Putinin pitkät jäähyväiset
Maaliskuun presidentinvaalien tulos tiedetään etukäteen. Silti Kremlissä valmistaudutaan jo Putinin jälkeiseen aikaan.
Vladimir Putin on hallinnut Venäjää 17 vuotta. Kaikesta päätellen hän aikoo jatkaa tehtävässään myös seuraavat kuusi vuotta. Sitä ennen on kuitenkin käytävä vielä yhdet vaalit.
Venäjä ei ole demokratia mutta Putin haluaa, että se näyttää sellaiselta. Tosiasiassa ainoa jännittämisen aihe vaaleissa on, saako hän yli vai alle 70 prosenttia äänistä.
Presidentinvaalit järjestetään 18. maaliskuuta. Vaalipäivään liittyy vahvaa symboliikkaa; silloin tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Ukrainalta vallattu Krimin niemimaa liitettiin Venäjään.
Krimin valloitus nostatti Venäjällä isänmaallisen hurmoksen, ja Putinin kannatus kimposi 90 prosenttiin. Kiihkein nationalismin aalto on hiipunut, mutta yli 80 prosenttia venäläisistä hyväksyy edelleen hänen toimintansa presidenttinä. Kannatuksen aitoutta on vaikea arvioida, sillä toisessa mielipidekyselyssä lähes yhtä moni syyttää häntä maan ongelmista.
Talouslehti Kommersantin mukaan Putin aikoo lähteä vaaleihin riippumattomana ehdokkaana. Virallista ilmoitusta on lykätty, jotta kampanjointi jäisi mahdollisimman lyhyeksi.
”Putinin joukkuetta” on valjastettu markkinoimaan Venäjän jääkiekkomaajoukkueen hyökkääjä Aleksandr Ovetškin, joka pelaa ammatikseen Yhdysvalloissa Washington Capitalsissa. Myös toinen NHL-tähti Jevgeni Malkin on ilmoittautunut mukaan.
Jääkiekkoilijoita tarvitaan, sillä valtapuolue Yhtenäinen Venäjä on menettänyt merkityksensä. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila korostaa, että sama koskee vaaleja. Esimerkiksi tämän vuoden aluevaaleissa äänestysprosentti jäi pahimmillaan alle kymmeneen.
Lassilan mukaan alhainen äänestysprosentti aiheuttaa Kremlille riskejä, sillä vallan oikeutus haetaan Venäjälläkin kaikesta huolimatta vaalien kautta. Sitä paitsi oppositio on saanut vähäisen vaali-innostuksen ansiosta edustajiaan läpi Moskovan aluevaaleissa jopa Putinin ja pääministeri Dmitri Medvedevin asuinalueilla.
Putinia pidettiin nuorekkaana ja tarmokkaana juristina, kun hänet valittiin Boris Jeltsinin seuraajaksi 2000-luvun taitteessa.
Hän lupasi palauttaa vakauden sekasortoisen 1990-luvun jälkeen ja sen hän myös teki. Pitkä valtakausi on kuitenkin muovannut hänestä herkkänahkaisen yksinvaltiaan, jolla ei ole ystäviä eikä liittolaisia ulkomailla.
Putinin missio on Venäjän arvostuksen ja suuruuden palauttaminen. Ukrainan ja Syyrian sotaretket eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, vaikka vaikutusvalta Lähi-idässä onkin kasvanut. Venäjää pelätään, mutta sitä ei edelleenkään kunnioiteta.
”Putin tekee taktisia siirtoja, mutta kokonaisstrategia puuttuu”, Lassila sanoo.
Putin haluaa, että vaalit näyttävät rehellisiltä, mutta se ei onnistu, jos ainoaa varteenotettavaa haastajaa Aleksei Navalnyia ei päästetä edes ehdokkaaksi.
Vaalikieltoa perustellaan sillä, että Navalnyi on tuomittu rikoksesta ehdolliseen vankeuteen. Tosiasiassa tuomio luettiin poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä epäuskottavien syytteiden perusteella.
Venäjän politiikkaa pitkään läheltä seurannut brittiläinen toimittaja-kirjailija Luke Harding väittää, että Putin pelkää Navalnyia, koska tämä on nuorten suosikki. Kremlin propaganda ei uppoa nuoriin. He eivät katso valtiollista televisiota vaan hankkivat tietonsa muualta. Esimerkiksi Navalnyin tuottama paljastusdokumentti pääministeri Dmitri Medvedevin satumaisista omaisuuksista on katsottu Youtubessa yli 25 miljoonaa kertaa.
