Tänään tarjolla borssia – Ukrainan barrikadeilla huolto pelaa
Mielenosoittajat käyvät pitkää hermopeliä Kiovan Itsenäisyyden aukiolla.
Toisen maailmansodan aikaiset taisteluhuudot kaikuvat parinkymmenen asteen pakkasessa Itsenäisyyden aukiolla Kiovassa.
”Kunnia Ukrainalle, kunnia sen sankareille!” ”Kunnia kansakunnalle, kuolema sen vihollisille!”
Näkymä on epätodellinen: Ukrainan pääkaupungin keskusta on kuin ilmestyskirjan taistelutanner tai sotaelokuvan kulissi. Jäädytetyistä lumisäkeistä rakennetut barrikadit ympäröivät Itsenäisyyden aukiota eli Maidania, jonka mielenosoittajat valtasivat yli kaksi kuukautta sitten.
Omatekoisin puumailoin aseistautuneet aktivistit vartioivat barrikadien portteja, joiden takana Maidanin valtaajat lämmittelevät pakkasessa nuotioiden ääressä.
Itsenäisyyden aukiolla perustetussa telttaleirissä asuu tuhansia ihmisiä. Musiikki kaikuu, kun noin sadan miehen muodostama partio, ”sataset”, marssii sotilaallisessa muodostelmassa lippuineen ja puumailoineen esiintymislavan eteen.
Meneillään on vahdinvaihto. ”Satasia” on kaikkiaan 15, kunkin ryhmän vartiovuoro kestää kolme tuntia kerrallaan. Sen jälkeen mennään sisälle lämmittelemään.
Presidentti Viktor Janukovytšin vastaiset protestit ovat jatkuneet Ukrainassa marraskuusta lähtien, eivätkä mielenosoittajat aio luovuttaa. Päinvastoin – Maidanin laidoille on rakennettu uusia barrikadeja ja niitä on korotettu yli kolmemetrisiksi sen jälkeen kun mielenosoitukset kärjistyivät kolme viikkoa sitten väkivaltaisiksi yhteenotoiksi hallituksen turvallisuusjoukkojen kanssa.
Musiikki taukoaa hetkittäin, kun joku aktivisteista kiipeää lavalle puhumaan. Lavan eteen on tuotu kukkia poliisin tappamien mielenosoittajien muistoksi. Jumalanpalveluksia järjestetään tunnin välein.
Maidanin keskelle on pystytetty ”joulukuusi”. Se on metallista rakennettu kehikko, joka on vuorattu Ukrainan lipuilla ja mielenosoittajia tukevilla julisteilla. Pari viikkoa sitten valtaajat järkyttyivät, kun yksi aktivisteista löytyi kehikosta hirtettynä.
”Emme tiedä, mitä tapahtui”, sanoo historianopettaja Oleg Dub. ”Se saattoi olla itsemurha tai sitten hänet tapettiin.”
Nelikymppinen Dub on päivystänyt Maidanilla jo kaksi kuukautta. Hän toimii opettajana länsiukrainalaisessa Boryslavin kaupungissa, mutta hän on sapattivapaalla ja aikoo palata kotiin vasta sen jälkeen, kun presidentti Janokovytš on eronnut.
Dub on tullut taistelemaan henkilökohtaisen vapautensa puolesta. Hän ei kaipaa auktoriteettejä – ei Janukovytšia, ei Venäjää, ei Eurooppaa. Mielenosoittajat vaativat presidenttiä järjestämään vapaat vaalit ja vapauttamaan pidätetyt aktivistit ilman ehtoja.
”Me emme luovuta”, Dub vakuuttaa. ”Olemme valmistautuneet taistelemaan loppuun asti.”
Dub pitää Janukovytšiä ja tämän kumppaneita häikäilemättöminä rikollisina, jotka kahmivat valtion omaisuutta omiin taskuihnsa. Hän ei luota presidentin lupauksiin, että sadat pidätetyt hallituksen aktivistit vapautetaan, jos mielenosoittajat poistuvat Maidanilta ja valtaamistaan rakennuksista.
”Janokovytš yrittää vain pelata aikaa.”
