Kyllä kansa tietää - tai sitten ei: Baltiasta on tullut kansanäänestysten testilaboratorio

Baltia
Teksti
Markus Kuokkanen

Suoran demokratian mielekkyys puhuttaa Baltiassa. Latviassa kansanäänestykset murentavat jo rakentavan keskustelun mahdollisuuksia.

Latviassa valmistaudutaan taas uuteen, yhteiskuntaa ravistelevaan kansanäänestykseen.

Uusimman nimienkeruukampanjan tavoitteena on saada Latvian kansalaisuus kaikille niille, jotka jäivät Neuvostoliiton kaaduttua vaille minkään maan kansalaisuutta. Jos kymmenesosa äänioikeutetuista allekirjoittaa aloitteen, eikä parlamentti silti hyväksy esitystä, asiasta on lain mukaan järjestettävä sitova kansanäänestys.

Latviassa on vielä noin 300 000 kansalaisuudetonta ihmistä, ja heidän eriskummalliseen asemaansa on tärkeää löytää jonkinlainen ratkaisu.

Kuva Nora Krevneva
Latvian keskusvaalilautakunta saa tutkia laatikoittain allekirjoituksia uudesta kansalaisaloitteesta. Pääsihteeri Dzintra Klisane on tyytymätön, kun sihteeri Ritvars Eglajs kantaa lisää papereita leimattavaksi. Kuva Nora Krevneva.

Latvialainen politiikan tutkija Ivars Ijabs tuhahtaa kuitenkin kyllästyneesti uudelle kampanjalle. Hänestä juuri tällaiset kansalaisaloitteet ovat vetämässä maan politiikkaa toivottomaan umpisolmuun.

”Populistisia aloitteita ja nokittelua”

Ijabsin mukaan viime vuosien nimienkeruukampanjat ovat olleet populistisia aloitteita, joilla ei ole ollut todellista menestymisen mahdollisuutta. Hänen mielestään niiden motiivina on ollut huomion saaminen tietyille puolueille tai poliitikoille.

”Uusin kampanja on siitä täydellinen esimerkki. Aloitteella ei ole mahdollisuuksia, mutta on joidenkin ryhmien etujen mukaista radikalisoida Latvian yhteiskuntaa.”

Latviassa nähtiin pelkästään viime vuonna kolme nimienkeruukampanjaa, joiden tavoitteena oli kansanäänestys. Ijabs on huolissaan siitä, että kansalaisaloitteista on tullut etnisten ryhmien välisen nokittelun väline.

Helmikuussa latvialaiset kaatoivat kansanäänestyksessä lakiesityksen, joka olisi tehnyt venäjästä maan toisen virallisen kielen. Vain vähän aiemmin kerättiin nimiä aloitteeseen, joka olisi estänyt venäjän käytön opetuskielenä valtion rahoittamissa kouluissa.

Uusin kampanja repii Latviaa samalla tavoin. Etnisiin jännitteisiin kytkeytyvät kysymykset saavat tunteet pintaan maassa, jonka miehitys päättyi vasta 20 vuotta sitten.

Kuka vastustaisi ilmaista joukkoliikennettä?

Suoran demokratian mielekkyys on herättänyt viime kuukausina keskustelua kaikissa Baltian maissa.

Sekä Latviassa että Liettuassa kansalaiset voivat saada aloitteensa kansanäänestykseen, jos sen tueksi kerätään riittävästi nimiä. Molemmissa maissa myös parlamentaarikot voivat tietyin ehdoin käynnistää kansanäänestyksiä. Latviassa onkin järjestetty Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen jo kahdeksan kansanäänestystä ja Liettuassa kymmenen.

Sunnuntaina 14. lokakuuta Liettuassa järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys uuden ydinvoimalan rakentamisesta, sillä parlamentti päätti viedä asian kansan ratkaistavaksi. Tämä ei miellyttänyt pääministeri Andrius Kubiliusia, joka syytti Lithuania Tribune -lehden mukaan poliitikkoja tärkeän asian turhasta politisoinnista.

