Saksan eurokriitikot aikovat päästä parlamenttiin perinteisen kampanjoinnin voimalla

AfD
Teksti
Janne Arola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Saksan eurokriittisellä Alternative für Deutschland (Vaihtoehto Saksalle) -puolueella on melkoinen vuori kiivettävänään, mikäli se aikoo saada paikkoja maan parlamenttiin syyskuun loppupuolella pidettävissä liittopäivävaaleissa.

Helmikuussa perustetulle puolueelle on gallupeissa povattu vain noin 2-3 prosentin kannatusta, kun Saksassa puolueiden äänikynnys parlamenttiin on viisi prosenttia. Jos AfD:n kannatus vaaleissa jää pieneksi, puolue saattaa hajota ennen kuin ehti kunnolla kasvaakaan.

“Jos saamme vain kaksi prosenttia äänistä, selviäminen on vaikeaa. Jos saamme 4,5 prosenttia tai enemmän, voimme edelleen kasvaa ja tähdätä europarlamenttivaaleihin”, spekuloi vaalitulosta Alexander Gauland, yksi AfD:n perustajista ja varapuhemiehistä.

Eurovaalit järjestetään ensi vuoden toukokuussa.

Gauland, 72, on tuimakatseinen entinen CDU:n eli kristillisdemokraattien konservatiivipoliitikko. Pitkällä urallaan hän on toiminut muun muassa valtiosihteerinä Hessenin osavaltiossa ja päätoimittanut Berliinin kupeessa Potsdamissa ilmestyvää sanomalehteä.

Pari vuotta sitten Gauland sai tarpeekseen Angela Merkelin joukkojen europolitiikasta.

“Lähdin, koska CDU kehittyi suuntaan, joka ei ollut minun suuntani. En tuntenut enää kuuluvani joukkoon”, hän sanoo.

AfD oli aluksi vain muutaman hengen ryhmittymä ja julkisen keskustelun herättäjä, jonka tarkoituksena oli vastustaa Saksan europolitiikkaa. Tämän vuoden alkupuolella ryhmä kuitenkin tajusi, että pystyäkseen todella vaikuttamaan asioihin, puolueen rekisteröinti on elinehto.

“Yksin olemme liian heikkoja muuttamaan eurojärjestelmää, mutta konservatiiveissa, sosiaalidemokraateissa ja vapaissa demokraateissa on paljon ihmisiä, joilla on samat mielipiteet kuin meillä. Kun pääsemme parlamenttiin, yritämme vaikuttaa muihin puolueisiin, jotta ne muuttaisivat politiikkaansa”, Gauland sanoo.

Gaulandin ja hänen uuden puolueensa linja on, että saksalaisten veronmaksajien rahoja ei enää pitäisi syytää Euroopan kriisimaihin, eikä talouskurimuksessa olevia valtioita toisaalta pitäisi pakottaa hyväksymään vahvempien vaatimaa kuripolitiikkaa.

Puolue ei kuitenkaan haikaile kansallisia valuuttoja takaisin, vaan se potkisi heikot maat pois rahaliitosta ja jatkaisi vahvojen ja toistensa kanssa samankaltaisten valtioiden voimin. Näitä ovat AfD:n kirjoissa Saksan lisäksi muun muassa Hollanti, Luxemburg ja Suomi.

“Myös Italian – ja jopa Ranskan – kanssa jatkaminen olisi vaikeaa”, Gauland toteaa. “[Nykyinen] euroalue on virhe, koska se ei yhdistä vaan erottaa valtioita.”

AfD on kerännyt alle puolessa vuodessa yli 15 000 jäsentä. Puolueen näkemykset ovat saaneet paljon huomiota saksalaisessa ja kansainvälisessä mediassa, sillä sen eurokriittistä linjaa ovat tukeneet muun muassa useat tunnetut ekonomistit. Heistä ei kuitenkaan ole vetoavuksi puolueen vaalikampanjaan.

Gaulandin mukaan ongelmana on, että moni saksalaisille tuttu kasvo ei halua liittyä puolueen jäseneksi, vaan pysyä mieluummin itsenäisenä ja riippumattomana tutkijana.

“Emme ole myöskään onnistuneet houkuttelemaan ihmisiä vanhasta puolueestani”, Gauland harmittelee. “Moni sanoo, että ‘olen ollut kristillisdemokraattien jäsen 30 vuotta, enkä voi lähteä, vaikka sinä olisit oikeassa ja minä väärässä’.”

Muun muassa tämän vuoksi näyttääkin siltä, että AfD ei pysty merkittävästi horjuttamaan Angela Merkelin puolueen asemaa maan johdossa. Kristillisdemokraatit ovat keränneet mielipidetiedustelusta toiseen yli 40 prosentin kannatuksen.

Monissa muissa maissa eurokriittiset puolueet ovat profiloituneet myös esimerkiksi maahanmuuttovastaisina. Gauland on kuitenkin tyytyväinen, että ääriajattelijat eivät ole pesiytyneet AfD:hen.

“Rakensimme organisaation 16 osavaltioon. Kun lähtee ruohonjuuritasolta, saa usein ihmisiä, joita ei haluaisi. Mutta me emme ole houkutelleet äärioikeistolaisia tai muita hölynpölyhahmoja. Olemme onnistuneet hyvin”, hän toteaa.

Gaulandin mukaan AfD ei ole vielä ollut yhteydessä Euroopan muihin eurokriittisiin puolueisiin. Esimerkiksi perussuomalaisten europolitiikka ei ole hänelle kovin tuttua.

“Olen kuullut heistä, mutta en ole seurannut tarkemmin”, hän kuittaa.

Haastattelua tehtäessä Saksan vaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta. Miten puolue aikoo onnistua lyhyessä ajassa varmistamaan riittävän kannatuksen saadakseen äänensä kuuluviin myös Bundestagissa eli parlamentissa?

Gaulandin vastaus on – kuten odottaa sopii – melko konservatiivinen.

“On tärkeää, että ehdokkaamme tulevat tunnetuiksi kampanjan aikana. Se onnistuu ainoastaan juttelemalla ihmisille. Minä en usko internetin, Facebookin tai sosiaalisen median voimaan.”