Ranskan presidentti ei pysty Euroopan johtajaksi – ”Macron on pettynyt siihen, että ranskalaiset eivät ymmärrä hänen nerouttaan”

Luvut ovat hälyttävän huonoja. Loka-marraskuussa julkaistujen mielipidetiedustelujen mukaan vain 17–21 prosenttia ranskalaisista luottaa presidentti Emmanuel Macroniin. Se tekee hänestä epäsuositumman kuin keltaliivikriisin aikaan.

Macronin viime kesän poliittinen pokerinpeluu on selvästi osunut kipeimmin häneen itseensä. Nyt uhkapelin seuraukset herättävät huolta myös Euroopan näkökulmasta.

Kun Macron kesäkuussa hajotti kansalliskokouksen ja päätti järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit äärioikeiston eurovaalivoiton vuoksi, hänellä tuskin kävi mielessä, että lopputulos olisi niin sekava. Vaalien tarkoituksena oli tuoda tolkkua tulehtuneeseen tilanteeseen ja Macronin kannattajille vahvempi asema parlamentissa. Toisin kävi.

Hajanainen vasemmistokoalitio kehotti kansaa äänestämään äärioikeistoa vastaan ja voitti vaalit. Ranska jakautui kolmeen lähes yhtä vahvaan blokkiin, vasemmistoon, äärioikeistoon ja Macronin keskustaoikeistoon. Yhdelläkään ei ole enemmistöä parlamentissa, mikä on viidennessä tasavallassa ennennäkemätöntä. Presidentti on yleensä saanut parlamentin enemmistön vaivatta taakseen heti presidentinvaalien jälkeen. Poliittinen umpikuja onkin herättänyt närkästystä jokaisessa blokissa kansasta puhumattakaan.

Syyskuun lopussa Macron nimitti vihdoin uuden hallituksen. Vasemmisto ja äärioikeisto olivat vaatineet pääministerin salkkua, mutta presidenttivetoisessa järjestelmässä se ei olisi edistänyt hallituksen toimintakykyä.

Macron nimitti pääministeriksi Euroopan unionissa arvostetun Michel Barnierin, joka tunnetaan maltillisena oikeistolaisena ja brexit-neuvottelijana. Hallituksesta tuli oikeistolaisin pitkään aikaan. Arvostelijoiden mukaan Macron näytti jälleen tapansa hallita norsunluutornistaan ja sen, ettei hän kunnioita demokraattisten vaalien tulosta.

Nyt Ranskan politiikka polkee yhä paikoillaan. Barnier vaikuttaa lähinnä tunnustelevan pelikenttäänsä. Tunnelma on jännittynyt ja odottavainen, turhautunutkin.

Hallitus valmistautuu käsittelemään ensi vuoden alussa uutta, tiukempaa maahanmuuttolakia, joka jakaa parlamenttia. Pyrkimyksenä on myös viedä läpi hallituksen budjettiesitys, vaikka sitten ranskalaisten vihaaman erikoispykälän avulla. Tiistaina 12. marraskuuta macronistit ja äärioikeisto äänestivät kansalliskokouksessa vasemmiston muokkaamaa budjettiesitystä vastaan.

Ranskalaisten vihaama pykälä 49.3 oli kovassa käytössä jo pääministeri Élisabeth Bornen aikaan, jolloin suuria mielenosoituksia herättänyt eläkeuudistus ajettiin läpi ilman parlamentin hyväksyntää. Nyt sen käyttö vain lisäisi parlamentin blokkien eripuraa ja kansalaisten epäluottamusta poliitikkoja ja Macronia kohtaan.

Presidentti itse vaikuttaa siirtyneen sisäpolitiikassa taka-alalle pohtimaan strategiaansa. Macronin olisikin nyt seisottava uuden pääministerinsä rinnalla ja yritettävä samalla tehdä sovintoa oman puolueensa jäsenten kanssa. Lisäksi hänen pitäisi saada taas kansa puolelleen. Yhtälö on vaikea ja herättää kysymyksen, onko Ranskan viides tasavalta ajautunut umpikujaan, josta ei ole enää ulospääsyä.

Jumiutunut ja epävarma sisäpoliittinen tilanne Ranskassa on huono uutinen Euroopalle. Donald Trumpin vaalivoitto ja Saksan hallituskriisi vain vahvistavat yleistä epävakautta ja herättävät huolta Euroopan johtajuuden tilasta.

Sciences Po -yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen professorin Emiliano Grossmanin mukaan Macronista tuskin on tällä hetkellä Euroopan vahvaksi johtajaksi. Ei tosin ole Saksan Olaf Scholzista tai oikein muistakaan, hän arvioi.

Macron teki Grossmanin mukaan Euroopasta ”suosikkileikkikenttänsä” eli hän on esittänyt kunnianhimoisia visioita Euroopan kehittämiseksi. Kaikkia ranskalaisia se ei ole miellyttänyt.

”Macron on pettynyt siihen, että ranskalaiset eivät ymmärrä hänen nerouttaan. Suhteet Saksaan eivät ole hyvät ja vallitsevassa sotkussa Ranska tekee asioista vielä vaikeampia. Mutta ei esimerkiksi Pohjoismaistakaan tule yhtä paljon tukea kuin aiemmin”, Grossman sanoo.

Grossman kannattaa vaalijärjestelmän muutosta, sillä nykyinen enemmistövaalitapa edistää hänestä epävakautta. Lakien säätämisestä on tullut vaikeaa ja epävarmuustekijöitä on paljon. Nähtäväksi jää, voitaisiinko Ranskassa tulevaisuudessa siirtyä suhteelliseen vaalitapaan tai sen ja nykymallin yhdistelmään.

”Vaalien pirstoutuminen on ongelma kaikkialla. Enemmistöjen saaminen on yhä vaikeampaa, hallitukset ovat yleisesti heikentyneet ja monissa Euroopan maissa, kuten Tšekissä, on paljon taantumuksellisuutta. Se näkyy esimerkiksi poliitikkojen puheissa, joita voisi kuvailla tiedevastaisiksi ja suvereniteettia korostaviksi. Olen kuullut Ranskassakin joidenkin hallituksen jäsenten iloitsevan Trumpin voiton puolesta”, hän sanoo.

Grossmanin mukaan Euroopan täytyy olla vakaampi, jos Yhdysvallat eristäytyy Trumpin johdolla. Trump vihjasi ennen vaalivoittoaan, että hän voisi vähentää Ukrainan tukemista ja pienentää Yhdysvaltojen roolia Natossa tai jopa vetäytyä puolustusliitosta. Niin tuskin tulee käymään, mutta jo vihjailu nakertaa Naton uskottavuutta ja herättää yleistä epävarmuutta.

”Euroopassa nähtiin yhtenäisyyden yrityksiä jo korona-aikana. Nyt esimerkiksi Saksan ulkoministeri Annalena Baerbockilla ja Barnierilla on arvoa, vaikka jälkimmäisellä ei olekaan suurta legitimiteettiä”, Grossman pohtii.

Marraskuussa Euroopan poliittisen yhteisön kokouksessa Budapestissä Macron otti Euroopan puolustuksen puheeksi. Hän painotti, ettei eurooppalaisten pidä loputtomiin sälyttää turvallisuuttaan amerikkalaisten vastuulle.

Vahvalle Euroopan johtajuudelle olisikin nyt erityistä tilausta ja Macronilla on varmasti halua tarttua siihen. Mutta uskottavuuden saavuttaakseen Macronin täytyisi ensin pystyä hoitamaan kotimaansa politiikka takaisin raiteilleen.