Venäjän uhkapeli sai jatkua vuosia, nyt entiseen ei ole paluuta

Putinista on tullut hylkiö. Hänen hallintonsa kanssa ei voi enää synnyttää luottamukselle perustuvia suhteita.

diplomatia
Teksti
Leena Sharma

Eurooppa ei enää koskaan palaa entiselleen. Näin totesivat poliitikot, tutkijat ja sotilasasiantuntijat yhdestä suusta torstaina 24. helmikuuta, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan.

”Käytännössä entisiin suhteisiin ei ole ollut paluuta Krimin miehityksen jälkeen”, sanoo kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Helsingin yliopistosta.

Venäjä soti Georgiassa jo vuonna 2008. Sotatoimet tuomittiin, mutta tapahtunutta katsottiin tuolloin Forsbergin mukaan jossain määrin ”sormien läpi”.

Krimin sotaa seurannut reaktio oli paljon voimakkaampi.

”Osa pakotteista tosin oli myöhäisherännäisiä ja liittyi malesialaisen matkustajakoneen alas ampumiseen”, Forsberg sanoo.

Malaysia Airlinesin lento syöksyi maahan Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2014. Kansainvälinen tutkimusryhmä on todennut, että koneen pudottanut Buk-ohjus kuului Venäjän asevoimille.

Poliittinen ja valtiollinen yhteistyö sekä Nato- ja EU-yhteistyö Venäjän kanssa katkesivat Krimin sotaan. Kulttuuri- ja talousyhteistyö kuitenkin jatkui edelleen. Ihmiset pystyivät matkustamaan ja olemaan kanssakäymisissä keskenään.

”Mutta nyt pakotteet iskevät kaikkeen taloudelliseen ja kulttuuriseen yhteistyöhön, joka on institutionaalista, ja todennäköisesti ihan normaaliin arkielämäänkin. Se on sääli.”

 

Mitä jatkossa tapahtuu, siihen kukaan ei osaa antaa selvää vastausta.

”Millainen vallan muutos tai uusi aikakausi tarvitaan, että tästä diplomaattisesta umpikujasta päästään eroon?” Forsberg pohtii.

Sota-aikanakin jatketaan jonkinlaista yhteydenpitoa ja diplomaattista vuoropuhelua, ne eivät voi olla kokonaan poikki. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on keskustellut puhelimessa Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa sodan syttymisen jälkeen.

Macron soitti maanantaina, sodan viidentenä päivänä, Putinille puolitoista tuntia kestäneen puhelun. Sen jälkeen hän soitti Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille.

Macron kertoi vaatineensa välitöntä tulitaukoa Ukrainaan.

Vaikka jonkinlainen kontaktilinja säilytetään, on selvää, että Putinin hallinnon kanssa ei ole enää koskaan mahdollista synnyttää luottamukselle perustuvia suhteita.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoi torstaina, että Putinista tulee sotatoimien seurauksena hylkiö kansainvälisellä näyttämöllä.

”Se ei saisi tarkoittaa, että tavallisista venäläisistä tulisi hylkiöitä”, Forsberg sanoo.

Hän viittaa esimerkiksi länsimaissa asuviin venäläisiin.

”Tietenkään ei saa olla sinisilmäinen, koska luottamusta voidaan käyttää hyväksi, mutta pääsääntöisesti hylkiö on vain Putinin hallinto.”

Forsberg kertoo, että yliopistolla käydään parhaillaan keskustelua siitä, miten olisi mahdollista ylläpitää tutkijoiden välisiä kontakteja ja vuoropuhelua tilanteessa, jossa instituutioiden väliset suhteet menisivät poikki.

 

Lännessä ei tiedetä, millainen on Putinin aikaikkuna. Jos hänen suunnitelmansa Venäjän mahdista ulottuvat vuosikymmenien päähän, kovatkin talouspakotteet voivat olla siedettävä hinta sodankäynnistä.

”Tätä uhkapeliä hän pelasi onnistuneesti jo Krimillä”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin Venäjään ja Valko-Venäjään erikoistunut tutkija Kristiina Silvan.

”Jopa Venäjän oppositiopiireistä on vaikea löytää henkilöä, joka olisi sitä mieltä, että Krim tulisi palauttaa Ukrainalle.”

Putin uskoo, että sodalla saadaan pysäytettyä vääjäämättömältä näyttävä historian kulku, jossa Ukraina ja Venäjä ajautuvat koko ajan kauemmas toisistaan.

