Kurdien uhkapeli kovenee: Äänestys itsenäisyydestä pidetään – sen ajankohdasta voidaan käydä kauppaa
Yhdysvallat tarvitaan takaamaan sopimus lykkäyksestä, sanoo Kurdistanin itsehallintoalueen parlamentin varapuhemies.
Ei epäilystäkään – Irakin kurdit järjestävät kolme kuukautta sitten lupaamansa kansanäänestyksen itsenäisyydestä rajusta kansainvälisestä painostuksesta huolimatta.
Näin vakuuttaa Kurdistanin itsehallintoalueen parlamentin varapuhemies Jaffar Ibrahim Eminki Suomen Kuvalehden haastattelussa syyskuun alussa Helsingissä.
Eminki on Kurdistanin presidentin Masoud Barzanin pitkäaikainen ja läheinen työtoveri.
Kansanäänestys itsenäisyydestä sinetöisi eron Irakista ja Isisiltä vallattujen alueiden liittämisen kurdivaltioon.
Irakin lisäksi muutkin Kurdistanin itsehallinnollisen alueen naapurit Syyria, Iran ja Turkki vastustavat 25. syyskuuta suunniteltua kansanäänestystä, koska ne pelkäävät omien kurdiväestöjensä saavan siitä lisäpontta omille itsemääräämisvaatimuksilleen.
Irakin Kurdistanissa arviolta 60–80 prosenttia yli viidestä miljoonasta äänioikeutetusta kannattaa kurdialueiden itsenäistymistä, joka lohkaisisi nyky-Irakista kolmasosan.
Myös Yhdysvallat on pyytänyt Barzania lykkäämään äänestystä niin kauan kuin taistelu äärijärjestö Isisiä vastaan on kesken.
Sekä ulkoministeri Rex Tillerson, puolustusministeri Jim Mattis että Yhdysvaltain Isisiä vastaan taistelevien amerikkalaisjoukkojen johto ovat vuorotellen yrittäneet suostutella Barzania vähintään siirtämään kansanäänestystä Irakin ensi vuoden huhtikuussa käytävien parlamenttivaalien yli.
Jos Kurdistanin kansanäänestys pidetään, kovan linjan šiialaiset saavat siitä lyömäaseen Yhdysvaltain tukemaa ”maltillista” pääministeriä Haider al-Abadia vastaan, Washingtonin viestintuojat perustelevat. Se voi heikentää riitaisaa ja epäsuosittua Irakin hallitusta entisestään ja lisätä Irakin sekasortoa.
Toisekseen kurdien kansanäänestys ja sitä seuraava kädenvääntö sekä Irakin että naapurimaiden kanssa hajottaa Isisin vastaista taistelua ja lisää alueen epävakautta huomattavasti, Yhdysvallat muistuttaa.
Kurdistanin kanta on täsmälleen päinvastainen.
Barzani on todennut amerikkalaisille, että Irakin ja Syyrian nykyinen epävakaus on aivan muiden kuin kurdien syytä eikä vakautta Lähi-idässä ole nähty vuosikymmeniin. Vain kurdialueet muodostavat sekasorron keskellä demokraattisen ja turvallisen yhteiskunnan kaikille kansanryhmilleen, ja ilman kurdien uhrauksia tilanne olisi huomattavasti sekavampi ja vaarallisempi.
Yhdysvallat on kuitenkin Irakin Kurdistanin avainliittolainen, jota sen ei kannata jättää huomioimatta. Ilman sen voimakasta poliittista, taloudellista ja sotilaallista tukea kurdialueet eivät olisivat voineet käytännössä irtautua muusta Irakista vuonna 1991 Persianlahden sodan jälkeen.
Yhdysvaltain johtama liittouma hääti tuolloin hetkessä irakilaisjoukot Saddam Husseinin miehittämästä Kuwaitista. Saddam käänsi raivonsa kurdeja kohtaan, jotka olivat tukeneet amerikkalaisia.
Kurdialueiden armottomien kansanmurhien seurauksena liittouma loi YK:n tuella Irakin pohjoisosien kurdiseuduille suoja-alueen, josta on vähitellen kasvanut Irakista riippumaton ja melkein itsenäinen valtio.
Kansanäänestystä voi lykätä, ei perua.
Kurdit ovatkin valmiita jättämään itsenäistymishankkeelleen vielä takaportin, Eminki vahvistaa. Äänestystä voidaan lykätä Yhdysvaltain toivomalla tavalla, jos Washington takaa, että se pidetään lähitulevaisuudessa.