Oleg Dub on syvästi uskovainen. Hän kuuluu Jeesuksen ystävät -nimiseen evankeliseen liikkeeseen, joka järjestää rukoushetkiä Maidanin teltoissa. Nuoruudessaan hän vietti seitsemän vuotta munkkiluostarissa ja suunnitteli munkin uraa, mutta kääntyi 25-vuotiaana protestantiksi ja ryhtyi opiskelemaan historiaa.
Dub liikkuu kaupungilla 27-vuotiaan ystävättärensä Lena Maltsevan kanssa. He olivat Facebook-ystäviä ja tapasivat ensimmäisen kerran kasvotusten vasta pari viikkoa sitten, kun Maltseva tuli Länsi-Ukrainasta Kiovaan liittyäkseen Maidanin valtaajiin.
”Seurasin kotona uutisia, ja minulle tuli sisäinen pakko lähteä”, Maltseva sanoo. ”En yksinkertaisesti voinut enää katsoa tapahtumia sivusta.”
Maltseva on kotoisin länsiukrainalaisesta Halytšin pikkukaupungista, ja hän opiskelee yliopistossa viidettä vuotta kielten opettajaksi. Hän jätti yhdeksänvuotiaan tyttärensä kotiin isänsä luokse lähtiessään Kiovaan.
”Isä vastusti päätöstäni, mutta tyttäreni ei pelkää”, Maltseva sanoo. ”Selitin hänelle tilanteen, ja soittelemme joka päivä.”
Maltseva ja Dub ovat majoittuneet 1 500 muun mielenosoittajan kanssa Lokakuun palatsiin, vallattuun kulttuuritaloon, joka sijaitsee kukkulalla Maidanin yläpuolella. Siellä tarjotaan päivittäin ruokaa, mutta suihkussa käydään tuttavien luona.
”Minulla on täällä vanhoja ystäviä”, Dub kertoo. ”Opiskelin aikoinaan Kiovan yliopistossa ja työskentelin täällä sen jälkeen neljä vuotta opettajana.”
’Kunnia Ukrainalle” -huudot kaikuvat taas Maidanilla, kun Dub ja Maltseva esittelevät leiriä. Se koostuu kymmenistä vanhoista armeijan teltoista, joita lämmitetään puukaminoilla. Tunnelma on tiivis, kussakin teltassa asuu 15–20 ihmistä.
Leiri on erittäin hyvin organisoitu, toimintaa johdetaan vallatusta ammattiliittojen talosta. Kaikki valtaajat tekevät töitä, alueella on pari sairaalaa ja useita vaatteiden ja ruuan jakelupisteitä. Tänään on tarjolla muun muassa borssikeittoa. Sitäryystetään muovisista olutmukeista, koska lautaset ovat lopussa.
Leiri levittätyy kilometrin päähän Kiovan pääkadulle Hreštsatykille. Parikymppinen amatöörimuusikko Andriy soittaa kaupungintalon edustalle raahattua epävireistä pianoa villahansikkaat kädessä lähes 20 asteen pakkasessa.
”Olen kotoisin Tšernobylistä, olen käynyt Kiovassa aiemmin vain musiikkifestivaaleilla”, hän sanoo. ”Mutta nyt tulin tukemaan mielenosoittajia.”
Myös kaupungintalo on vallattu, lattioille levitetyillä patjoilla ja vilteillä lepäilee maakunnista tulleita mielenosoittajia. Toisessa kerroksessa on vapaaehtoisten pyörittämä sairaala. Tarjolla on jopa psykologin palveluja.
Rappusissa törmäämme isoa kassia kantavaan Nataliaan. Hän on valmistanut edellisenä iltana kotonaan ruokaa ja tuo sitä nyt talon valtaajille.
Natalia kertoo työskentelevänsä osastopäällikkönä tilintarkastustoimisto Ernst & Youngissa, joka sijaitsee kadun toisella puolella.
”Olen päivisin töissä, mutta haluan tehdä oman osani vallankumouksen puolesta.”
Keskustassa liikkuu päivittäin eri kirkkojen pappeja sekä vanhemmista naisista koostuva joukko, joka kutsuu itseään Maidanin äideiksi ja puhuu väkivallattoman ratkaisun puolesta. Ryhmää johtavan Tatjana Viterin takkiin on ommeltu kuva, jossa sotilaan äiti varoittaa poikaansa lyömästä ihmisiä.
