"Mubarakin aika on jo päättynyt"

”Egyptin poliittinen voima on nyt kadulla”, sanoo menestyskirjailija Alaa al-Aswani.

Al-Aswani, 53, liittyi hallitusta vastustavien mielenosoittajien joukkoon heti ensimmäisenä päivänä. Kirjailija uskoo, että Egypti oli odottanut ”kutsua vallankumoukseen” jo pitkään.

”Vallankumouksen historia osoittaa, että on olemassa ’vallankumouksen hetki’. Se toteutui 25. tammikuuta, kun bloggaajat alkoivat kutsua ihmisiä mielenosoituksiin ja tuhannet saapuivat paikalle.”

Kuva AFP Lehtikuva
Mielenosoittajia kerääntyi jälleen kerran Kairon Tahrir-aukiolle 10. helmikuuta. Presidentti Hosni Mubarak kertoi illalla, että hän siirtää osan vallastaan varapresidentti Omar Suleimanille. Mielenosoittajat vaativat presidentin eroa. Kuva Marco Longari / AFP / Lehtikuva.

Al-Aswani on kotimaassaan menestynyt kirjailija, jolta on suomennettu romaani Yacoubian talon tarinat (WSOY 2009). Hän kirjoittaa säännöllisesti Egyptin mielenosoituksista muun muasssa The Guardian -lehteen.

Al-Aswani on myös poliittiseen muutoksen tähtäävän Kefaya-liikkeen perustajajäseniä. Liike on vaatinut Hosni Mubarakin hallituksen eroa ja maalle demokratiaa vuodesta 2004.

Poliittinen puolue Kefaya ei ole. Maan lukuisia pieniä oppositiopuolueita al-Aswani pitää lähinnä ”koristepuolueina”, jotka poliisivaltio on luonut demokratian silmänlumeeksi.

”Minä olin Tahrir-aukiolla ensimmäisenä perjantaina, kun viattomia mielenosoittajia alettiin ampua heidän poliittisten mielipiteidensä takia. En tiedä suurempaa rikosta. Mielenosoittajat eivät silti perääntyneet.”

”Tämä hallitus on nyt tiensä päässä sekä moraalisesti että poliittisesti. Siitä on jäljellä enää kyky tehdä rikoksia.”

Ei kompromissia

Alaa al-Aswani sanoo, etteivät demokratian puolustajat vaadi maalleen mitään ”ainutlaatuista” tai ”bisarria”, ainoastaan perusihmisoikeuksia.

”Mubarak on 82-vuotias. Hän ei opi enää uusia asioita. Emme voi muuttaa häntä yhdessä yössä demokraattiseksi johtajaksi.”

Egyptin hallituksen vastustajat vaativat 30 vuotta voimassaolleen poikkeustilalain kumoamista. Se sallii muun muassa pidätykset ilman syytettä tietyksi aikaa ja rajoittaa julkisia kokoontumisia.

”Haluamme myös vapaat vaalit ja riippumattoman tuomioistuimen, mikä on täällä suuri ongelma.”

Kahden viikon protestien jälkeen Alaa al-Aswani ei näe merkkejä mielenosoittajien perääntymisestä tai kompromissihaluista.

”Diktaattorihan toimii niin, että kun kansa vaatii demokratiaa, se yrittää tarjota kompromissia ja vaihtaa ministerin. Kun kansa sanoo, että se haluaa, että ’sinä lähdet’, hän vaihtaa toisen ministerin.”

Al-Aswani pitää hallituksen lupauksia siitä, että väkivaltaisuudet loppuvat ja kaikki rikokset tutkitaan, hallituksen rauhoitteluviesteinä länteen.

”Ne eivät ole suunnattu kansalle. Mutta on asia, jota me kutsumme veren oikeudeksi. Kuolleiden takia me emme voi tehdä kompromisseja.”

Kuin rakkaustarina

Alaa al-Aswani näkee Egyptin mielenosoituksisa myös romaanin aineksia.

”Tahrir-aukiosta on muodostunut oma pieni yhteiskuntansa, jossa on ihmisiä kaikista ryhmistä. Kiinnostavaa on se, miten mielenosoittajat ovat ryhtyneet ottamaan kiinni siviiliasuisia poliiseja ja palauttaneet heitä armeijan käsiin. Poliiseille on tehty jopa oma vankila metrokäytävään. Vartija on nainen!”

Kirjailija on ollut vaikuttunut myös siitä, miten kristityt ovat kahakoiden aikana suojelleet muslimien rukoushetkiä ympäröimällä heidät.

”Uskon, että paras osa Egyptiä on Tahrir-aukiolla. Vallankumous on kuin rakkaustarina. Se tuo parhaat puolet esiin, ja tekee meistä paremman ihmisen.”

Alaa al-Aswanin puhelin pirahtelee haastattelun aikana taukoamatta: tunnusmelodina soi La vie en rosen rokkiversio.

Haastattelu on tehty 5. helmikuuta Kairossa.

Aiheesta lisää
16 päivää mielenosoituksia – egyptiläiset painostavat yhä Mubarakia lähtemään (Suomenkuvalehti.fi 9.2.2011)