SK Mogadishussa: Kuoleman kaupunki, valkonaama ja tusina pyssymiestä

Mogadishu
Teksti
Hannu Pesonen

Toimittaja Hannu Pesonen palasi Somaliaan, jossa hän vuonna 1992 raportoi kiihtyvästä sisällissodasta ja lähes 300 000 ihmistä surmanneesta suuresta nälänhädästä. Sota jatkuu yhä, mutta onko mikään muuttunut?

Somalia
Hädässä ystävät tunnetaan, Mogadishussakin. Vielä parempi jos ystävillä on ajanmukainen aseistus ja heitä on monta. Kuuntelemme yhtäkkiä lähellä alkaneen tulitaistelun ääniä. Kuvat Hannu Pesonen.

Matkanjärjestäjäni palvelupaketti Mogadishussa on erinomainen. Se sisältää täysihoidon turvatalossa. Kun maastoauto pujahtaa korkeiden muurien ympäröimästä raskaasta rautaportista sisään, odottaa sisäpihalla heti miellyttävä yllätys: hiekkasäkeistä rakennettu korkea rintavarustus. Sen takaa henkilökunnan on mukava tähtäillä mahdollisia sisääntunkeutujia tai pysäyttää autoileva itsemurhapommittaja.

Huoneeni ikkunoissa on tummennetut lasit. Ulos näkee, mutta sisälle ei pysty kurkistelemaan. Edessä on terassi, jonka tiheiden säleristikoiden takaa voi kurkkia huomaamatta sisäpihalle kuin haaremissa.

Ruoka on nälkää näkevän kaupungin mittasuhteissa yltäkylläistä. Kamelinmaksaa, vuohta linssi- ja papukastikkeissa, riisiä ja italialaisten siirtomaaisäntien muistona pastaa. Sekä tietenkin Mogadishun erikoinen: ranskanperunoita rusinoilla höystettynä.

Paketin tärkein osa on kuitenkin turvallisus. Kohtelias pyssymies etsii aina kaupungille lähdettäessä sopivan kokoiset luotiliivit oven vieressä olevasta kokoelmasta ja auttaa ystävällisesti laittamaan ne päälle. Vierailukohteesta riippuen asua täydennetään kypärällä.

Voisiko Mogadishun turvallisuusindeksin kehityksen laskea suoraan siitä, että kun vuonna 1992 kaupunkiajoon riitti kaksi kalashnikov-kaveria lavalle ja maaseudulle mentäessä konekivääriampuja kolmanneksi, nyt pakettiin sisältyy kaksi autoa ja tusina pyssymiestä? Eikä Mogadishun ulkopuolelle ole asiaa lainkaan.

Kokonaishinta? Noin kaksi kertaa enemmän kuin perushuone naapurimaan Kenian pääkaupungin Nairobin parhaissa viiden tähden hotelleissa. Mutta niiden hintaanpa sisältyy huoneen lisäksi vain buffet-aamiainen.

Toisaalta isäntien laatimat sight seeing -säännöt ovat tiukat. Yksin ei lähdetä minnekään. Ja kun jonnekin mennään, varmistetaan etukäteen, että tavattavat todella ovat heitä joiksi esittäytyvät. Selvitetään myös, onko vierailukohteessa tänään taisteluja tai muuta uhkaa. Niinpä pyörähdämme saman tien pois pakolaisleirilta, jonka portilla kannetaan juuri ammuttua miestä.

Turvamiesten avolava-auto pörrää ahkerasti koko ajan oman automme ympärillä, vuoroin edessä, vuoroin takana. Soturit hytkyvät lavalla kuoppaisilla teillä rynnäkkökiväärit valmiina ja katolle kiinnitetty konekivääri asemissaan. Vierailukohteissa he hakevat hetkessä vartio-asemat ympäriltä. Toiminta on huomattavan ammattitaitoista ja hyvin harjoiteltua. Puolen tunnin kuluttua pomo antaa yleensä merkin: nyt on aika lähteä, ettei viesti hyvästä saaliista ehdi kiiriä eteenpäin.

