Libyan pääministeri: "Minulla ei ole Mooseksen sauvaa enkä tee ihmeitä"
Pääministeri Abdel Rahim al-Kib puhui mielenosoittajille ministeriönsä pihalla Tripolissa keskiviikkona. Kuva Mahmud Turkia / AFP / Lehtikuva.
Libyan pääministerin virkaa hoitava Abdel Rahim al-Kib joutui keskiviikkona rauhoittelemaan kiukkuista, aseistautunutta väkijoukkoa, joka vaati ihmisille työpaikkoja ja takautuvia palkkoja.
Samalla pääministeri kehotti länsimaita vapauttamaan Libyan jäädytettyjä varoja, joita Muammar Gaddafi talletti ulkomaisille tileille miljardeja dollareita vallassa ollessaan.
”Libya tarvitsee resursseja pystyäkseen huolehtimaan turvallisuudesta”, al-Kib sanoi ensi töikseen, kun väliaikaishallinto NTC valitsi hänet väliaikaiseen pääministerin virkaan lokakuun viimeisenä päivänä.
”Sitä paitsi ne ovat meidän rahojamme”, hän lisäsi. ”Emme ole kerjäämässä lainaa.”
Useat länsimaat ovat jo vapauttaneet Gaddafin jäädytettyjä varoja usean miljardin dollarin arvosta, jotta Libyan kiireellisimmät humanitääriset tarpeet saataisiin tyydytetyksi. Noin 150 miljardia dollaria muun muassa öljyviennistä kertyneitä varoja on kuitenkin yhä jumissa ulkomailla.
Tunnettu kultainen nyrkki -monumentti vietiin Muammar Gaddafin Bab al-Azizya -linnoituksesta ja on nyt asetettu näytille sota-aiheiseen museoon Misrataan. Kuva Joseph Eid / AFP / Lehtikuva.
Abdel Rahim al-Kib on ammatiltaan sähkötekniikan professori, joka teki pitkän uran Yhdysvalloissa ja Arabiemiraateissa ennen paluutaan Libyaan kansannousun aikana. Al-Kibin edeltäjä oli Mahmoud Jibril, jonka tiedettiin astuvan sivuun heti, kun Muammar Gaddafin 42-vuotinen hallinto kaatuisi. Niin tapahtuikin.
Al-Kib valittiin pääministeriksi yhteensä kahdeksan ehdokkaasta. Kilpailu oli tiukka, mikä kertonee jotain NTC:n sisäisestä jakautuneisuudesta.
Abdel Rahim al-Kibin etuna on kuitenkin se, ettei hänellä ole osaa eikä arpaa Gaddafin hirmuhallinnon töihin – toisin kuin edeltäjällään. Mahmoud Jibril toimi oikeusministerinä ennen kansannousua.
Toisaalta libyalaiset saattavat vierastaa uutta pääministeriään, joka eli varakkaan liikemiehen ja professorin elämää ulkomailla sillä välin, kun kansa kärsi kotimaassa. Al-Kib lähti Libyasta vuonna 1976.
Vaatimuksia ja aikaa
Kuolleen diktaattorin tavarat ovat muuttuneet museoesineiksi. Muammar Gaddafin tuolia ja lakkia voi myöskin tutkailla museossa ja Misratassa. Kuva Joseph Eid / AFP / Lehtikuva.
Tuhannet eri ryhmiin ja heimoihin kuuluvat kapinalliset ovat viime viikkoina leiriytyneet Tripoliin ja sen lähialueille vaatimaan monia asioita: osuutta valtaan, työpaikkoja ja vaikutusmahdollisuutta budjetteihin.
”Hallituksen pitäisi muodostaa armeija, ja me haluamme olla osa sitä”, sanoi yksi ministeriön edustalle kokoontuneista ihmisistä. ”Me saimme vallankumouksen aikaan. Nyt haluamme olla osa maan tulevaisuutta.”
Tuore pääministeri on kuitenkin saanut lämpimän vastaanoton jopa aseistautuneilta mielenosoittajilta lupaamalla jokaiselle jotakin uuden demokratian aikana – myös paikkoja tulevista turvallisuusjoukoista ja armeijasta. Liialliseen optimismiin al-Kib ei kuitenkaan sortunut:
”Minulla ei ole Mooseksen sauvaa enkä tee ihmeitä”, hän totesi astellessaan väkijoukkoon kättelemään mielenosoittajia, jotka marssivat valtiovarainministeriön porteille Tripolissa keskiviikkona. ”Tarvitsemme aikaa.”
Väkijoukon seassa luoviessaan al-Kib vastaili mielenosoittajien kysymyksiin. Lopulta ihmiset hajaantuivat ja lähtivät kotimatkalle.
Abdel Rahim al-Kibin haasteena on muodostaa hallitus, joka yhdistäisi kuusi miljoonaa ihmistä yhdeksi kansaksi ennen ensi vuoden vaaleja. Pääministerin maanläheinen suhtautuminen mielenosoittajiin on todennäköisesti kaikkea muuta kuin mihin kansalaiset ovat tottuneet.
”Emme voi vain sanoa ’ok, anna meille aseesi ja mene kotiin’. Ihmisiä ei voi lähestyä niin”, al-Kib sanoi uutistoimisto Reutersille. ”Meidän on keksittävä ongelmiin ratkaisut ja saatava ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi.”
Aiheesta lisää
Miten käy Libyan? Sota päättyi mutta aseista ei luovuttu (Suomenkuvalehti.fi 2.11.2011)