Venäläismedia julkaisi lauantaina mahtipontisen tekstin, joka näytti perustuvan siihen oletukseen, että Venäjä saavuttaa Ukrainassa salamavoiton. Kirjoituksen tekijä on epäselvä, mutta tekstissä julistettiin uuden, lähes messiaanisen aikakauden alkua, kun Venäjä on palauttanut sekä Valko-Venäjän että Ukrainan takaisin slaavilaisten kansojen yhteyteen ja äiti-Venäjän syliin.

Teksti on sittemmin vedetty pois muun muassa uutistoimisto Ria Novostin sivuilta, mutta se kiertää yhä sosiaalisessa mediassa.

”Ukrainan suhde Venäjään on ollut Putinille sokea piste”, Tuomas Forsberg sanoo.

”Hän on itsepintaisesti ajanut alisteista asemaa, jossa ukrainalaiset ovat slaavilaisia veljiä ja johto tulee Moskovasta.”

 

Poliisi pidätti sotaa vastustavia mielenosoittajia Pietarin keskustassa 27. helmikuuta. © SERGEY BOBOK / AFP / Getty Images

Lännen asettamat talouspakotteet ovat iskeneet Venäjään lujaa.

Silvan arvioi, että jos Kiova olisi vallattu ensimmäisenä päivänä, niin kuin venäläisten tavoitteena oli, lännen toimet olisivat tulleet auttamatta myöhässä.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan esimerkiksi Kiovan puolustus kesti ensimmäisten päivien hyökkäyksen. Kaikkialla Ukrainassa maan joukot ovat antaneet Venäjälle kovan vastuksen.

Maanantaina 28. helmikuuta, jolloin Venäjän kaupungeissa herättiin uusien pakotteiden aikaan, ruplan arvo suhteessa dollariin romahti ennätyksellisen alhaiseksi, Moskovan pörssi ei avautunut ja pankkiautomaateille kerääntyi pitkiä jonoja, mikä sai pankit pelkäämään talletuskatoa ja kaatumisia.

Yritykset ympäri läntistä maailmaa ovat kertoneet lopettavansa venäläisten tuotteiden myymisen. Suomessa boikottiin ovat ryhtyneet muun muassa Alko, S-ryhmä ja Kesko. EU:n ilmatila on suljettu venäläisiltä lentokoneilta.

Toive siitä, että talousahdinko lopettaisi sodan, on kuitenkin turha.

”Venäjällä on sotakassaa, ei se tähän kaadu”, Forsberg sanoo. ”Ja jos ajatellaan ääriesimerkkinä Pohjois-Koreaa, niin eihän välttämättä mikään muutu, vaikka talous on kuralla ja kansa näkee nälkää.”

Talouspakotteiden vaikutuksia venäläisten mieliin on Forsbergin mukaan hankala ennustaa.

”Todennäköisesti enemmistön mielestä syypää ei ole Kreml vaan länsimaat. Ihmiset on saatu uskomaan tähän jo Krimin sodasta lähtien.”

 

’Suurin osa venäläisistä on sisäistänyt väitteet siitä, että länsi on Venäjää vastaan, haluaa anastaa Venäjän luonnonresurssit ja tuhota maan”, sanoo myös Kristiina Silvan.

Silvanin väitöskirja valtiojohtoisten nuorisojärjestöjen kehittymisestä Venäjällä ja Valko-Venäjällä kommunismin jälkeisellä aikakaudella tarkastettiin perjantaina 25. helmikuuta.

”Voin oman tutkimukseni perusteella sanoa, että ajattelu, jonka mukaan anglosaksiset voimat haluavat Venäjälle vain pahaa, on omaksuttu laajoissa kansankerroksissa.”

Venäjään kohdistuvat talouspakotteet eivät ainakaan auta asiaa. Niille ei ollut vaihtoehtoa, mutta Silvanin mielestä olisi entistä tärkeämpää myös tukea venäläistä kansalaisyhteiskuntaa ja sellaista venäläismediaa, joka esimerkiksi raportoi sodan kuolonuhreista.

”Toki se on hyvin vaikea tehtävä, koska venäläiset on vakuutettu siitä, että he ovat lännen informaatiosodan kohteina.”

Jos venäläiset eristetään täysin, voi Silvanin mukaan tapahtua ”hurjia asioita”.

”Nyt puhutaan, että kaikki venäläiset opiskelijat lähetettäisiin takaisin kotimaahansa. Siitä voi olla päinvastoin hyötyä Venäjän valtion propagandalle. Jos ihmisen jokapäiväisessä elämässä tulee olo, että emme ole minkään arvoisia, se ruokkii vihaa länttä kohtaan.”

