Pekka Haavisto: Mogadishu on muuttunut - Somaliassa elää toivo

Mogadishu
Teksti
Pekka Haavisto
Pakolaisleiri Mogadishussa on osa Turkin laajaa avustus- ja investointitoimintaa Somaliassa. Kuva Jussi Ojala.

Mogadishu on muuttunut. Ääri-islamilainen Al-Shabaab on jättänyt kaupungin, järjestystä pitävät nyt Afrikan Unionin AMISOM-joukot sekä hallituksen sotilaat ja poliisit. Pakolaisia on alkanut palata sodan runtelemiin kortteleihin. Naiset pukeutuvat nyt värikkäästi, ja kauppojen julkisivut ovat saaneet uutta maalia. Somalian uusi parlamentti aloitti elokuussa, ja valitsi ensitöikseen presidentiksi yllätysnimen, Hassan Sheikh Mohamudin. Hän on yliopistomies ja kansalaisjärjestötoimija, jolta odotetaan nyt paljon. Kahdenkymmenen vuoden sotimisen jälkeen toivo on palannut Somaliaan.

Juon kahvia Aran Guest Housen pihaterassilla. Aurinko porottaa, mutta mereltä puhaltaa leppeä tuuli. Kahvi on kuumaa, palvelu ystävällistä.
Nostan katsetta muistikirjastani ja mietin, mikä ei kuulu joukkoon. Puiset kahvilatuolit ja pöytä, niitä suojaavat pensaat, suuri aurinkovarjo, valkoinen posliininen kahvikuppi, metallinen sokeriastia ja kermakko. Kalashnikov.

Pöydälläni on kalashnikov muovisella ruskealla kädensijalla.

”Tämän tunnistaa kiinalaiseksi muovisesta kädensijasta. Näitä voi ostaa torilta 800 dollarilla”, sanoo isäntäni David.

Aran Guest Housia voisi suositella kaikille mukavaa lomapaikkaa etsiville. Ellei sen osoite olisi Mogadishu, Somalia.

Mutta paljon tässä kaupungissa on muuttunut siitä, kun olin täällä viimeksi huhtikuussa 2009, yli kolme vuotta sitten. Sen jälkeen on käyty taistelu Mogadishusta – toisella puolella Afrikan Unionin AMISOM-rauhanturvaoperaatio ja Somalian hallituksen joukot, toisella puolella islamistinen Al-Shabaab vastarintaliike. Taistelu käytiin kortteli korttelilta, ja Al-Shabaab hävisi taistelun.

Enää ei kaupungin halki tarvitse ajaa rauhanturvaajien panssaroiduissa miehistönkuljetusautoissa – nyt riittää ikkunat tummiksi teipattu jeeppi ja kahdeksan turvamiestä sen edellä pickupin lavalla. Näin ainakin paikalliset liikemiehet kaupungissa kulkevat, ja yleensä he jos ketkään tietävät.

Pakolaisten maa

Majapaikan ikkunasta aukeaa lohduton maisema. Lähimmät naapurimme ovat pakolaisia Somalian toiseksi suurimmasta kaupungista Kismayosta, he ovat joutuneet lähtemään Al-Shabaabin taistelujen tieltä.

Kun ihmisen pitää tehdä talo perheelleen, eikä hänellä ole mitään, ovat käytössä kepit, kivet, pressut, muovinpalat, pellinkappaleet, kanisterit. Kovan tuulen varalle on lujarakenteisimpiin majoihin nostettu katolle painoksi vanha autonrengas. Aikuiset eivät ole työssä. Lapset eivät ole koulussa.

Pakolaisuus on odottamista: että tulisi rauha, että pääsisi palaamaan kotiin, että kaikki voisi alkaa taas alusta. Lapset leikkivät pakolaisleirin telttojen välissä. Lapsuus on aina kaikkialla samanlaista.

Nyt Mogadishussa on ollut useampia kuukausia rauhallista, ja kiinteistöjen alkuperäiset omistajat ovat aloittamassa kunnostustöitä. Moni tilapäinen asukas ja pakolainen joutuu väistämään – eikä tiedä minne. Olot omalla kotiseudulla eivät ehkä vielä ole rauhalliset.

Mogadishu on saanut takaisin elämänilonsa. Kauppaliikkeitä kunnostetaan, uusi maali hohkaa, vaikka viereinen rakennus saattaa vielä olla raunioina.

Naiset pukeutuvat värikkäisiin kankaisiin. Vapautetuissa kaupungeissa myös Al-Shabaabin vihaama islamin muoto, suvaitsevainen sufilaisuus, on taas palannut kaduille ja juhliin.

Asmira Hassan Abdile ja MAryam Macalin Isaaq ovat kansanedustajia uudessa parlamentissa, jossa on kertaluonteinen naiskiintiö. Kuva Matti Karvanen.