Viter kertoo naisten polvistuneen hallituksen turvallisuusjoukkojen eteen. Nämä suhtautuivat heihin kuitenkin vihamielisesti ja uhkasivat ampua heitä vesitykillä.
Mielenosoittajien leirissä on pääasiassa Oleg Dubin kaltaista rauhallista väkeä, joka on saanut tarpeekseen Janukovytšin autoritaarisesta ja korruptoituneesta hallinnosta.
Oppositiopuolueiden ja kansalaisliikkeiden muodostaman varjoparlamentin, Kansallisen neuvoston, jäsenet jakavat lappuja, joissa nuoria miehiä kehotetaan liittymään perusteilla olevaan ”kansalliskaartiin”. Mutta Maidanilla näkyy yhä enemmän myös puolisotilaallisia suoran toiminnan joukkoja, jotka eivät noudata leirin keskusjohdon ohjeita.
Radikaalit ryhmät koostuvat uusnatseista, jalkapallohuligaaneista ja Afganistanin sodan veteraaneista. Miehet ovat aseistautuneet puumailoilla, ja monilla on yllään luotiliivit.
Pahimmista ylilyönneistä syytetään kahden liikkeen – Oikea sektori ja Yhteinen asiamme – jäseniä, joita jotkut epäilevät myös Janukovytšin lähettämiksi provokaattoreiksi.
Radikaalit ajautuivat viime viikolla kahakkaan pääkadun varrella sijaitsevassa maatalousministeriön rakennuksessa, kun nationalistisen Svoboda-puolueen kannattajat hyökkäsivät taloon. He vaativat valtaajia poistumaan rakennuksesta, koska hallitus oli uhannut julistaa poikkeustilan ja kutsua armeijan apuun ellei ministeriötä tyhjennetä.
Myös Oleg Dub on nationalisti, hän auttaa svobodalaisia käytännön asioissa, mutta hän ei kuulu puolueeseen eikä mihinkään muuhunkaan ryhmään. Kansallismielisyys merkitsee hänelle isänmaanrakkautta ja Venäjän vastustamista.
”Me emme ole mitään natseja, me olemme patriootteja”, Dub korostaa. ”Me olemme huolissamme kotimaamme tulevaisuudesta.”
Dubin mukaan mielenosoittajat eivät luota enää myöskään oppositiopuolueisiin. Hänen mukaansa parlamentissa oleva kolmen puolueen oppositio on neuvoton ja heikko.
”Me ukrainalaiset olemme olleet liian kauan lampaita”, Dub sanoo. ”Mutta nyt meillä on vastassamme on susia, joten meidän on iskettävä takaisin jos aiomme pysyä hengissä.”
Dub joutui itsekin tositoimiin kolme viikkoa siten. Hän oli etulinjassa Hruševskoho-kadulla, kun osa radikaaleista mielenosoittajista lähti murtautumaan turvallisuusjoukkojen läpi kohti hallituksen rakennusta.
Turvallisuusjoukot iskivät takaisin. Mielenosoittajat sytyttivät tuleen autonrenkaita ja hallituksen rakennuksen suojaksi tuotuja linja-autoja. Kivet ja polttopullot lensivät, ilma oli täynnä savua.
”Puolustauduin puumailalla, kun kimppuumme hyökättiin”, Dub sanoo. ”Mutta en heitellyt polttopulloja, se on vastoin vakaumustani.”
Hän sai rintaansa kumiluoteja, kun turvallisuusjoukot alkoivat tulittaa mielenosoittajia. Ympäröivien talojen katoilla oli tarkka-ampujia, joilla oli Dubin mukaan kovat piipussa. Väkivaltaisuudet levisivät illan mittaan myös Kiovan pääkadulle Hreštšatikille. Tilanne alkoi muistuttaa sisällissotaa.
”Turvallisuusjoukot tulittivat meitä myös kyynelkaasulla ja tainnutuskranaateilla”, Dub kertoo. ”Yksi kranaatti räjähti jalkojeni välissä. En nähnyt mitään, silmissäni oli pelkkää valkoista. Ihmettelin, olemmeko maan päällä vai taivaassa.”
Dub seurasi sivusta, kun oppositiopuolue Udarin johtaja Vitali Klitško yritti mennä poliisin ja mellakoitsijoiden väliin rauhoittamaan tilannetta. Joulukuussa Klitško sai arvovallallaan samantapaisen tilanteen laukeamaan, mutta nyt radikaalit tykittivät häntä jauhesammuttimella.
