Ovatko länsimaiden suhteet Hondurasiin palanneet ennalleen liian nopeasti?
Kymmenen kuukautta vallankaappauksen jälkeen länsimaiden suhteet Hondurasiin ovat palanneet ennalleen. Liian nopeasti, sanovat kriitikot.
Vallankaappauksen vastustajat ovat vallanneet Tegucigalpan seinät itselleen. Hondurasin valtamediassa heille ei anneta sanansaijaa. Kuva Rosemarie Särkkä
Hondurasin vallankaappaus oli täydellinen, sillä se kyettiin legitimoimaan vaalien avulla”, kansainvälisen politiikan professori Ernesto Paz Aguilar toteaa.
Hondurasin ulkoministerinä 1990-luvun puolivälissä toiminut Paz puhuu verkkaisesti, jokaista sanaansa harkiten. Vallankaappaus jakoi myös Hondurasin yliopistomaailman kahtia. Autonominen yliopisto UNAH, jota Paz edustaa, lukeutuu kaappauksen kriitikoihin.
”Kaappausta seuranneet ihmisoikeusrikkomukset ja militarisaatio ovat edelleen käsittelemättä. Maassa on palattu uudenlaiseen autoritaarisuuteen.”
Paz uskoo, että Hondurasista voi muodostua ikävä ennakkotapaus Latinalaisessa Amerikassa. Riskialttiita ovat myös Guatemala, El Salvador, Nicaragua ja Paraguay.
Hondurasin armeija pidätti liberaalipuolueesta nousseen presidentti Manuel Zelayan 28. kesäkuuta 2009 ja lennätti tämän Costa Ricaan. Ulkomaat tuomitsivat kaappauksen yhdestä suusta.
Jo marraskuussa Hondurasissa käytiin presidentinvaalit, jotka voitti odotetusti konservatiivisen kansallispuolueen Porfirio Lobo Sosa.
YK:n ihmisoikeuskomission mukaan hondurasilaisten sananvapautta ja oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen rajoitettiin vaalien alla. YK:n tai Amerikan maiden järjestön OAS:n tarkkailijoita ei ollut seuraamassa vaalien kulkua. Yli puolet hondurasilaisista jätti äänestämättä.
Jälkikäteen valtaosa ulkomaista päätteli, että vaaliprosessi oli riittävän demokraattinen. Lobon valtaannoususta lähtien Tegucigalpassa on ravannut ulkomaisia diplomaatteja vakuuttamassa, kuinka suhteet Lobon hallitukseen ovat ”täydellisen normaalit”.
Suomen suurlähettiläs Eija Rotinen kävi luovuttamassa valtuuskirjeensä Lobolle maaliskuussa muiden EU-maiden tavoin.
Hondurasista on tullut kuuden vuoden aikana Latinalaisen Amerikan väkivaltaisin maa. Väestöltään Ruotsin kokoisessa valtiossa tapetaan keskimäärin 15 ihmistä päivässä. Tulilinjalle ovat joutuneet etenkin vallankaappauksen vastustajat.
Hondurasin oikeuslaitos ei ole kyennyt ratkaisemaan yhtäkään kaappauksen aikaansaamista ihmisoikeusrikkomuksista. Zelayan syrjäyttänyt sotilasjuntta on kuitenkin ennätetty vapauttaa syytteistä, presidentti Lobon myötävaikutuksella.
Yleinen järjestyksenpito on lipsunut poliisilta armeijan käsiin. ”Armeija on valmis jalkautumaan kaduille presidentin sormien napsautuksesta”, Paz sanoo. Erotetut armeijan komentajat ovat nopeasti löytäneet uuden työpaikan valtionyrityksistä.
Muun muassa Hondurasin siviililentoliikenne, valtion viljavarasto, kansallinen tietoliikenneyhtiö ja kauppalaivasto ovat entisten tai nykyisten sotilaiden hallussa.
Aika kauppasopimukselle?
Yhdysvallat on vallankaappauksen myötä saanut maahan jälleen mieleisensä presidentin. Lobo teki selvän pesäeron edeltäjäänsä Zelayaan julistaessaan, ettei ikinä liitä Hondurasia Alba-vapaakauppasopimukseen Venezuelan kanssa.
EU katsoo, että Lobon teot demokratian rakentamiseksi ovat riittävät: totuuskomissio on perusteilla ja hallituksessa istuu useamman kuin yhden puolueen edustajia. Vallankaappaus keskeytti nololla tavalla neuvottelut, joita käytiin EU:n ja Keski-Amerikan välillä uuden assosiaatiosopimuksen synnyttämiseksi. EU-puheenjohtajamaan Espanjan tehokkaalla lobbauksella Keski-Amerikan maat on saatu takaisin ruotuun.
”Sopimus ei ollut pääsyy suhteiden palauttamiseen”, EU:n kauppa-asioiden asiantuntija Nicolas Bulté vastaa epäilyihin. ”Mutta voisi sanoa, että se on vauhdittanut prosessia.”
Nimet on tarkoitus laittaa paperiin EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokouksessa Madridissa 19. toukokuuta.
Teksti Katriina Kettunen