Parlamentti autotallissa

Somaliassa on nyt uusi, 275-jäseninen parlamentti, ja se on valinnut maalle uuden presidentin, Hassan Sheikh Mohamudin. ”Kokoonnumme täällä vanhan parlamenttitalon autotallissa”, kertoo uusi parlamentin puhemies Mohamed Osman Jawari. ”Parlamentin henkilökunta tekee työtään entisessä akkujen ja autonrenkaiden varastossa.”

Mutta muuten on tunnelma niin kuin missä tahansa parlamentissa. Salin täyttää puheensorina, kansanedustajat kokoontuvat pieniin ryhmiin ennen valiokuntien kokouksia. Vaihdetaan kuulumisia, puhutaan, väitellään. ”Naisten asema täällä on huono”, kertoo naiskansanedustaja Amira Hassan Abdile. Hän on tyytymätön siihen, että perustuslakiprosessissa sovittiin ensimmäisen parlamentin naiskiintiöksi 30 prosenttia, mutta vain 15 prosenttia täyttyi.

”Olemme huolissamme mitä tapahtuu seuraavissa vaaleissa, kun kiintiötä ei enää ole. Naisten osuus voi jäädä vielä vähäisemmäksi. Somalit eivät ole tottuneita naisjohtajiin.”

Amiran hahmo on vakuuttava. Uusi alku Somaliassa merkitsee myös naisten esiinmarssia. Amira puhuu sotaleskien puolesta – hän on myös itse sellainen. Monet perheet ovat menettäneet ainoan leiväntuojansa.

Amira puhuu myös arkisemmista asioista – naisiin kohdistuvasta väkivallasta perheissä, naisten tasa-arvosta yhteiskunnassa. Näistä somalinaisista kuulemme vielä.

Turkin lippu näkyy kaikkialla

Al-Shabaabin iljettävin isku Mogadishussa oli joulukuussa 2009, kun itsemurhapommittaja iski lääketieteellisen tiedekunnan valmistujaisjuhlaan Shamo-hotellissa. 19 ihmistä kuoli – joukossa kolme ministeriä – ja kymmeniä haavoittui. Maassa, joka eniten kaikesta tarvitsee lääkäreitä, vastavalmistuneiden lääkäreiden elämä päättyi tai haaveet särkyivät. Lokakuussa 2011 Al-Shabab iski opetusministeriön edustalla, ja 72 ihmistä kuoli.

Moni näistä oli nuoria opiskelijoita, jotka olivat hakemassa stipendiä opiskellakseen Turkissa. Turkin hallitus tuli apuun, ja kuljetti 36 pahimmin loukkaantunutta sairaalahoitoon Turkkiin.

Mogadishussa Turkki on nyt kaikkialla: Turkish Airlines lentää Mogadishuun ainoana Afrikan ulkopuolisena yhtiönä. Merenrantaan on nousemassa kalastusalan oppilaitos, keskustaan ammattikoulu, vanhaa sairaalaa kunnostetaan ja laajennetaan. Kaikkialla liehuu Turkin lippu. Turkki on päättänyt investoida Somaliaan.

Perjantaina, muslimien pyhäpäivänä, käyn katsomassa sairaalan rakennustyömaata. Turkkilaiset putkimiehet ovat työssään asettelemassa valmiiksi pohjakerroksen lattian viemäriputkia ennen pohjan valua. ”Somaliassa ei ole putkimiehiä”, minulle kerrotaan. ”Tai ne joita on koulutettu putkimiehiksi, ovat joutuneet harjoittelemaan töitä ilman putken putkea, eikä siinä silloin opi mitään.”

Sokeiden koulu Somaliassa

YK:n rakennuksissa Mogadishussa tapaan paikallisen sokeiden koulun opettajan, oppilaita ja johtokunnan jäseniä, jotka itse ovat näkövammaisia. He kertovat karua tarinaa koulusta, joka joutui taistelemaan olemassaolostaan Al-Shabaabin kontrolloimalla alueella Mogadishussa, monenlaisten uhkien ja kiristyksen alla. Mutta uhat eivät ole vieläkään ohitse – he toivoivat voivansa tuoda koululuokat ja oppilaiden asunnot turvallisempaan paikkaan kaupungin keskustassa.

Suomalainen Abilis-säätiö on ainoa ulkomainen taho, joka on tukenut heidän kouluaan. Suomea kiitetään kiittämästä päästyä. Sitten pieni sokea poika alkaa lausua runoa. Se on runo hänestä itsestään: nurkassa kyhjöttävästä pienestä pojasta, joka aamuisin kuulee kun aikuiset lähtevät töihin ja lapset kouluun, mutta hän jää yksin huoneen nurkkaan. Illalla palatessaan kaikilla on paljon kerrottavaa ja puhuttavaa, mutta hänellä ei ole mitään sanottavaa eikä kerrottavaa, koska mitään ei ole tapahtunut. Kunnes hän sai mahdollisuuden opiskella. Nyt hän herää aamuisin kouluun, hänellä on uusia kavereita, ja illalla hänelläkin on paljon kerrottavaa päivän tapahtumista.