”Klitško on periaatteessa hyvä mies. Jopa turvallisuusjoukot kunnioittavat häntä, koska hän on entinen nyrkkeilymestari”, Dub sanoo.
”Mutta nyt häntäkään ei kuunnella enää. Radikaalit käskivät häntä painumaan kotiin, jos hän ei halua taistella.”
Kamppailu jatkui myöhään yöhön Hruševskoho-kadulla Kiovan Dynamon stadionin portilla, ja sen saldo oli murheellinen: kolme mielenosoittajaa sai surmansa, sadat mielenosoittajat ja poliisit haavoittuivat.
Mielenosoittajien tukena on varakkaiden kiovalaisten liikemiesten perustama Automaidan-liike. Sen aktivistit tuovat henkilöautoillaan Maidanille ruokaa, lääkkeitä ja polttopuita, ja kuljettavat mielenosoittajia lääkäriin tai pesulle kaupunkilaisten asuntoihin.
Automaidan oli keskeisessä roolissa myös Hruševskoho-kadulla käydyn taistelun aikana. Liikkeen jäsenet kuljettivat autorenkaita barrikadeille ja loukkaantuneita mielenosoittajia sairaaloihin.
Automaidanin aktivistit pitävät toisiinsa yhteyttä radiopuhelimilla. Se osoittautui tuolloin virheeksi, sillä turvallisuuspoliisi pääsi perille heidän liikkeistään ja ajoi viisi autoa mottiin.
”He hajottivat autojemme ikkunat ja veivät kaikki miehet mukanaan”, sanoo operaatioon osallistunut Kataryna Butko. ”Mutta minut heitettiin hankeen, koska olen nainen.”
Butko kertaa tapahtumia Automaidanin päämajassa vallatussa kulttuuritalossa. Hänen mukaansa kolme aktivistia on edelleen kateissa ja 25 pidätettynä.
Liikkeen johtohahmoihin kuuluva liikemies Dmitri Bulatov katosi pian yhteenottojen jälkeen, ja hänet löydettiin viime viikolla Kiovan ulkopuolelta henkihieveriin hakattuna. Hänen korvastaan oli leikattu pala ja hänen kämmenensä oli murskattu ristiinnaulitsemalla.
”Bulatov jätettiin kovassa pakkasessa metsään kuolemaan”, Butko sanoo.
Hänen mukaansa Bulatov oli kuitenkin vielä sen verran voimissaan, että hän jaksoi kävellä läheiseen kylään. Hän soitti sieltä ystävilleen, jotka veivät hänet kiovalaiseen yksityissairaalaan.
Bulatovin silmät oli sidottu, eikä hän nähnyt sieppaajiaan. Hänen mukaansa he puhuivat kuitenkin ”vahvalla venäläisellä aksentilla”. Oleg Dub on varma, että he olivat venäläisiä.
”Sieppaajat kuuluivat Putinin kuolemanpartioon”, hän sanoo. ”Olen kuullut, että Kiovaan on tuotu kolme erikoisjoukkojen yksikköä Venäjältä ja yksi Valko-Venäjältä.”
Mielenosoittajat käyvät lämmittelemässä Maidanin alikulkutunneleissa ja aukion laidalla sijaitsevassa ostokeskuksessa. Maidanilla on myös kaksi McDonald’sin hampurilaisravintolaa.
Osa aktivisteista päivystää yötä päivää etulinjassa, joka sijaitsee Hruševskoho-kadulla stadionin portin edustalla. Autonrenkaat ovat sammuneet, mutta katu on edelleen mustana noesta.
Turvallisuusjoukot seisovat barrikadin takana vajaan sadan metrin päässä mellakkavarustuksessa vartioimassa hallitusrakennusta ja parlamenttia.
Dubin mukaan he kuuluvat sisäministeriön alaisiin Berkut-eliittijoukkoihin, jotka perustettiin 1990-luvulla taistelemaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Nyt joukot on komennettu puolustamaan Janukovytšin hallintoa omia kansalaisia vastaan.
Tunnelma on uhkaava. Hallituksen rakennuksen taakse on ajettu panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja poliisin pidätysautoja. Myös armeija on valmiustilassa.
