Suolakurkku kuusessa, tippiä posteljoonille – amerikkalainen joulu on erikoisia ihmeitä täynnä

Extratippeihin menee New Yorkissa 2000 dollaria vuodessa, kertoo suomalaispoliisi.

amerikansuomalaiset
Teksti
Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

SCOTTSDALE, ARIZONA – Ensin hyvät uutiset. Monet siirtolaisryhmät ovat onnistuneet juurruttamaan vanhan mantereen joulutavat amerikkalaiseen jouluun.

Esimerkiksi italialaissiirtolaisten perintönä monissa amerikkalaiskodeissa tarjoillaan edelleen lasagnea jouluaattona.

Milwaukeen pohjoispuolella asuva Nina Nousiainen-Hegner kertoo, että appivanhempien kotona joulukuuseen piilotetaan suolakurkku, ja se lapsi tai aikuinen, joka löytää sen, saa valita itselleen palkinnon.

”Tapa saattaa olla saksalaista perua”, hän sanoo.

Juutalaiset eivät vietä joulua, niin kuin eivät vietä monet kiinalaisetkaan.

Juutalaiset käyvät perinteisesti kiinalaisessa ravintolassa syömässä joulupäivänä, koska lähes kaikki muut ravintolat ovat kiinni.

Itäeurooppalaisten siirtolaisten peruna joulupöydässä on kalkkunan lisäksi tarjolla myös keilbasia eli puolalaista makkaraa ja kaaliruokia sekä keittoja. Läntisissä ja eteläisissä osavaltioissa nautitaan meksikolaista tamaleseja jouluna.

Joulu on aikaa, joka tuo voimakkaimmin esille sen, mitkä siirtolaisten vanhoista tavoista ja perinteistä ovat säilyneet ja mitkä taas luotu uudessa asuinmaassa sopeutumisen yhteydessä.

Samalla se kertoo siirtolaisena olemisen ristiriidasta: ulkopuolisuuden tunteesta ja ihmisen perustarpeesta samastua valtakulttuuriin.

”Lahjojen avaaminen yöpaidassa, joululahjojen palauttaminen ja kierrättäminen”, luettelee Yhdysvalloissa 20 vuotta asunut Mirka Koro-Ljungberg, kun häneltä kysyy, mihin amerikkalaisiin joulutapoihin hän ei ole vieläkään tottunut.

 

Monia suomalaisia kismittää se, että amerikkalaiset tekevät joulunakin töitä.

”Joulun lyhyys tuntuu edelleen oudolta. Jouluaattona ollaan yleensä töissä ainakin puoli päivää. Tapaninpäivää ei tunneta. Täällä ei oikein pääse joulunaikaan rauhoittumaan, jos ei ota lomaa sen yhteydessä”, sanoo puolestaan 20 vuotta maassa asunut Tuija Pearson.

Häntä oudoksuttaa myös se, että monet ihmiset pitävät jouluaattona kotonaan isoja ”pikkujoulujen” tapaisia juhlia ystävien ja työkavereitten kanssa. Hänelle joulu on aina ollut intiimi perhejuhla.

Samaa sanoo Koro-Ljungberg: ”Joulu alkaa aina liian aikaisin. Se on eriytetty uskonnosta ja Jeesuksen syntymäjuhlasta. Aikaan liittyy rauhattomuus.”

Tarja Nummelaa ihmetyttävät yhä joulukirjeet, joita lähetetään joulukorttien sijaan. “Niissä kerrotaan koko perheen vuoden tapahtumat vastaanottajalle.”

“Ja joulusukat roikkumassa takan edessä”, Nummela lisää. Hän on asunut Yhdysvalloissa 26 vuotta.

Eikä pidä unohtaa, että joulupukki tulee joulupäivän aamuna savupiipusta sisälle olohuoneeseen ja panee lahjat kuusen alle.

”Ja joulupukille jätetään pöydälle maitolasi ja lautaselle muutama pikkuleipä.”

Monet muistavat myös poroa, jolle tarjotaan porkkanoita.

”Meillä edelleen pukki tulee jouluaattona. Kuka jaksaa odottaa joulupäivän aamuun”, Tarja Nummela kysyy.

 

Mutta suurin ihmetyksenaihe saattaa olla erilaisia palvelujen tarjoavien henkilöiden pakonomainen muistaminen rahalahjalla.

Lahjan saajiin kuuluvat esimerkiksi lasten koulubussin kuljettajat, ovimiehet, hierojat, remontoijat ja koiran trimmaajat samoin kuin kunnan palveluksessa olevat posteljoonit ja roskakuskit.

”Jaahas, roskakuski jätti minulle joulukortin. Annan hänelle taas 25 dollaria joulurahaa tänä vuonna”, sanoo eräs amerikansuomalainen.

