Saako holokaustista vitsailla? Kysy lasikopissa istuvalta juutalaiselta

holokausti
Teksti
Janne Arola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Berliinin juutalaismuseon erikoisnäyttely on kerännyt valtavasti huomiota eri puolilla maailmaa. Torstaina lasikopissa istunut veistostaiteilija Rachel Kohn vastaili yleisön ja median kysymyksiin. Kuva Janne Arola.

Berliinin juutalaismuseon seinällä olevan sarjakuvan otsikko on “Treffeillä käymisen ongelma keskitysleireillä”.

Kuvassa on tyttö ja poika. Pojalla on kynä, ja hän on tarttunut tytön riutuneeseen käteen. Poika sanoo: “Anna kun kirjoitan numeroni käsivarteesi…”

Kunnes hän tajuaa: “Paskat, ei siinä olekaan tilaa.”

Hauskaa? Joidenkin mielestä.

Provokatiivista? Varmasti.

Museossa maaliskuun lopussa alkanut ja syyskuuhun asti kestävä erikoisnäyttely Koko totuus… kaikki mitä olet aina halunnut tietää juutalaisista on saanut valtavasti julkisuutta ympäri maailmaa. Reportterejaan paikalle ovat lähettäneet muun muassa CNN, BBC, AP, New York Times ja New Yorker.

Mediahuomion syynä eivät kuitenkaan ole vain provokatiiviset vitsit vaan se, että joka päivä yhdessä näyttelyhuoneessa istuu juutalainen lasikopissa vastailemassa kävijöiden kysymyksiin. Se on suututtanut joitakin paikallisia juutalaisia ja kirvoittanut kritiikkiä näyttelyä kohtaan.

Järjestäjien ideana on kuitenkin osoittaa, että yhä tänä päivänä moni Saksassa asuvista noin 200 000 juutalaisesta kokee elävänsä arkeaan ikään kuin lasikopissa tarkkailtavana ja joutuvansa aina edustamaan kokonaista kansanryhmää, johon liitetyt mielikuvat istuvat tiukassa.

“Minä olen elävä näyttelyesine”, alkaa toimittaja Richard Caim Schneiderilta lainattu alustus, joka on kirjoitettu lasikopin vieressä olevalle seinälle. “Minun tehtäväni on olla uskonnollinen filosofi, historioitsija, psykologi ja kulttuurikriitikko samaan aikaan, ja on täysin selvää, että tiedän jokaisen yksityiskohdan Kolmannen valtakunnan historiasta ja Lähi-idän konfliktista”, hän ironisoi.

Tämän viikon torstaina lasikopissa oli berliiniläinen veistostaiteilija Rachel Kohn. Iloinen Kohn istuskeli valkoisella penkillä jalat ristissä ja vastaili kysymyksiin, joita esittivät enimmäkseen toimittajat – paikalla oli muun muassa Italian yleisradioyhtiö RAI:n kuvausryhmä.

“Minusta on tosi hyvä idea toteuttaa näyttely tällä tavalla”, Kohn sanoi. “Kun lehdet kirjoittavat, että tämä on järjetöntä tai kamalaa – mitä tahansa, se on hyväksi, koska ihmiset tulevat tänne muodostamaan oman mielipiteensä.”

Näyttelyssä esitetään 30 sellaista kysymystä, joihin juutalaiset joutuvat usein arjessaan vastaamaan. Esimerkiksi: miksi he ovat valittu kansa tai mikä tekee ruuasta kosheria.

Eräässä näyttelyhuoneessa kysytään, mistä juutalaisen tunnistaa, ja kysymyksen vieressä katosta roikkuu erilaisia päähineitä kipoista lierihattuihin ja lippiksiin.

Kuraattori Miriam Goldmann muistutti, että museon tarkoitus ei ole antaa “lopullisia vastauksia” kysymyksiin, vaan tarjota kävijöille eväitä muodostaa omat näkemyksensä.

Ensimmäisen kymmenen päivän aikana näyttelyn näki yli 5 000 ihmistä.

Mutta mikä vierailijoita juutalaisissa ja juutalaisuudessa erityisesti kiinnostaa? Kohnin mukaan ei ole mitään tyypillisiä kysymyksiä.

“Äsken iäkkäämpi nainen kysyi, miten juutalainen voi olla ateisti. Se juuri on vaikea ymmärtää, että juutalaisuus ei ole pelkästään uskontoa vaan paljon enemmän: osittain kulttuuria ja osittain tunnetta siitä, että on paljon yhteistä toisten ihmisten kanssa”, Kohn sanoi.

Prahassa syntynyt, Münchenissä kasvanut ja nyt lähes 20 vuotta Berliinissä asunut veistostaiteilija totesi, että olennaista on olla suvaitsevainen ja avoin sekä kiinnostunut muista ihmisistä, ei niinkään tietyistä faktoista, jotka liittyvät heidän uskontoonsa tai muuhun elämäänsä.

“Esimerkiksi uskonto on yksityinen asia. Joka on kiinnostunut, voi halutessaan opiskella siitä, mutta kaikkien ei tarvitse tietää”, Kohn totesi. “Mutta kaikkien täytyy tietää holokaustista ja historiasta, jotta sen kaltaiset asiat voidaan välttää.”

Holokaustista puheen ollen: Voiko siitä vitsailla?

Kohn mietti pitkään.

“Minusta ei ole hauskaa laskea leikkiä holokaustista. Niin ei pitäisi tehdä.”