Raiskaukset ovat luotiakin halvempi tapa tuhota yhteisöjä Kongossa

Kongo
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Deborah Funmi Mupapa johtaa Tampereella hyväntekeväisyysjärjestöä. Kuva Osi Ahola.


Öisin sotilaat tulivat ja raiskasivat, vuorotellen.

Deborah Funmi Mupapaa pidettiin kaksi vuotta vankina sodan keskellä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Lopulta hänen onnistui paeta ja saada turvapaikka Suomesta.

Suomen Kuvalehti kertoi Deborahin tarinan vuosi sitten.

“Sain yli 300 ystäväpyyntöä Facebookissa, monelta kansanedustajaltakin”, hän kertoo nyt.

Funmi Mupapa kertoo yleisölle selviytymistarinansa syyskuussa. Hän on ideoinut Tampereelle kansainvälisen naisten seminaarin, johon on kutsuttu vieraita ja esiintyjiä ympäri maailmaa. Tunnetuin suomalainen puhuja on Elisabeth Rehn.

Viikon teema, Hiljaisuuden rikkominen, valottaa naisten ja lasten asemaa sodan jaloissa. Raiskauksista on tullut luotiakin halvempi keino raunioittaa kyliä ja tuhota yhteisöjä. Konferenssi on ensimmäinen askel, Funmi Mupapa sanoo. Toinen askel ovat hyväntekeväisyyskonsertit, viesti maailmalle.

“Ongelmaan on saatava ratkaisu, ja se on rauha Kongoon.”

Taas kerran toiveet rauhasta ovat kaikonneet. Kesäkuun jälkeen 200 000 ihmistä on paennut uudelleen puhjenneita taisteluja maan itäosissa. Jossain vehreillä kukkuloilla, 7 000 kilometrin päässä, piileskelee naisia ja lapsia, peloissaan ja nälissään.

“Tiedän, miltä heistä tuntuu, tunnen heidän kipunsa.”

“Minä olin siellä.”

Pula polkupyöristä

Funmi Mupapan perustama kansalaisjärjestö Empowerment of African women auttaa naisia ja lapsia Minovassa ja sen lähialueilla Itä-Kongossa. “Kukaan ei ollut huolehtinut heistä.”

Hän aikoo lentää loppusyksystä Itä-Kongoon, taisteluista huolimatta. Yksi kiireellisimmistä hankkeista on kerätä polkupyöriä Suomessa ja lähettää niitä Afrikkaan. Myös Minovan seudun naiset ja lapset lymyilevät metsissä, taisteluiden eristäminä.

Jalkaisin sotaa pääsee hitaasti karkuun. “Polkupyörä antaa heille vähän lisää aikaa paeta.”

Tämän vuoden toukokuussa, ennen uusimpia levottomuuksia, Funmi Mupapan järjestö toimitti Minovan seudulle 3 000 kiloa ruokaa, 100 kiloa saippuaa, 285 kiloa vaatteita, 150 kiloa siemeniä, 30 laatikkoa koulutarvikkeita.

Apu tavoitti 236 naista ja heidän lastaan. Kylissä kuvatulla videolla lapset lausuvat kuorossa: “Kiitos Suomi!”

Materiaalinen apu kantaa pahimman yli. Seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset ovat menettäneet kaiken: kodin, perheen, työn, itsetunnon.

“Jos minä olen selvinnyt, hekin voivat selvitä.”

Haaveissa koulu

Funmi Mupapa haluaa perustaa Minovan alueelle koulun, jossa lapset opiskelevat ja äidit oppivat tekemään käsin. Jokainen äiti on saanut mikroyrityksen starttirahan, 20 dollaria.

“Se on pieni raha meille, mutta iso raha heille.”

Hän haluaa tarjota lapsille pysyvän siteen kaukaiseen maahan, opettaa heille suomen kieltä. Useat vapaaehtoiset ovat jo lupautuneet opettajiksi.

Funmi Mupapan johtama järjestö sai maalahjoituksen Itä-Kongon maaseudulta. Alun perin oli tarkoitus, että koulu, talot ja pellot perustetaan maatilkulle. Mutta YK:n rauhanturvaajat ja hallituksen joukot eivät pysty turvaamaan rauhaa maaseudulla.

Kun tilanne rauhoittuu, Minovan seudun naisten ja lasten on muutettava Itä-Kongon pääkaupunkiin Gomaan. Lopullisesti, Funmi Mupapa pelkää.

“Goma on ainoa turvallinen paikka.”

Kansainvälinen naisten konferenssi Tampereella 3.-7. syyskuuta, www.iwcfinland.org.