Vanhemmat venäläissukupolvet saavat tietonsa pääasiassa televisiosta, nuoret sen sijaan monista erilaisista kanavista. Tästä ei kuitenkaan seuraa automaattisesti, että nuoret olisivat kriittisempiä sotaa kohtaan.

”Vanhemmilla ikäpolvilla on pitkät muistot siitä, miten venäläiset ja ukrainalaiset elivät yhdessä Neuvostoliitossa. Moni on opiskellut Ukrainassa ja tuntee ukrainalaisia”, Silvan sanoo.

Nuorilla ei tätä kokemusta ole. Päinvastoin viimeiset kahdeksan vuotta he ovat kuulleet jatkuvaa propagandaa siitä, miten ukrainalaiset vihaavat ja alistavat venäläisiä.

”Toki kriisi on aina arvaamaton ja tietoa tihkuu eri lähteistä. Ei ole poissuljettua, etteikö kokemus olisi niin raju, että se muuttaisi riittävän monen venäläisen mielipiteen”, Forsberg sanoo.

 

Kiinasta tulee ilman muuta Venäjälle tulevaisuudessa entistä tärkeämpi kumppani.

Maailmassa on myös enemmän autoritäärisiä kuin demokraattisia valtioita. Silvan epäilee, että monet maat, jotka ovat nyt ottaneet Venäjään kriittisen suhtautumisen – kuten Turkki – saattavat normalisoida suhteet melko nopeasti.

”Myös Unkari, joka osallistuu vähän puolipakolla EU:n yhteiseen rintamaan, voi yrittää tulevaisuudessa suhteiden lämmittämistä”, sanoo Silvan.

Forsbergin mukaan saattaa käydä niin, että Kiina alkaa tukea Venäjää lännen sanktioita vastaan.

Itse sodan suhteen Venäjän tukijat ovat vähissä.

YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjä käytti odotetusti veto-oikeuttaan ja esti päätöslauselman, joka olisi tuominnut hyökkäyksen ”voimakkaimmalla mahdollisella tavalla”. Kiina, Intia ja Arabiemiirikunnat pidättäytyivät äänestämästä.

Forsberg piti Intian ratkaisua yllättävänä mutta ymmärrettävänä. Intialla on historiallisesti läheiset suhteet Venäjään, joka on sille muun muassa tärkeä aseiden toimittaja. Toisaalta myös Yhdysvaltain ja Intian suhteet ovat tiivistyneet viime vuosina. Molempien intresseissä on pyrkiä yhdessä patoamaan Kiinan vaikutusvallan kasvua Aasiassa.

 

Haluaako Venäjä laajentaa konkreettisesti maa-alaansa?

Silvan ei usko, että Venäjällä on siihen tarvetta, jos se voi olla varma, että naapurimaat pysyvät riittävän tiukasti sen vaikutuspiirissä.

Valko-Venäjälle, jonka diktaattori Aljaksandr Lukašenka on nykyään käytännössä Putinin marionetti, Venäjä voi antaa enemmän liekanarua kuin Ukrainalle. Lukašenkaan liittyy kuitenkin iso ongelma: valkovenäläiset vihaavat häntä.

”Siksi Venäjällä pitäisi olla muitakin keinoja vaikuttaa Valko-Venäjän kehitykseen kuin Lukašenka. Mutta niitä ei oikein ole”, Silvan sanoo.

Taloudellisesti Valko-Venäjä on riippuvainen Venäjässä. EU on ollut kuitenkin valmis tukemaan Ukrainaa huomattavilla summilla. Kremlin analyytikot joutuvatkin arvioimaan uusiksi sen, kuinka paljon länsi voisi olla valmis tukemaan myös Valko-Venäjän demokratiakehitystä rahallisesti.

Valko-Venäjällä ei ole toistaiseksi pysyvää venäläistä sotilastukikohtaa. Sellaisen perustamisella on kuitenkin spekuloitu jo jonkin aikaa.

”Jos Lukašenka allekirjoittaisi vuokrasopimuksen 50 vuodeksi, Putin saisi ison vipuvarren, mikäli Lukašenkan seuraaja ei olisi yhtä kuuliainen Venäjälle.”

Entä mitä Putin haluaa Ukrainan jälkeen?

Siihen on Silvanin mukaan vaikea vastata, koska länsimaiden tietoon perustuva rationalismi ei enää päde.

”Mitä Venäjällä ajatellaan esimerkiksi Puolasta? Jo pitkään on maalattu kuvaa, että maa on Naton käsikassara, jonka kautta Venäjälle voidaan hyökätä.”

Juttua päivtetty 2.3. 2022 kello 15.16: korjattu Venäjän hyökkäyksen päivämäärä.