Olli Rehn: Kreikkalaiset joutuvat tilille yli varojensa elämisestä

Tuki Kreikalle ei ole lahja, kirjoittaa talouskomissaari Olli Rehn.

Komissaari Olli Rehn tiedotustilaisuudessa Brysselissä keskiviikkona 5. toukokuuta. Kuva Virginia Mayo / AP / Lehtikuva.

Euroopan unioni päätti viime sunnuntaina sammuttaa Kreikan pensaspalon ennen kuin se leviää koko Euroopan kattavaksi metsäpaloksi. Euromaat tukevat Kreikan valtiota massiivisella 110 miljardin euron lainapaketilla, joka on sidottu tiukkoihin ehtoihin julkisen talouden tasapainottamiseksi. Päätös on herättänyt paljon kysymyksiä ja kritiikkiä. Ratkaisu oli vaikea, mutta samalla oikea ja vastuullinen. Miksi näin?

Ensinnäkin: Kreikan lainapaketilla ei vain pelasteta Kreikkaa tai kreikkalaisia huonon taloudenpidon seurauksilta. Paketilla turvataan koko Euroopan taloudellista vakautta ja pyritään estämään vasta hiljattain liikkeelle lähteneen talouskasvun kääntyminen uuteen jyrkkään syöksyyn ja työttömyyden kasvuun.

Kukaan ei pysty tarkkaan ennakoimaan, mitä Kreikan maksukyvyttömäksi ajautumisesta seuraisi. Yhtä vähän Yhdysvaltain päättäjät tiesivät syyskuussa 2008, mihin Lehman Brothers -investointipankin konkurssi johtaisi. Seurauksena oli maailman rahoitusjärjestelmän halvaantuminen tavalla, joka johti suurimpaan globaaliin lamaan sitten 1930-luvun. Tämä lama iski myös Suomeen, joka oli hoitanut omaa talouttaan hyvin ja jolla ei ollut osaa eikä arpaa Wall Streetin ylilyönteihin.

Seuraukset Kreikan maksukyvyttömyydestä olisivat samanlaiset, elleivät pahemmat. Euroopan taloudet ovat niin vahvoin sitein toisiinsa kietoutuneet, ettei yksikään maa säästyisi seurauksilta. Tämän vuoksi EU:n komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto suosittivat euromaille sunnuntaina sovittua Kreikan talouden uudistusohjelmaa ja tukipakettia.

Toiseksi: tuki ei ole lahja, vaan korollista lainaa. Tuen ehdot ovat tiukat. Niiden tarkoituksena on saattaa Kreikan talous sellaiseen kuntoon, että se pystyy ajan mittaan hankkimaan tarvitsemansa rahoituksen ja maksamaan lähimmän kolmen vuoden aikana sille lainattavat rahat takaisin korkoineen.

Euromaat eivät myöskään ota Kreikan velkoja vastatakseen, vaan antavat sille uutta korollista lainaa. Tämä järjestely on EU:n perussopimuksen mukainen.

Kolmanneksi: Ehdot merkitsevät myös, että kreikkalaiset joutuvat tilille yli varojensa elämisestä. Vanhuuseläkeikä nostetaan muutamassa vuodessa 65 vuoteen, varhaiseläkkeelle pääsyä vaikeutetaan, eläkkeitä ja palkkoja leikataan, valtion ja kuntien työntekijämäärää vähennetään, arvolisävero nostetaan 23 prosenttiin ja muitakin veroja nostetaan. Kaiken kaikkiaan runsaassa neljässä vuodessa toimenpiteillä tähdätään säästöihin, jotka vastaavat 13 prosenttia kansantuotteesta. Suomen oloissa tämä vastaisi noin 25 mrd. euron säästöä julkiseen talouteen.

Ehtoja valvotaan neljännesvuosittain. Uutta rahaa ei makseta, ellei Kreikka ole toiminut sopimuksen mukaisesti. Jos sillä on vaikeuksia saavuttaa tavoitteita, tehdään uusia sopeutustoimia.

Ehtojen tiukkuus myös merkitsee, että «Kreikan tie» ei ole houkutteleva poliittinen linjaus millekään hallitukselle. Itse asiassa Kreikan kurimus on saanut eräisiin muihin EU-maihin vauhtia oman julkisen taloutensa saattamiseksi kuntoon nopeammin.

Miten sitten tällainen tilanne euroalueella on syntynyt? Eikö euron pitänyt olla rahataloudellisen vakauden lähde? Tästä käydään vielä paljon keskustelua. On selvää, että yhteisen rahan edellyttämää kurinalaisuutta taloudenpidossa ei kaikkialla otettu vakavasti. Eivätkä muut euromaat ole sitä määrätietoisesti edellyttäneet mailta, jotka ovat yli varojensa eläneet.

Teksti Olli Rehn
Kirjoittaja on talous- ja raha-asioista vastaava Euroopan komission jäsen.
Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehden numerossa 18/2010.