Ranskan sähkösokki: Perinteinen politiikka sai vaaleissa selkäänsä

Vaalianalyysi: Ranskaan voi syntyä kesäkuun parlamenttivaalien jälkeen historiallinen koalitiohallitus.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Ranskan presidentinvaalien toiselle kierrokselle pääsivät sitoutumaton liberaali Emmanuel Macron ja äärioikeiston ehdokas Marine Le Pen.

Macron sai 23,9 prosenttia äänistä, Le Pen 21,4.

Kärkinelikosta kolmanneksi nousi Tasavaltalaiset-puolueen François Fillon. Perinteisen oikeiston ehdokasta äänesti 19, 9 prosenttia ranskalaisista.

Laitavasemmiston itsenäinen ehdokas Jean-Luc Mélenchon kiri neljänneksi 19,6 prosentin kannatuksella.

Ranskan vaalitulos on historiallinen. Vaalien kärkinelikosta kolme tulee ei-perinteisten tai ainakin Ranskan pääpuolueiden ulkopuolelta.

Tämä on uutta ja lähes vallankumouksellista maassa, jossa kahden pääpuolueen valta-asema on ollut rikkumaton viimeiset 30 vuotta.

Voi sanoa, että perinteinen politiikka sai Ranskassa selkäänsä. Vaali-iltana tulosta kuvailtiinkin ”sähkösokiksi”. Tulosta pidettiin poliittisena myllerryksenä ja vallankumouksena.

Macron kipusi sinne, minne harva ranskalainen poliitikko yltää 30 vuodessa.

Macronin, 39-vuotiaan liberaalin ympärille syntynyt valtava kansanliike ja villitys on ennennäkemätön ilmiö Ranskan poliittisessa historiassa.

Macron perusti vain vuosi sitten oman poliittisen liikkeen En Marche! eli Liikkeelle!

Presidentti François Hollanden entinen talousministeri määritteli silloin, että En Marche! ”ei ole oikealla eikä vasemmalla”.

Macronia äänesti sunnuntaina lähes 9 miljoonaa ranskalaista. Hän osallistui ensimmäistä kertaa vaaleihin.

Macron kipusi uuden Liikkeelle-liikkeensä harteilla sinne, minne harva ranskalainen poliitikko yltää edes 30 vuodessa.

Voittopuheessaan hän julisti, että Ranskan politiikassa on kääntymässä uusi lehti. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, hän täsmentänee seuraavan kahden viikon aikana.

 

Ranskan politiikkaan erikoistunut tutkija Louis Clerc arvioi, että vaalituloksessa on kyse pikemminkin avoin yhteiskunta – suljettu yhteiskunta -jaosta kuin jakolinjasta perinteiseen oikeistoon ja vasemmistoon.

Ranskalaiset pystyvät Clercin mukaan edelleen jakamaan pääehdokkaat selkeästi oikeistoon, vasemmistoon ja keskustaan. Liberaali Macron kuuluu keskustaan.

Avointa ja suljettua yhteiskuntaa kannattavia ehdokkaita erottavat heidän suhteensa Euroopan unioniin, globalisaatioon, maahanmuuttoon ja liberaaliin markkinatalouteen tai taloudelliseen protektionismiin.

Tällä asteikolla mitattuna vaalien voittajakaksikko, Macron ja Le Pen, ei voisi olla kauempana toisistaan.

Macron kannattaa varauksetta Euroopan unionia ja vapaakauppasopimuksia, Le Pen vastustaa niitä ja haluaa kansanäänestystä EU:sta ja mieluiten eroon koko unionista.

”Vaalien toinen kierros on jonkinlainen kansanäänestys Euroopan unionista”, kiteytti Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma Ylen aamu-tv:ssä.

Saako Ranskan presidentti taakseen enemmistön kesäkuun parlamenttivaaleissa?

Le Penin oikeistopopulistinen Kansallinen rintama sai historiansa suurimman äänimäärän presidentinvaaleissa.

Tulos oli kuitenkin puolueelle pettymys. Sen saama äänimäärä oli pienempi kuin viimeisissä EU-vaaleissa ja Ranskan aluevaaleissa. Puolue tavoitteli sunnuntaina noin 30 prosentin kannatusta.

Suuri kysymysmerkki on, saako Ranskan tuleva presidentti taakseen enemmistön 11. kesäkuuta järjestettävissä parlamenttivaaleissa. Se ratkaisee, miten vahva presidentistä käytännössä tulee.

Voidakseen hoitaa presidentin virkaa Ranskan presidentti tarvitsee parlamenttivaaleissa enemmistön tuen. Se tarkoittaa 289 paikkaa 577:stä.

Vaaditun paikkamäärän saavuttaminen on epävarmaa, jos presidentillä ei ole takanaan vakiintunutta poliittista puoluetta, kuten Emmanuel Macronilla.

Tutkija Louis Clerc uumoilee Ranskalle ”troisiéme force” -tyyppistä koalitiohallitusta.

Sellainen toimi Ranskassa neljännen tasavallan aikana, vuosina 1947–1951.

Se olisi jotakin täysin uutta Ranskan viidennessä tasavallassa.