Viranomaiset ovat tuoneet Itä-Ukrainasta Kiovaan bussilasteittain ”Janukovytšin kannattajia”, jotka pitävät omaa leiriään parlamenttitalon takana Mariinsky-puistossa. Dubin mukaan heidät on houkuteltu rahalla. Monet heistä ovat puolirikollisia huligaaneja, mutta mukana on myös julkisen sektorin työntekijöitä, joita painostetaan hallituksen tueksi työpaikan menetyksen uhalla.
Vallattu alue rajoittuu muutamaan kortteliin Kiovan ydinkeskustassa. Sen ulkopuolella elämä jatkuu lähes normaalisti. Kaupat, kahvilat ja ravintolat ovat auki, ja liikenne ruuhkautuu aamuisin, kun ihmiset kiirehtivät työpaikoilleen.
Tietokoneinsinööri Jevgen Zapolskiy työskentelee Ukrainan suurimpiin kuuluvassa ohjelmistoyrityksessä Epamissa kolmen metropysäkin päässä Maidanilta. Hän ei ole osallistunut mielenosoituksiin, mutta seuraa jatkuvasti uutisia tietokoneruudultaan.
”Kuljen usein Maidanin läpi tullessani töihin”, hän kertoo. ”Tuen mielenosoittajien vaatimuksia, mutta en hyväksy radikaaleja, jotka taistelevat poliisin kanssa. Pelkään, että he ajavat Ukrainan sisällissotaan.”
Zapolskiyn mukaan valtaosa kiovalaisista ja käytännössä koko Länsi-Ukraina tukee vallankumousta. Janukovytšin kannattajat asuvat pääasiassa Itä-Ukrainan teollisuusalueilla. Jaolla on pitkät historial liset juuret. Länsi-Ukrainan alueet ovat kuuluneet eri aikoina Liettuaan, Puolaan ja Itävalta-Unkariin. Itäinen Ukraina liitettiin jo 1600-luvulla Venäjän imperiumiin.
Länsiukrainalaisten kapinallinen maine aiheuttaa myös huvittavia tilanteita. Viime viikolla poliisit pysäyttivät vahingossa linja-auton, joka toi hallituksen tukijoita Itä-Ukrainasta Kiovaan. He luulivat, että autossa oli länsiukrainalaisia mielenosoittajia, koska siinä oli länsiukrainalaiset kilvet.
Itäukrainalaisesta Harkovasta kotoisin oleva Hanna Antonova korostaa, että vallankumouksellisten joukossa on myös paljon itäukrainalaisia. Hän tuli aikoinaan Kiovaan opiskelemaan valtiotieteitä ja työskentelee nykyisin konsulttina kansainvälisessä järjestössä, jonka toimisto sijaitsee Maidanin laidalla.
Antonovan vanhemmat asuvat edelleen Harkovassa, ja kriisi on tunkeutunut perheen sisälle.
”Isäni on kansallisuudeltaan venäläinen, hän äänesti vaaleissa Janutkovytšia. Mutta äitini ja koko hänen sukunsa ovat vallankumouksen puolella”, Antonova sanoo.
”Äiti työskentelee Harkovassa moottoriveneitä rakentavassa Brigg Motors -yhtiössä. Tehtaan omistaja kannattaa vallankumousta sydämestään ja lahjoitti viime kuussa kaikki voittonsa Maidanin aktivisteille.”
Mutta Harkovassa on myös kiihkeitä presidentin kannattajia. Antonovan mukaan kaupungin pormestari Gennadi Kernes on lähettänyt Kiovaan huligaaneja pahoinpitelemään mielenosoittajia. He ovat osallistuneet mahdollisesti myös operaatoihin, joissa on poltettu kymmeniä Automaidanin aktivistien autoja.
Antonovan mielestä hallituksen levittämä propaganda kärjistää tilannetta entisestään.
”Hallitusta tukevat tiedotusvälineet kuvaavat Maidanin valtaajia terroristeiksi, jotka haluavat valloittaa koko maan”, hän sanoo. ”Odessan viranomaiset ovat jopa katkaisseet Kiovasta tulevan valtatien estääkseen Maidanin valtaajia hyökkäämästä.”