Pala on kurkussa tätä poikaa kuunnellessa. Nyt koulu yrittää löytää 10 000 dollarin verran tukea, että se voisi jatkaa toimintaansa.

Mogadishun mini-Suomi

Paikallisen ravintolan pöydässä istuu iloinen miesjoukko. He ovat kaikki suomea puhuvia somaleita. Olemme jo ehtineet tavata vesiministeri Diesowin, joka on Suomesta, ja parlamentin varapuhemiehen, jonka veli asuu Espoossa – ja tietenkin Kirkon Ulkomaanavun projekteissa mukana olevat Mahdin ja Abdullahin, jotka ovat suomalaisia. Nyt juttelemme vielä presidentin turvakaartin päällikön Muhamed Husseinin kanssa – Suomesta tietysti – ja Universal TV:ssä työskentelevän Yusuf Alasowin kanssa. Hän on tullut Suomesta ja Englannin Leicesterin kautta takaisin Mogadishuun.

Autonkuljettajamme – Leicesterin somaleita hänkin – lähettää kovasti terveisiä Suomeen. Hän on jalkapallovalmentaja, ja tehnyt paljon yhteistyötä Helsingissä toimivan somalien Kanava ry:n kanssa. Maailma tuntuu pieneltä, kun sitä katsoo Mogadishusta käsin.

Mogadishun suomalaiset somalit ovat miettineet Suomi-klubin tai Suomi-talon perustamista. ”Ja siellä pitäisi olla kyllä sauna”, yksi heistä sanoo.

Mogadishu alkaa kilpailla kohta Somalimaan Hargeisan kanssa suomalaisten näkyvyydessä. Nämä ovat somaleita, jotka tuovat mukanaan osaamista, yritystoimintaa, koulutusta. He tulevat uuden Somalian yhteiskunnan avainpaikoille. Tällaisia ihmisiä sodasta toipumassa oleva maa tarvitsee.

Veneveistämö Markassa

Mogadishusta Keniaan palaavat koneet pysähtyvät Koillis-Keniassa Wajirissa ensimmäiseen turvatarkastukseen. Seuraava turvatarkastus tehdään Nairobissa. Al-Shabaabin terroritoiminnan leviämistä pelkäävät niin Kenia kuin Ugandakin, jotka Burundin kanssa ovat tarjonneet joukot Afrikan Unionin rauhanturvaoperaatiolle Somaliassa.

Kahden tunnin turvatarkastuksessa meillä jää hyvää aikaa puhua somalikansanedustajan Abdirahman Ibbin kanssa. Hän on entinen varapääministeri ja kalastusministeri, jonka tunnen jo Djiboutin neuvottelujen ajalta. Ibbi kuuluu siihen niihin somaleihin, joilla on hyvä liikemiesvainu.

Kymmenessä minuutissa hän on haarukoinut, mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua Suomen ja Somalian välillä. ”Teillähän on paljon järviä ja pitkä merenranta?”, Ibbi aloittaa.

Nyökkään.

”Te osaatte tehdä lasikuituveneitä?”

Vastaan myöntävästi.

”Minun kotikaupunkini Marka on nyt vapautettu Al-Shabaabista. Siellä on veneenrakentajia ja 700 kalastajaa. Veneenrakentajat osaavat käsitellä lasikuitua, mutta heiltä puuttuu muotit ja materiaalia. Saisiko Suomesta yhteistyökumppaneita?”

Lupaan etsiä Ibbille kontakteja.

”Kalastajien saalis ehtii pilaantua, kun emme pysty valmistamaan jäätä kalojen säilytykseen, ja meiltä puuttuu kalanpurkittamo. Olisiko Suomessa osaajia tällaiseen?”

Keskustelu Ibbin kanssa osoittaa, että nyt Somalia etsii uusia toimeentulomahdollisuuksia, uusia työpaikkoja, uutta alkua. Monet uskovat myös rannikolta löytyneen öljyn aikanaan vauhdittavan Somalian kehitystä. Maassa on nyt pitkästä aikaa tilanne, joka antaa mahdollisuuden uuteen kehitykseen. Kansainvälinen yhteisö on niin väsynyt Somalian ikuiseen konfliktiin, että Somaliasta on enää kenenkään vaikea innostua.

Mutta tärkeintä on, että myös somalit ovat väsyneet pitkittyneen sisällissotaansa. Siitä väsymisestä näyttää tämän hetken rauha kumpuavan.