Mikä on miehiään kolmannella maailmansodalla uhkaillut Sergei Markov?
”Klovnien tapaan hän tuo ilmi Kremlin myötäilijöiden mielipiteitä”, sanoo moskovalaistutkija.
Sergei Markov herätti kummastusta presidentin Kultaranta-keskustelujen aattona lausunnollaan, jonka julkaisivat Svenska Dagbladet ja Hufvudstadsbladet.
Toimittaja Anna-Lena Laurénin haastattelussa Markov väitti, että kolmas maailmansota on ovellamme, jos Venäjä ahdistetaan nurkkaan, Ruotsi ja Suomi liittyvät Natoon ja russofobia voimistuu polttoaineeksi eräissä Euroopan maissa.
Haastattelun perusteella Venäjää ohjaa synkkä pragmaattinen ajattelu, joka näkee ulkoisia vihollisia kaikkialla. Näkemykset on otettava vakavasti, mutta ne pitää Venäjää seuraavien tutkijoiden mielestä sijoittaa nyky-Venäjän poliittiseen todellisuuteen.
Mutta kuka on Sergei Markov ja mikä hän on miehiään?
Kamala mies, kuittaa päätoimittaja Aleksandr Morozov, kun häneltä kysyy mielipidettä. Ruski Journalin päätoimittaja tuntee politiikan tutkijan.
”Hän on klovni. Klovnien tapaan hän tuo ilmi Kremlin myötäilijöiden mielipiteitä”, sanoo puolestaan Lilia Ševtsova, arvostettu moskovalaistutkija.
Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori Vladimir Gelman muistaa Markovin vuosien takaa.
”Markov pitää mediajulkisuudesta”, Gelman arvioi ja lisää, ettei miestä voi ottaa vakavasti päättäjänä.
Gelmanin mukaan Markov on yksi poliitikoista, jotka pyrkivät näyttäytymään Kremlin politiikan tukijoina vieläpä enemmän kuin presidentti Vladimir Putin. Perustarkoitus on julkisuudessa paistattelu.
”Joskus Markov sanoo sellaista, mitä Venäjän valtion johto ei julkisuudessa voi esittää”, jatkaa Gelman, joka on ollut vuoden ajan Suomessa Aleksanteri-instituutin vierailevana professorina.
Ševtsova sanoo lukeneensa Markovin haastattelussa esittämästä sodan maalailuista, mutta pitää mielipidettä haihatteluna, johon edes Kremlin eliitti ei ole valmis.
”Sota ylittää jo heidän rationaaliset käsityksensä. Mutta tällaista absurdia teatteria ylläpidetään, jotta herätetään pelkoa.”
Markovista annetut luonnehdinnat ovat tylyjä, mutta hän on ehtinyt olla monessa mukana. Hänen taustastaan löytyy myös liberaalimpi vaihe.
Liberaali kuori on murentunut. Markov työskenteli Carnegie-instituutissa Moskovassa. Hän muun muassa julkaisi tuolloin kirjan tutkijakollegansa kanssa. Kollega oli Michael McFaul, joka toimi viime vuoteen asti Yhdysvaltojen Moskovan-suurlähettiläänä.
McFaul arvostettu Venäjän tuntija, joka sai Venäjällä Markovin kaltaisilta ihmisiltä paljon lokaa niskaansa. Twiittaamisesta innostunut McFaul jatkaa aktiivista Venäjän seuraamista Stanfordin yliopiston professorina.
Nykyisin Markoville ja Venäjän johdolle tuntuu kaikkein tärkeimmältä leimata Yhdysvallat pahan alkujuureksi, olipa kyse sitten Ukrainasta tai Syyriasta. EU näyttäytyy myös vihollisena. Markovia voi verrata Venäjän tv-propagandan johtajaan Dmitri Kiseljoviin.
Ulkoministeri Sergei Lavrovin maanantaina 9. kesäkuuta suomalaiselle toimittajakunnalle Turussa esittämät rauhoittelevat sanat on ymmärrettävä tätä taustaa vasten.
Markov luisui Venäjän putinistisen hallinnon leiriin 2000-luvulla. Hänestä tuli valtapuolue Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja ja myöhemmin presidentin alaisen yhteiskunnallisen neuvoston jäsen.