Hanna Antonova oli mukana jo yhdeksän vuoden takaisessa oranssissa vallankumouksessa. Hänen pettymyksekseen demokratialiike hukkasi tuolloin mahdollisuutensa. Vallankumousjohtajat presidentti Viktor Juštšenko ja pääministeri Julija Tymošenko ajautuivat keskinäiseen valtataisteluun, ja seuraavat presidentinvaalit päättyivät Janukovytšin voittoon.
”Tymošenko istuu nyt vankilassa”, Antonova sanoo. ”Ja Juštšenko on täysin unohdettu, samoin kaikki oranssin vallankumouksen tunnukset.”
Ukrainan parlamentti on kiistellyt viikkotolkulla kriisistä, mutta valmista ei ole syntynyt. Viktor Klitškon Udar-puoluetta edustava Viktor Tšumak suostuu haastatteluun, mutta parlamenttitalolle johtavat kadut on katkaistu armeijan kuorma-autoilla. Turvallisuusjoukot eivät päästä meitä läpi, vaikka olemme ilmoittaneet tulostamme asianmukaisesti.
Sisäänpääsy onnistuu lopulta vajaan tunnin odottelun jälkeen, kun Udarin lehdistösihteeri soittaa valtapuoluetta edustavalle varasisäministerille.
Tšumak toivoo, että EU ja Yhdysvallat painostaisivat Janukovytšia uusiin vaaleihin talouspakotteilla. Hän uskoo, että pakotteet saisivat Janukovytšin nopeasti polvilleen, sillä hän edustaa itäukrainalaista Donetskin klaania, jonka hallitsemat yritykset ovat riippuvaisia länteen suuntautuvasta viennistä.
Tšumak johtaa Ukrainan parlamentin korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaista komiteaa. Hän kertoo toimittaneensa EU:n komissiolle paljon tietoja ukrainalaisten liikeyritysten hämäristä toimista.
”EU:n lainsäädäntö antaa monenlaisia painostusmahdollisuuksia, jos niin halutaan”, Tšumak sanoo. ”EU voisi jäädyttää ukrainalaisten yritysten tilejä länsimaisissa pankeissa rahanpesua koskevien direktiiviensä avulla.”
Tšumak pelkää, että Ukraina ajautuuaseelliseen yhteenottoon, jos kriisi jatkuu vielä pitkään.
”Janukovytšin tukena ovat sekä polisi että armeija”, hän sanoo. ”Mutta ihmisillä on aseita kotonaan. He kaivavat ne esille, jos tilanne pahenee edelleen.”
Ukrainan tiedeakatemian vanhempi tutkija Volodymyr Kulyk vertaa Maidanin miehitystä Pariisin kommuuniin, joka hallitsi kaupunkia keväällä 1871.
”Pariisin valtaus kesti tuolloin kaksi ja puoli kuukautta, joten me teemme nyt uuden ennätyksen”, Kulyk hymähtää. ”Olisin tietysti toivonut, ettei Maidanin valtaus olisi kestänyt näin pitkään.”
Kulyk tukee opposition vaatimuksia ja osallistuu itsekin aktiivisesti mielenosoituksiin. Hänen mielestään opposition pitäisi kuitenkin pyrkiä tasapuoliseen ratkaisuun, joka kelpaisi myös itäukrainalaisille. Muuten taistelu Ukrainan suunnasta jatkuu samalla tavoin kuin oranssin vallankumouksen jälkeen.
”Itäukrainalaiset kokivat hävinneensä oranssin vallankumouksen, eivätkä luottaneet uuteen hallitukseen”, hän sanoo.
”Janukovytšin pitäisi saada jatkaa vallassa ennenaikaisiin vaaleihin asti. Mutta yleisen syyttäjän ja muiden väkivaltaisuuksista vastuussa olevien viranomaisten on tietysti erottava.”
Maidanin aktivistit eivät kuitenkaan usko enää kompromissin mahdollisuuksiin. ”Puheiden aika on ohi. Meidän on taisteltava”, Oleg Dub sanoo. Hän seuraa, kun ”sataset” marssivat Lokakuun palatsista kohti esiintymislavaa. On taas vahdinvaihdon aika.
”Kunnia Ukrainalle, kunnia sen sankareille!”
”Kunnia kansakunnalle, kuolema sen vihollisille!”
Päivitetty 7.2.: Hanna Antonovan työnantajan nimi poistettu haastateltavan pyynnöstä.