”Se on melkoinen saavutus”, Harding sanoo. ”Navalnyi pärjäisi varmasti hyvin rehellisissä vaaleissa.”
Aleksei Navalnyi, 41, kohosi vuoden 2011 duuman vaalien alla väkevillä puheillaan Venäjän opposition kärkinimeksi. Hän leimasi Yhtenäisen Venäjän ”huijareiden ja varkaiden puolueeksi”, mistä tuli sittemmin kuukausia kestäneen protestiaallon tunnetuin iskulause.
Navalnyi näytti vaarallisuutensa myös 2013, kun Putin antoi hänen jostakin syystä osallistua Moskovan pormestarinvaaleihin. Hän sai 27 prosenttia äänistä, vaikka vaalikampanjaa häirittiin eikä ehdokasta päästetty televisioon.
Tänä vuonna Navalnyi on viettänyt suuren osan vaalikampanjastaan vankeudessa. Keväällä hän oli vähällä menettää näkönsä, kun hänen kasvoilleen heitettiin syövyttävällä hapolla ryyditettyä desinfiointiainetta. Lokakuussa poliisit pidättivät ja uhkasivat tappaa hänen kampanjaansa Koroljovissa vetävän Aleksei Golyševin.
Navalnyi ei ole kuitenkaan luovuttanut. Hän on rakentanut 80 kaupungissa toimivan kampanjaverkoston, johon kuuluu 170 000 vapaaehtoista työntekijää. Lassila arvelee, että tavoitteet ovat tulevaisuudessa, vuoden 2024 vaaleissa.
”Navalnyi on äärimmäisen kunnianhimoinen. Hän tähtää Venäjän presidentiksi.”
Sobtšak on saanut näkyvyyttä television ykköskanavalla. Siellä Navalnyia ei saa mainita edes nimeltä.
Navalnyin korvaajaksi opposition kärkiehdokkaana on tarjoutunut tunnettu televisiojulkkis, näyttelijä ja toimittaja Ksenia Sobtšak. Myös hän osallistui aktiivisesti mielenosoituksiin Putinin hallintoa vastaan vuosina 2011–2012.
Sobtšak, 36, on Putinin kummityttö. Hänen isänsä Anatoli Sobtšak oli 1990-luvun alussa Pietarin kaupunginjohtaja ja Venäjän demokraattien keulakuva. Hän nimitti Vladimir Putinin apulaiskaupunginjohtajaksi, mikä merkitsi melkoista nousua tuntemattoman KGB-miehen uralla.
Ksenia Sobtšakin ehdokkuus on otettu oppositiossa tyrmistyksellä vastaan. Häntä pidetään liberaaleista mielipiteistään huolimatta eliitin edustajana. Monet epäilevät, että kysymyksessä on Kremlin operaatio opposition hajottamiseksi.
Sobtšak kiistää syytökset jyrkästi. Hän on luvannut liittyä Navalnyin tukijoukkoihin, jos tämä päästetään lopulta vaaleihin.
Lassilan mielestä monet merkit viittaavat siihen, että Sobtšak on todellakin tehnyt Kremlin kanssa sopimuksen. Hän on saanut näkyvyyttä television ykköskanavalla, jossa Navalnyia ei saa mainita edes nimeltä. Lisäksi Putinin lehdistöpäällikkö Dmitri Peskov on puhunut myönteisesti hänestä.
Luke Harding uskoo, että Sobtšakin tehtävänä on tuoda viihdettä ja väriä tylsiksi tuomittuihin vaaleihin.
”Olen tavannut Ksenian, hän on mukava ja hurmaava. Mutta en silti ymmärrä, mitä peliä hän oikein pelaa.”
Sobtšak on aloittanut kampanjansa räväkästi. Hän on arvostellut Krimin valloitusta ja ehdottanut uutta, rehellistä kansanäänestystä niemimaan tulevaisuudesta. Hän haluaisi supistaa presidentin valtaoikeuksia ja siirtyä aitoon parlamentarismiin.
Vaaleihin ovat ilmoittautuneet jälleen kerran liberaalin Jabloko-puolueen perustaja Grigori Javlinski sekä kiihkonationalisti Vladimir Žirinovski. Liikemies Boris Titov kampanjoi ensimmäistä kertaa. Hän kuuluu Putinin ystäväpiiriin ja hänen motiivejaan voi vain arvailla. Myös kommunistit asettavat ehdokkaan.
