Kuvakertomus: Nämä ihmiset päättävät EU:n tulevaisuudesta

Entinen talousihme Irlanti on yksi EU:n suuria menestystarinoita. Perjantaina 2.10. irlantilaiset äänestivät EU:n tulevaisuudesta keskellä syvää lamaa.

Katso kuvakertomus Ääni laman keskeltä.

Mistä tässä Lissabonin sopimuksessa sitten oikein on kysymys?

Lissabonin sopimus muuttaa nykyisiä EU:n perussopimuksia. Sen tarkoitus on nopeuttaa ja tehostaa EU:n päätöksentekoa sekä lisätä demokratiaa ja avoimuutta lainsäädäntötyössä.

Sopimuksella pyritään vahvistamaan EU:n asemaa globaalina toimijana muun muassa perustamalla kaksi uutta huippuvirkaa.

EU:n tärkein lainsäätäjä on Euroopan unionin neuvosto, eli ministerineuvosto. Neuvostossa enemmistöpäätökset yleistyvät yksimielisten päätösten kustannuksella. Päätösten tueksi tarvitaan 55 prosenttia jäsenvaltioista, joiden on edustettava vähintään 65 prosenttia EU:­n väestöstä.

Neuvoston istunnoista tulee julkisia silloin, kun se toimii lainsäätäjänä.

Parlamentin asema vahvistuu. Siitä tulee tasaveroinen lainsäätäjä neuvoston kanssa yhä useammilla aloilla.

Yhteispäätösmenettelyyn, eli tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen, siirrytään lähes 50 asiassa. Niiden joukossa on uusia politiikan aloja, kuten maatalouspolitiikka tai rikosoikeudellinen- ja poliisiyhteistyö. Myös parlamentin budjettivalta kasvaa.

Jäsenvaltioiden päämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto saa puheenjohtajan, niin sanotun presidentin. Unionin ulkoasioista vastaa jatkossa EU:­n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Uusi ulkoministeri saa tuekseen Euroopan ulkoasiainhallinnon: komission edustustot ympäri maailmaa muutetaan EU:n edustustoiksi.

Kaikilla jäsenmailla on jatkossakin oma komissaari.

Jäsenmaiden kansallisille parlamenteille annetaan oikeus kommentoida lakiehdotuksia. Myös kansalaisilla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa EU:­n päätöksentekoon uuden kansalaisaloitteen kautta. Vähintään miljoona eri jäsenmaasta olevaa kansalaista voi yhdessä esittää uusia toimintaehdotuksia Euroopan komissiolle.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävä uudistus on perusoikeuskirjan muuttaminen sitovaksi. Kirjaan on koottu ensimmäistä kertaa unionin kansalaisten ja kaikkien EU:n alueella asuvien henkilöiden kansalais-, poliittiset-, taloudelliset- ja sosiaaliset oikeudet.