Köyhyyteen pudonnut: "Lapseni ovat luoneet arvot, jotka sopivat vähäosaisen lapsille"

Ahtaalla elävä pakkoyrittäjä panisi poliitikot ja virkamiehet työharjoitteluun.

köyhyys
Teksti
A. Toivola

Kaksi vuotta sitten olin suunnattoman ahdistunut.

Olin köyhä ja syrjässä kaikesta, mihin aikaisemmin olin kuulunut. Olin jäänyt ilman työpaikkaa ja ryhtynyt pakkoyrittäjäksi, vaikka sielultani olin kaikkea muuta kuin yrittäjä. Ahdistustani lisäsi, että koin, ettei köyhien ja syrjäytyneiden todellisuutta ymmärretty sisäpiirin muodostamassa yhteiskunnassa lainkaan.

Kertoakseni maan parempiosaisille tämän päivän suomalaisesta köyhyydestä, kirjoitin Suomen Kuvalehteen jutun (SK 37/2012), jossa keroin, miltä köyhyys oikeasti tuntuu.

Sain paljon palautetta, ja osa palautteesta nostaa edelleen kyyneleet silmiini: niin yllättynyt ja kiitollinen olin aivan vieraiden ihmisten ystävällisyydestä ja auttamishalusta. Olen säästänyt kaikki kirjeet ja luen niitä aina, kun olen menettämässä uskoani ihmisyyteen.

SK:n toimitus otti keväällä minuun yhteyttä ja pyysi kertomaan, mitä ajattelen tänään, pari vuotta myöhemmin.