Missä on lento MH370? Uusi raportti paljastaa katoamisyön suuren sekoilun

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lähes kaksi kuukautta sitten kadonneen malesialaisen matkustajakoneen, lentovuoro MH370:n, lento- ja pintaetsinnät Intian valtamerellä on lopetettu.

Monikansallisen etsintälentueen miehistöt poseerasivat viime viikolla Perthissä Australiassa ryhmäkuvissa lentokoneidensa edessä ja palasivat sen jälkeen kotiin.

Kadonneen Boeing 777-200ER-koneen omistaja, Malaysia Airlines eli MAS, purkaa tällä viikolla turman uhrien omaisten kokoamisjärjestelyt. Surun ja epätoivon keskittymät pekingiläisissä ja malesialaisissa hotelleissa lopetetaan, ja MAS kehottaa kaikkien 239 uhrin omaisia palaamaan koteihinsa. Samalla yhtiö alkaa maksaa ensimmäisiä korvauksia omaisille.

Hylyn etsintöjä jatketaan vedenalaisilla laitteilla. Mukaan aiotaan saada myös yksityisiä urakoitsijoita, mutta The Wall Street Journal -sanomalehden (WSJ) mukaan neuvottelut tällaisten yritysten kanssa kestävät vähintään kuusi viikkoa.

Etsintä on jo nyt maksanut enemmän kuin yksikään vastaavanlainen operaatio ilmailun historiassa.

Yksityinen etsintäalus laitteineen maksaa WSJ:n mukaan lähes 60 000 euroa vuorokaudessa. Etsintä saattaa kestää vuoden päivät ja maksaa siis yhdellä laivalla noin 20 miljoonaa euroa. Neuvottelut kustannusten jakamisesta eivät ole välttämättä ihan helppoja.

 

Kaikki tämä viittaa yhä vahvemmin siihen, että toivo kadonneen matkustajakoneen löytymisestä alkaa hiipua.

Todennäköisenä pidetty etsintäalue on 23 000 neliömailia eli 60 000 neliökilometriä. Ainoa tähän saakka käytetty vedenalainen etsintälaite, Bluefin-2, haravoi 15 neliömailia päivässä. Yksityiset, epätarkemmat laitteet, kattavat kymmenkertaisen alan.

Silti urakka on valtava, eikä kukaan ole varma siitä, onko hylky todellakin todennäköisimmällä, satelliittitietojen perusteella lasketulla alueella.

Jos tai pikemminkin kun mitään ei löydetä, koneen kohtalo jää ikuisiksi ajoiksi hämärän peittoon.

Samalla jää saamatta se oppi, jonka huolella tehty lento-onnettomuustutkinta aina antaa vastaavien tapausten välttämiseksi tulevaisuudessa.

 

Jotakin tästäkin kuitenkin opitaan.

Ensimmäinen opetus on se, että Malesian lentoyhtiö ja maan viranomaiset sössivät perusteellisesti koko tapauksen hoitamisen.

Malesian liikenneministeriö julkisti viime viikolla kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle ICAO:lle laaditun raportin tapahtumista maaliskuun 8. päivän yöllä. Sen mukaan lennonjohto viivytteli kohtuuttomasti etsintä- ja pelastustoimien käynnistämisessä.

Iso matkustajakone katosi siviilitutkalta kello 01.21 eli juuri, kun lennonjohtovastuun oli määrä siirtyä Malesiasta Vietnamin puolelle. Vietnamin lennonjohtajat ilmoittivat 36 minuuttia myöhemmin, etteivät ole saaneet yhteyttä koneeseen.

Tässä vaiheessa peliin puuttui lentoyhtiö.

MAS ilmoitti kello 02 pystyvänsä pitämään yhteyttä koneeseen, joka ehkä oli lentänyt Kambodžan ilmatilaan. Tämän tiedon yhtiö kumosi vasta 90 minuuttia myöhemmin. Yhtiön mukaan väärä tieto oli peräisin ”toissijaisista lähteistä”. Lennonjohtajat soittelivat hätäpäissään kollegoilleen ympäri Kaakkois-Aasiaa.

Joku kuitenkin tiesi koko ajan, missä MH370 liikkui. Se joku oli Malesian ilmavoimat, jonka tutka huomasi heti koneen kääntyneen takaisin.

Kello 05.20 Malesian puolustusvoimien kapteeni ilmoitti siviililennonjohtajille, ettei MH370 itse asiassa ollut lentänyt ulos Malesian ilmatilasta vaan lentänyt kohti länttä. Varmasti konetta tosin ei voitu tunnistaa, koska sen tutkavastain oli poissa päältä. Ilmavoimat pitivät sitä kuitenkin niin varmasti siviilikoneena, etteivät lähteneet tunnistamaan sitä.

