Rauhanturvaajat joutuivat presidentin ja puolustusministerin reviiritaistelun jalkoihin

Afganistan
Teksti
Matti Simula

Suomen ulkopolitiikka on kahden tulen välissä.

Rauhanturvaaja
Suomalainen rauhanturvaaja valvomassa tarkastuspistettä Afganistanissa. Kuva Janne Lindström / Puolustusvoimat

”Suomen ulkopolitiikkaa ei johda kukaan.”

Suomen Kuvalehti teki karun johtopäätöksen viime syksynä (SK 36/2008 ). Lue juttu pdf-tiedostona.

Arvio perustui Venäjän ja Georgian sodan paljastamiin ulkopoliittisen johdon erimielisyyksiin. Presidentti Tarja Halosen, pääministeri Matti Vanhasen (kesk) ja ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) yhteistyö takkusi.

Afganistanin rauhanturvaajien kotiuttamisaikataulusekoilu osoitti, ettei kulunut vuosi ole korjannut epäselviä johtosuhteita ja puutteellista tiedonkulkua.

Halonen luuli, että Afganistanin presidentinvaaleja turvaamaan lähetetyn vajaan sadan sotilaan osaston pesti jatkuu toiseen äänestyskierrokseen saakka. Puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) mukaan presidentinkansliaa oli kuitenkin informoitu ajat sitten, että paluupäivä on 28. lokakuuta.

Kuitenkin jopa Vanhanen sanoi kuulleensa kotiuttamisajankohdan vasta uutisista.

”Tää on tosi noloa”, sanoi Stubb ja pyysi anteeksi rauhanturvaajilta, jotka elivät tietokatkoksen vuoksi hetken epätietoisuudessa (Helsingin Sanomat 25.10.)

Suoraa huutoa

Sotkun taustalla on sekä henkilö- että asiaristiriitoja.

Halosen on vaikea sietää sitä, että Nato-myönteinen Stubb häärii isäntänä ulkoministeriössä, demarivallan pitkäaikaisessa linnakkeessa.

Myös Halosen ja Häkämiehen välit ovat jäiset. He pitävät suoraa yhteyttä vain välttämättömien asioiden hoitamiseksi. Presidentillä ja puolustusministerillä tiedetään olleen kovaäänisiä yhteenottoja.

Halonen tuohtui 2007 Häkämiehen Washingtonin puheesta, jossa ministeri määritti Venäjän Suomen suurimmaksi turvallisuuspoliittiseksi haasteeksi.

Halonen korostaa mielellään olevansa puolustusvoimien ylipäällikkö. Se on lähinnä seremoniallinen status. Halonen halunnee silti näpäyttää aika-ajoin Häkämiestä ja muistuttaa tätä presidentin asemasta turvallisuuspolitiikan johdossa.

Häkämiehestä on tullut myös Sdp:n ykkösinhokki. Hallitukseen takaisin pyrkivä puolue ei kai halua polttaa siltoja puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Kataiseen (kok). Puolustusministeri on riskittömämpi kritiikinkohde.

Myös ay-liike on ollut tyytymätön Häkämieheen valtion omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan demarijäsenet ottivatkin Häkämiehen maalitaulukseen heti tietokatkoksen paljastuttua. Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaati hallitukselta niin kutsuttua pääministerin ilmoitusta, jonka puolustusministeri esittäisi eduskunnalle.

Sekamelska selittyy osin myös ulko- ja puolustusministeriöiden reviirikamppailulla.

Hallitus päätti Afganistanin vaaleja turvanneen osaston lähettämisestä ulkoministeri Stubbin esityksestä. Operaation toimeenpanosta ja rauhanturvaajien palvelussopimuksista vastasi kuitenkin Häkämiehen johtama puolustusministeriö.

Puolustusministeriö oli vuosikymmenet ”presidentin taskussa” oleva kakkosluokan ministeriö. Presidentin valtaa kaventaneet ja parlamentarismia korostaneet valtiosääntöuudistukset ovat kuitenkin kohottaneet puolustusministeriön asemaa.

Kansainvälisten operaatioiden käyminen entistä vaikeammiksi korostaa niin ikään puolustusministeriön ja pääesikunnan osaamista. Osa ulkoministeriön virkamiehistä kokee, että puolustusministeriö on tunkeutunut sen reviirille.

Lue myös juttu Pääesikunta harmittelee keskustelua Afganistan-”tietokatkosta”: Rauhanturvamaine voi kärsiä