Jos Macron valitaan presidentiksi, hän voisi saada ääniä sosialistien oikeistosiiveltä ja Tasavaltalaiset-puolueen vasemmistosiiveltä, Clerc laskee.

Mukana olisi luonnollisesti myös En Marche! -liikkeen jäseniä.

”Siitä syntyisi keskustalainen kolmas voima, joka ei olisi oikealla eikä vasemmalla”, Clerc määrittelee.

”Jos Macron saa enemmistön parlamenttiin, se olisi todennäköisesti tämänkaltainen.”

 

Korruptioskandaaleissa ryvettyneelle Tasavaltaiset-puolueelle ja François Fillonille kolmas sija oli karvas pettymys.

”Täydellinen fiasco”, kuvasi puolueen pitkän linjan poliitikko Jean-François Copé oikeiston vaalitulosta France 2 -tv-kanavan vaali-illassa.

Ranskan toinen perinteinen pääpuolue, sosialistipuolue, teki historiansa heikoimman tuloksen Benoit Hamonin johdolla. Sosialistit saivat  6,3 prosenttia äänistä, ja jäivät viidenneksi.

Puolueen vasenta laitaa edustavan Hamonin rökäletappio muistuttaa Suomen vuoden 2012 presidentinvaaleja.

Sosialidemokraattisen puolueen ehdokas Paavo Lipponen jäi silloin niin ikään viidenneksi. Häntä kannatti 6,7 prosenttia suomalaisista.

 

Juhana Aunesluoma arvioi Ylen aamu-tv:ssä, että Ranskan vaalitulos piirtää poliittiset jakolinjat uusiksi Ranskassa ja koko Euroopassa.

Oikeistopopulismi ja äärioikeisto ei ole enää ainoa ilmiö, joka murentaa poliittista maisemaa ja perinteisiä jakolinjoja Euroopassa.

Ranskalaiset ovat perin juurin kyllästyneet konservatiivien ja sosialistien valta-asemaan. Siitä kielii myös entisen sosialistipoliitikon ja vasemmistoradikaalin Jean-Luc Mélenchonin yllätysmenestys vaaleissa.

Mélenchon kampanjoi vaaleissa oman kansanliikkeensä nimissä, vaalivoittaja Emmanuel Macronin tapaan.

Veteraanipoliitikko Mélenchon, 65, nousi 18–24-vuotiaiden ranskalaisten suosituimmaksi ehdokkaaksi, mikä yllätti kaikki.

Ranskassa tunnutaan etsivän täysin rinnoin, ei proustilaisittain kadonnutta aikaa, vaan uutta aikaa. Se tapahtuu uusien sukupolvien  johdolla.

Enteellistä on, että vielä kolme vuotta sitten ranskalaisille lähes tuntematon Macron nousi kuin tyhjyydestä vaalien ensimmäisen kierroksen voittajaksi ja myös toisen kierroksen selväksi ennakkosuosikiksi.

Macron ei ole lopulta niin kumouksellinen valinta kuin ensin vaikuttaa.

Heti vaalituloksen julkistamisen jälkeen puolueet oikealta ja vasemmalta asettuivat julkisesti tukemaan Emmanuel Macronia.

Myös Ranskan pääministeri Bernard Cazeneuve kehotti ranskalaisia olemaan äänestämättä äärioikeistoa ja äänestämään Macronia, jotta kansan kahtiajakautuminen vältetään.

Presidentti François Hollande onnitteli Macronia vaalivoitosta heti sunnuntai-iltana.

Toiseen kierrokseen on kaksi viikkoa aikaa. Ratkaisevaa on nyt se, kumman ehdokkaan taakse muiden puolueiden äänestäjät asettuvat.

Suuri osa Mélenchonin kannattajista jättänee kokonaan äänestämättä.

Mélenchon on ainoa vaalien kärkiehdokkaista, joka ei ole vielä ”testamentannut” ääniään kummallekaan kahdesta ehdokkaasta. Entiselle kommunistilla kumpikin ehdokkaista on yhtä huono vaihtoehto.

Oikeiston François Fillonin äänet jakaantuvat tutkija Louis Clercin mukaan niin, että kolmasosa jättää äänestämättä, kolmasosa äänestää Macronia ja kolmasosa Le Peniä.

Suuri osa sosialistipuolueen Hamonin äänistä siirtynee suoraan Macronille.

Vaali-iltana tehdyn mielipidemittauksen mukaan Macron saisi toisella kierroksella 62 prosenttia äänistä, Le Pen 38 prosenttia.

Ranskalaiset ovat äänestäjinä harvinaisen konservatiiveja. He pitävät mieluummin kiinni vanhoista arvo- ja valtarakenteista kuin heittäytyvät johonkin uuteen.

Tätä vasten voi ajatella, ettei nuori liberaali Macron ole lopulta niin vallankumouksellinen valinta kuin miltä ensi hätään vaikuttaa.

Jos hänet valitaan Ranskan presidentiksi, maa voi saada uuden suunnan, mutta törmäyksiltä poliittinen noviisi tuskin tulee välttymään.