Virossa kansalaisilla ei ole oikeutta tehdä aloitteita kansanäänestyksistä, mutta Tallinnnan kaupunki on järjestänyt kymmenen viime vuoden aikana jo kuusi neuvoa-antavaa äänestystä. Maaliskuussa kaupunkilaiset antoivat kansanäänestyksessä tukensa sille, että Tallinnan jokkoliikenteestä tulee täysin maksuton.

Kriitikoiden mielestä oli ennalta selvää, että ihmiset äänestävät ilmaisten palvelujen puolesta, jos heiltä kysytään asiasta.

”Sveitsi on kyllä parempi esimerkki”

Vaikka Baltian kansanäänestysinnostus ei ylläkään Sveitsin tasolle, aluetta voidaan pitää jonkinlaisena suoran demokratian testilabratoriona. Tulokset eivät näytä kovin hyviltä, arvioi kansanäänestyksiin perehtynyt valtio-opin professori Maija Setälä Turun yliopistosta.

”Jos halutaan positiivisia esimerkkejä siitä, miten suora demokratia voi tuoda kansalaisyhteiskunnasta uusia näkökulmia poliittiseen päätöksentekoon, Sveitsi on kyllä parempi esimerkki.”

Setälän mukaan nimien kerääminen vaaditussa ajassa vie Latviassa ja Liettuassa niin paljon resursseja, että todellisten kansanliikkeiden on erittäin vaikeaa saada ehdotuksiaan läpi. Käytännössä kansalaisaloite on usein puolueiden ase niiden keskinäisissä valtapeleissä.

Setälä myötäilee Ijabsin arviota ja myöntää, että kansanäänestys ei palvele demokratiaa, kun siitä tulee areena etnisten ryhmien voimien koettelulle.

”Näkisin, että tällaisia vaikeita, perusoikeuksia koskevia kysymyksiä pitäisi ratkaista järjestäytyneessä keskustelussa, kuten kansalaisfoorumeissa tai edustuksellisissa järjestelmissä. Se vaatii ilmapiirin, jossa pystytään käsittelemään asioita rakentavasti.”

”Toisaalta voidaan kysyä, onko sitten parempi, että konflikteja hyssytellään.”

”Latvian pronssisoturi”

Ivars Ijabs kertoo, että kansanäänestys venäjän kielen virallistamisesta vähensi selvästi kompromissihalukkuutta Latvian politiikassa ja julkisessa keskustelussa.

”Siinä mielessä kansanäänestyksellä oli Latviassa samanlainen rooli kuin pronssisotilaan tapauksella Virossa. Tämäkin koettiin uhkana kansalliselle identiteetille, ja sillä oikeutettiin aiempaa radikaalimmat asenteet venäjänkielisten poliittisia toimia kohtaan.”

Hänen mukaansa uusin aloite arvelluttaa tavallisia latviankielisiä ihmisiä erityisesti siksi, että politiikan voimasuhteet muuttuvat, kun kansalaisuudettomat venäjänkieliset saavat äänioikeuden. Monet pelkäävät, että venäjästä tulee virallinen kieli ja entinen miehittäjien kieli palaa muun muassa katukyltteihin.

Latvian parlamentissa muotoillaan nyt lakiesitystä, joka tekisi nimien keräämisestä entistä vaikeampaa. Jos lakiesitys menee läpi, kansanäänestyksiä järjestetään harvemmin, mutta aidoilla kansanliikkeillä on entistä pienemmät mahdollisuudet saada aloitteitaan äänestykseen.

Kansanäänestysten rajoittamista koskeva lainmuutos on kuitenkin saanut parlamentissa tuntuvaa vastustusta, ja on ironista, että kysymys saattaa hyvinkin päätyä kansanäänestykseen.

”Toivottavasti joku kollega tekee hyvät tutkimukset Latvian kansanäänestyksistä”, Setälä sanoo. ”Maan tilanteessa on monia ulottuvuuksia, jotka ovat varmasti aika ainutkertaisia.”