Julkisuuteen ilmavoimat vahvisti havaintonsa vasta viikkoa myöhemmin. Sillä välillä valtava etsintäorganisaatio haki konetta alueilta, jotka ilmavoimat tiesi vääriksi.

Täysimittainen etsintä- ja pelastusoperaatio käynnistettiin vasta yhdeksän tuntia sen jälkeen, kun MH370 oli hävinnyt Kuala Lumpurin lennonjohdon tutkalta.

Viive oli aivan liian pitkä, mutta ei ihan ainutkertainen. Ranskalaisen Air Francen Airbus 330 -koneen tuhoutumisen yhteydessä kesällä 2009 lennonjohtojärjestelmällä oli samantyyppisiä vaikeuksia.

Kun hylkyä ja lennontallennuslaitteita ei ole löytynyt, tapahtumien kulusta saati turman syistä ei ole mitään tietoa. Ja kun ei ole mitään tietoa, spekulaatiot vellovat hurjina.

 

Yksi vahvimmista teorioista liittyy koneen rahtina kuljetettuihin litium-ioni-paristoihin ja niiden paloherkkyyteen.

Malesian viranomaiset vahvistivat viime viikon raportissaan, että koneen lähes 2,5 tonnin rahdin joukossa oli 210 kiloa litiumparistoja, jotka kuitenkin oli pakattu tarkoin säädösten mukaisesti.

Tällaisilla paristoilla ja akuilla on erittäin huono maine. Ne ovat johtaneet useisiin kohtalokkaisiin onnettomuuksiin, lähinnä rahtikoneilla.

Litium-ioni-akut viivästyttivät Boeing uusimman konetyypin B-787 Dreamlinerin täysimittaista käyttöönottoa kuukausilla pari vuotta sitten. Ongelma ratkaistiin rakentamalla akkujen ympärille järeä suojus, mutta akkupalojen syyt ovat yhä hämärän peitossa.

Lentäjät ovat vaatineet tällaisen rahdin kieltämistä kokonaan, myös rahtikoneista.

Litiumparistot palavat erittäin kuumalla liekillä, eikä lentokoneiden haloni-sammutusjärjestelmät oikein tehoa tällaisiin paloihin.

Yhden MH370-teorian mukaan paristot olisivat syttyneet palamaan ja synnyttäneet nopeasti savukaasuja, jotka olisivat tehneet miehistön toimintakyvyttömäksi. Ennen tajunnan lopullista sammumista ohjaajat olisivat kuitenkin ehtineet kääntyä takaisin ja kytkeä automaattiohjauksen seuraamaan tiettyä ohjaussuuntaa.

Sen jälkeen ohjaajat olisivat menettäneet lopullisesti toimintakykynsä ja autopilotti olisi kuljettanut konetta niin pitkälle kuin polttoainetta riitti. Suunnan muuttumisen etelään ja kauas Intian valtamerelle olisi tämän teorian mukaan selittänyt tuuli.

Kuten kaikissa muissakin MH370-teorioissa, tässäkin on kuitenkin ammottavia aukkoja.

Miksi yhteydenpitolaitteet putosivat pois päältä yksi kerrallaan? Mikseivät ohjaajat olleet ottaneet yhteyttä lennonjohtoon ja ilmoittaneet hätätilanteesta samalla, kun he käänsivät koneen takaisin ja alkoivat käyttää happinaamareitaan?

Ja kuinka kone on voinut lentää yli seitsemän tuntia sen jälkeen, kun litiumparistojen hyvin kuuma palo oli sammuttanut sen sähkölaitteet?

Virallisen tahon käsityksen tapahtuneesta ilmoitti Malesian vt. liikenneministeri Hishammuddin Hussein jo aiemmin keväällä. Hänen mielestään kyseessä oli rikollinen teko, eikä hän ole muuttanut tätä näkemystä ainakaan julkisesti.

 

Sekin oppi tragediasta ollaan ottamassa, että asumattomien alueiden yllä lentävien koneiden reaaliaikainen lennonseuranta on nyt vahvassa myötätuulessa.

Malesia järjestää aiheesta asiantuntijatapaamisen toukokuussa, ja myös ICAO on kutsunut koolle korkean tason asiantuntijakokouksen pohtimaan keinoja, joilla tämän ainutkertaisen tapahtuman eli ison matkustajakoneen täydellisen katoamisen toistuminen voitaisiin estää.

 

Juttu julkaistu 5.5. klo 6.30, juttua muokattu 5.5. klo 10.46: Malesian Airlinesin nimi korjattu oikeaan muotoon Malaysia Airlines.

Lue SK:n jutut kadonneesta lennosta MH370 täältä.