Kohtelu saisi asiakkaan tuntemaan itsensä melko tärkeäksi henkilöksi, ellei se olisi kuolemanvakavaa puuhaa. Mogadishussa on tänä vuonna kuollut aseellisissa yhteenotoissa enemmän ihmisiä kuin missään muussa kaupungissa maailmassa tänä vuonna. Taistelut, itsemurhaiskut, ryöstöt ja sala-ampujat ovat vaatineet keskimäärin kymmenen uhria päivässä.

Somalia
Reitinvarmistusta häiriköiden varalta. Äskeisissä taisteluissa tuhottu Hodanin kaupunginosa on ei-kenenkään-maata rintamalinjojen välissä. Katu vie kohti al-Shabaabin yhä valvomia alueita.

Valkonaamat ja ylipäätään ulkomaalaiset kuuluvat Somalian sisällissotaa pitkittävän ja lietsovan ääri-islamilaisen taistelujärjestön al-Shabaabin pääkohteisiin. Al-Shabaab vetäytyi elokuussa Mogadishun keskustasta syrjemmäksi hallituksen armeijan ja sen suojelijan, Afrikan Unionin rauhanturvajoukko Amisomin yhteishyökkäyksen jälkeen.

Kaupunginjohtaja Mohamed Ahmed Nurin mielestä Mogadishu onkin nyt turvallinen paikka – jopa melkein yhtä turvallinen kuin Bagdad tai Kabul. Vertailu ei vakuuta. Viikon saldo, kaksi tuhoisaa itsemurhaiskua ja raju tykistötaistelu kaupungin pohjoisosissa puhuvat tylyä kieltään. Al-Shabaab vain muutti toimintansa keskustassa rintamasodasta sissi-iskuihin. Laukaustenvaihtoa kuulee päivittäin.

Al-Shabaab on samaan aikaan kiihdyttänyt länsimaalaisten sieppauksia Kenian matkailukohteissa ja pakolaisleireillä. Ennen se kaappasi heitä Somaliassa, mutta nyt heitä ei ole siepattaviksi. Islamistit ovat häätäneet kansainväliset avustusjärjestöt alueiltaan etelä- ja keski-Somaliasta, eikä länsimaalaisia avustustyöntekijöitä kohtaa myöskään Mogadishun kaduilla tai pakolaisleireillä. Siksi nälänhätä saattaa pian kasvaa jo vuoden 1992 karmeita mittasuhteita pahemmaksi.

Yli kaksikymmentä vuotta yhtämittaista sisällissotaa on tehnyt suuresta osasta Mogadishua aavekaupungin, josta on vaikea löytää taloa ilman luodinreikiä tai korttelia missä ei näkyisi pyssymiehiä. Yhtä hankala on päätellä, missä rintama alkaa tai loppuu. ”Virallisten” sotijoiden lisäksi kirjava joukko yksityisiä pyssymieskaarteja rakentelee omia tarkastusasemiaan sinne tänne ryöstääkseen ja rahastaakseen.

Palvelupakettini todellista tehoa ääritilanteessa en onneksi joudu mittaamaan. Toiminta vaikuttaa kuitenkin huomattavan ammattitaitoiselta ja hyvin harjoitellulta – toisin kuin vuonna 1992, jolloin vuokrapyssymieheni osoittautuivat b-luokan sankareiksi. Kun belgialaisen kollegani kanssa jouduimme väijytykseen ja ristituleen keskellä autiota Mogadishun satamaa, puolustajamme laukoivat avolavaltaan vain villejä sarjoja suoraan avaralle taivaalle. Kuski onneksi osasi pujotella ja syöksähdellä ristiin rastiin kuin jänis ja löysi oikeat kontit, joiden suojasta kaasuttaa karkuun.

Silloin Mogadishussa käytiin paljon raskaampia taisteluja kuin nyt. Silti tunnelma on tänään ahdistavampi. Sota vaatinut sen jälkeen jo miljoona uhria ja siiitä on tullut loputon painajainen.

Voivatko nälänhätä ja sotaväsymys pakottaa Somalian vihdoin rauhaan? Aiheesta lisää Suomen Kuvalehdessä 43/2011 (ilm. 28.10.)