”Venäjän kaikki poliittiset instituutiot ovat keinotekoisia”, Harding korostaa. ”Vaalit ovat pelkkää teatteria, käsikirjoitus on laadittu etukäteen Kremlissä.”
Putinin onneksi vuosia kestänyt talouskriisi on helpottanut jonkin verran, kun raakaöljyn hinta on kääntynyt nousuun. Tulevaisuus näyttää silti vaikealta. Krooninen korruptio ja ikääntyvä väestö näivettävät talouskasvua.
Putinin alkukaudella yksityinen sektori tuotti vielä 70 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta. Nyt valtaosa teollisuudesta on valtion omistuksessa, ja rahoitusmarkkinoita hallitsee viisi suurta valtionpankkia. Ongelmat tunnetaan hyvin Kremlissä. Suuria muutoksia ei ole kuitenkaan odotettavissa, vaikka kolme kilpailevaa asiantuntijaryhmää on tuottanut Kremlin pyynnöstä tuhansia sivuja ehdotuksia talouden uudistamiseksi.
Mihin Putin oikein pyrkii? Perustuslain mukaan hän ei voi asettua enää ehdokkaaksi vuoden 2024 vaaleissa, eikä hänelle ole kasvamassa itsestään selvää seuraajaehdokasta.
Perustuslaki rajoittaa peräkkäisten kausien määrän kahteen, mutta ei kausien kokonaismäärää, joten lakia voi kiertää. Vuonna 2008 Putin valitutti Medvedevin sijaishallitsijakseen kun ensimmäiset kaksi kautta tulivat täyteen ja palasi sen jälkeen presidentiksi vuonna 2012.
Päätös nostatti vaalien alla kovaa kritiikkiä, ja sadat tuhannet ihmiset osoittivat kuukausikaupalla mieltään.
Lassila olettaa, että ensi vuonna alkava presidenttikausi on 65-vuotiaan Putinin viimeinen. Se tietäisi kovaa valtataistelua, kun Putinista riippuvaiset valtaryhmät alkaisivat tosissaan hakea uusia asemia.
Venäjän korruptoitunut poliittinen järjestelmä on täysin riippuvainen Putinista. Se romahtaisi, jos hän kuolisi, sairastuisi tai joutuisi muuten syrjään.
Länsilehtien haastattelemien sisäpiiriläisten mukaan Putin on väsynyt ja valmistautuu vetäytymään syrjään. Luke Harding ei usko tähän.
”Putin ja hänen kumppaninsa ovat varastaneet valtiota miljardeja dollareita, joten hänen on yksinkertaisesti pakko jatkaa. Ja se voi onnistua aivan hyvin vielä 25 vuotta.”
Venäjän politiikkaa analysoiva konsulttitoimisto Minchenko Consulting arvioi raportissaan Politbyro 2.0, että vakavat keskustelut Putinin seuraajasta alkavat vasta vuoden 2021 duuman vaalien jälkeen, jos hän pysyy siihen asti terveenä. Samalla hänelle räätälöidään epävirallinen kansallisen johtajan rooli.
Minchenkon analyysit perustuvat asiantuntijoiden, sisäpiirin poliitikkojen ja talouselämän eliitin haastatteluihin. Niitä seurataan tarkasti myös Kremlissä.
Mahdollisina seuraajaehdokkaita mainitaan yleensä puolustusministeri Sergei Šoigu, öljy-yhtiö Rosneftin pääjohtaja Igor Setšin, pääministeri Dmitri Medvedev ja Moskovan pormestari Sergei Sobjanin.
Vahvana ehdokkaana pidetään myös Putinin entistä henkivartijaa Aleksei Djuminia. Hän toimii nykyisin Tulan alueen kuvernöörinä ja hän on presidentille ehdottoman lojaali. Hänen valintansa antaisi Putinille mahdollisuuden jatkaa Kremlin vahvana taustavaikuttajana ilman virallista asemaa.
Djuminin junaili talvella 2014 Maidanin vallankumouksessa syrjäytetyn Ukrainan presidentin Viktor Janukovitšin salakuljetuksen Venäjälle. Hänellä oli keskeinen rooli myös sotilastiedustelu GRU:n operaatiossa, kun Krim kaapattiin Ukrainalta.
Djumin on 45-vuotias. Putin ylensi hänet pari vuotta sitten kenraaliksi, varapuolustusministeriksi ja ”ulkomailla toimivien” erikoisjoukkojen komentajaksi. Hän on myös Putinin johtaman Kremlin jääkiekkojoukkueen maalivahti.