Neuvoston kellokkaita nimitetään usein vaikuttajiksi, jotka tapaavat joskus maan johtoa ja voivat harvoissa tapauksissa vaikuttaa joidenkin asioiden käsittelyyn. Päätöksiin heillä tuskin on vaikutusta.
Samanlaisessa asemassa Venäjällä on muitakin poliitikkoja. Yksi heistä varapääministeri Dmitri Rogozin. Hän on viime aikoina puhunut Venäjän tarpeesta perustaa omat avaruusjoukot ja varustaa kuu omilla joukoilla.
Lehdet uutisoivat tiistaina Rogozinin entisen liittolaisen Sergei Glazjevin todenneen arvovaltaisessa seurassa, että Venäjä uuden aikaistaa sodankäyntiään: enää se ei tarkoita panssaroitujen ajoneuvojen lähettämistä Kiovaan. Sotatoimien päämääränä on lopettaa kansanmurha, ja siihen on Venäjällä täysi oikeus.
Glazjev kuuluu poliitikkoihin, jotka vaikuttivat aiemmin Rogozinin kumppanina. He perustivat yhdessä kansallismielisen ”Rodina” Isänmaa puolueen, joka hajosi myöhemmin. Presidentti Putinin neuvonantajana hän on tullut tunnetuksi vähemmän viisaiden talousneuvojen antajana julkisuudessa; hän muun muassa ehdotti Yhdysvaltain dollarin ja euron käytön lopettamista.
Gelman kertoo, että Glazjev oli sen takana, että toukokuun lopussa perustettu Euraasian unioni on vastavoima EU:lle.
”Glazjev oli se, joka taivutteli Ukrainan syrjäytetyn presidentti Viktor Janukovytšin vaatimaan enemmän EU:lta ja pysymään kovana. Sitä paitsi hän on itse kotoisin Zaporižžjasta Ukrainasta, ja suhtautuu Ukrainaan hyvin henkilökohtaisesti.”
Facebookissa Tarton yliopiston EU-venäjä -ohjelman professori Vjatšeslav Morozov arvioi, että Glazjev ja Rogozin kuuluvat samaan sarjaa kuin suomisyöjänä jo 1990-luvulla tunnettu Vladimir Žirinovski.
”Glazjev ei ole sodankäynnin asiantuntija. Hänen vaikutusmahdollisuutensa ovat rajoitetut. Ehkä hänet voisi asettaa riitapukari Žirinovskin ja vaikutusvaltaisen mutta silti vain tietyissä piirissä tunnustetun Rogozinin väliin”, Morozov kirjoittaa kommentissaan.
Ševtšovan näkemyksestä selviää, että edes Putinin ei uskota tietävän, mikä tai ketkä hänen motiivejaan ohjailevat. Pitkän ajan tavoitteet eivät ole tiedossa.
Ukraina ei ole lännen ykkösprioriteetti vaan se, että Putin ei menetä kasvojaan ja Venäjä pyritään sitouttamaan läntiseen joukkoon.
Ulkoministeri Lavrov toisti tiistaina 10. kesäkuuta samaa, jonka hän sanoi jo Turussa. Ukrainalaiset saavat päättää itse, mutta tiiviimmän EU:n kauppakumppanuuden valitessaan heidän on oltava tietoisia siitä, että maalla on velvollisuuksia entisen Neuvostoliiton maiden kanssa solmittujen sopimusten noudattamisessa. Vaan mitä tekee Eurooppa: valitseeko se tangon Venäjän kanssa (kuten se menetteli Georgian kriisin jälkeen) ja yrittää etäännyttää itsensä kaupasta ja Ukrainasta, vai Ukrainan tukemisen.
Venäjän ulkopoliittisten tavoitteiden eteen tehdään töitä. Internetin toimintaan on suunnitteilla rajoituksia ja esimerkkejä haetaan muualta. Vaalijärjestelmän kehittymistä Taka-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa selvitetään erityisillä ohjelmilla. Miten nämä alueet suhteutetaan Euraasiaan talousalueeseen?
Sergei Markov tutki omasta puolestaan vuosi sitten ammattiyhdistysliikkeiden toimintaa Ukrainassa.
Kirjoittaja Jarmo Koponen on toimittajien sananvapausjärjestö VIKES:n asiantuntija. Suomen Moskovan suurlähetystön entinen lehdistöneuvos. Haastattelut on tehty Facebookissa.