Tarja Nummela antaa 15–20 dollaria joulurahaa tyttärensä opettajalle. Koulun toimiston työntekijöille hän ostaa elokuvaliput.

”Kampaajalleni vien usein suklaata ja pedikyyritytölle kukkia.”

Nummelan mukaan raha- tai muiden lahjojen runsas antaminen johtuu siitä, että amerikkalaiset ovat hyvin uskollisia asiakkaita.

”Niistä kehittyy tiettyjä ystävyyssuhteita. Monet palvelualan työntekijät eivät saa korkeaa palkkaa, ja tämä on tapa huomioida heitä. Amerikkalaiset ottavat yleensäkin muut huomioon ehkä paremmin kuin Suomessa.”

 

New Yorkin poliisin NYPD:n ylikonstaapeli Jorma Huttunen viilettää taksissa. Hän on matkalla kotoa Harlemista lentokentälle päästäkseen joulun viettoon Suomeen.

”Tippikulttuuri on New Yorkissa aika kirjava, mutta antamani summat (kerros)taloni henkilökunnalle ovat ihan kohtuulliset”, hän kertoo puhelimessa.

”Ja totta kai annan autonkuljettajallekin perinteisen taksi(maksu)tipin,” Huttunen jatkaa.

Katsotaanpa.

Huttunen sanoo antavansa 150 dollaria 5. Avenuella sijaitsevan kotitalonsa ovimiehelle. Ovimiehiä on neljä, koska he päivystävät talon alakerrassa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.

Lisäksi jos Huttunen on matkoilla, ovimiehet ottavat vastaan hänen postinsa tai kuittaavat saapuneet paketit. Hän siis tarvitsee heidän palvelujaan, ja joulubonus on siitä kiitollisuudenosoitus.

Huttusella on myös jamaikalainen kodinhoitaja, jolle Huttunen antaa 120 dollaria joulubonusta.

”Hän siivoaa asuntoni. On todella upeaa tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen, kun kaikki tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta. Itse teen todella pitkiä päiviä”, Huttunen kuvaa.

Kiireinen manhattanilainen ylikonstaapeli antaa 100 dollaria tippiä jopa vakipesulansa työntekijöille. Niin paljon hän arvostaa heidänkin panostaan Huttusen arkipäivän sujumisessa.

Remonttimies eli handyman taas saa joulutippiä 100 dollaria sen lisäksi, että hän saa vähän ylimääräistä joka käyntikerralta.

”Olen laskeskellut että kokonaissumma vuoden ajalta on noin 2000 dollaria käteistä. Tervetuloa New York Cityyn”, Huttunen kuvaa.

”Isossa kaupungissa on ison kaupungin menot.”

Huttunen myöntää, että aluksi amerikkalainen jouluajan tippikulttuuri tuntui oudolta, mutta että siihen on tottunut myös nopeasti. Hän on asunut Yhdysvalloissa jo 23 vuotta. NYPD:n palveluksessa hän on ollut 15 vuotta.

”Totta kai se hieman kirpaisee omassa kukkarossa, mutta nämä henkilöt auttavat minua ympäri vuoden.”

”Yleensä annan joulutipin jo ennen kiitospäivää. Minusta on tärkeää, että he voivat ostaa perheellensä kiitospäiväkalkkunan ja muuta hyvää traditionaalista ruokaa herkkupöytään.”

Huttusella on muitakin Suomesta poikkeavia joulutraditioita. Hän hankkii joulukuusen heti kiitospäivän jälkeen, joka osuu usein marraskuun viimeiseksi päiväksi.

 

Monet Yhdysvalloissa asuvat suomalaiset antavat tippiä posteljoonille, vaikka nämä eivät lain mukaan saa ottaa rahaa vastaan.

”Sen voi kiertää antamalla lahjakortin joulukortin yhteydessä”, eräs amerikansuomalainen sanoo.

Monet tietävät rahalahjojen suuruuden. Joulumenot on budjetoitu.

“Lehdenjakaja saa parikymppiä. Sparkletts-vesipullojen kuljettaja tuo meille viiden gallonan vesipulloja joka toinen viikko. Hänelle annamme 50 dollaria”, Tuija Pearson kertoo.

Mirka Koro-Ljunbergin poikien pianonopettaja saa suomalaista suklaata, poikien tekemän joulukortin ja 20 dollaria.

Erilaisia palveluja tarjoavien muistaminen ei sinänsä tunnu oudolta, mutta sen pakonomaisuus kyllä, Koro-Ljungberg sanoo

”Tapa johtuu alhaisista palveluväen palkoista, kunnon työehtojen puuttumisesta ja kapitalisesta systeemistä.”