”Suostumme lykkäykseen vain, jos ennen äänestyspäivää 25. syyskuuta solmitaan sitova sopimus, että kansanäänestys pidetään mieluiten puolen vuoden ja korkeintaan vuoden sisällä ja Irak kunnioittaa sen tulosta”, Eminki määrittelee rajat.
Eminki tekee kuitenkin selväksi, että kyse on kuitenkin vain itsenäisyyshankkeen lykkäämisestä, ei sen perumisesta.
Kurdihallinto suunnitteli kansanäänestystä jo alkuvuonna 2014 sen jälkeen, kun Irakin keskushallitus lakkasi maksamasta sille sovittuja osuuksia valtion budjetista ja vaati peshmergajoukkojen liittämistä osaksi Irakin armeijaa.
Mutta vain muutamaa kuukautta myöhemmin Isis käynnisti suurhyökkäyksensä, jossa se valtasi Mosulin sekä laajoja alueita Irakin ja Syyrian pohjoisosista. Niille se perusti islamilaisen kalifaattinsa.
Kurdihallinto ilmoitti tuolloin lykkäävänsä kansanäänestystä kunnes Isis on lyöty yhteistyössä Irakin hallituksen kanssa.
Sen mielestä tämä hetki on nyt koittanut.
Isis häädettiin kesä–heinäkuussa Mosulin miljoonakaupungista, joka oli sen tärkein keskus Irakissa. Kurdien peshmergajoukot tekivät Mosulin valtauksen pohjatyöstä suuren osan ajamalla Isisin sitä ympäröivästä Niniven laaksosta ja saartamalla kaupungin.
Peshmergat eivät itse osallistuneet Mosulin valtaukseen, koska pääministeri Haiden al-Abadi tahtoi kunnian siitä itselleen ja irakilaisjoukoille. Useiden sotilasasiantuntijoiden mielestä Mosulin valtaus myöhästyi tästä syystä jopa puolella vuodella.
Ulkopuolisten arvioijien mukaan Kurdistan ulosmittaa nyt palkkansa ratkaisevan tärkeästä osuudestaan Isisin voittokulun pysäyttämisessä ja sen nujertamisessa. Sen täytyy tapahtua nyt kun kurdien painoarvo on suurimmillaan.
”Ei meille kukaan ole palkkaa tarjoamassa, mutta hinnoittelemme nyt työmme arvon itse”, Eminki hymähtää.
Tavallaan kyseessä on kurdeille win win -tilanne. Jos Irak suostuu tarjoukseen kansanäänestyksen lykkäyksestä ja Yhdysvallat ryhtyy sen takaajaksi, kurdit saavat itsenäistymishankkeelleen juuri sen kansainvälisen vahvistuksen, jota nyt ei kukaan halua antaa.
”Emme vielä edes tarvitse kaikkien valtioiden tunnustusta itsenäisyydellemme tässä vaiheessa. Se tulee ajan myötä, kun virta etenee vastustamattomasti siihen suuntaan – katsokaa vaikka Kosovoa.”
Mikäli sopimusta ei synny, Kurdistan voi vierittää syyn sen epäonnistumisesta Irakin taipumattomuuden tilille ja sille jää yhä kansanäänestys.
Joka tapauksessa päätös on tehtävä nyt, Eminki korostaa. Kurdistanin neuvotteluvara sekä Irakin että kansainvälisen yhteisön kanssa heikkenee heti kun Isis on lyöty.
”Ei itsenäisyyttä kukaan tarjoa ilmaiseksi. Näinhän te suomalaisetkin teitte sata vuotta sitten – käytitte hyväksenne tilaisuutenne kun se avautui.”
Kurdit ovat Lähi-idän neljänneksi suurin kansanryhmä, mutta heillä ei ole koskaan ollut itsenäistä valtiota muutamia hetkellisiä ja raa’asti kukistettuja yrityksiä lukuun ottamatta. Irakin kurdit ovat hakeneet alueelleen itsenäisyyttä ensimmäisen maailmansodan ajoista asti.
Irak pitää kiinni yhtenäisyydestään.
Kansanäänestyksen vaalikampanjointi on jo käynnissä, äänestysliput painettu ja uurnien kuljettaminen vaalialueille alkanut, Eminki vahvistaa.
Äänestäjiltä kysytään haluavatko he, että ”Kurdistan sekä kurdiseudut sen hallinnon ulkopuolella” itsenäistyvät.
Kansanäänestys pidetään siten Bagdadin vastustuksesta huolimatta myös alueilla, joilta Irakin armeija ja hallinto pakenivat vuonna 2014 Isisin tieltä ja jotka kurdijoukot ovat vallanneet takaisin.
Näitä alueita ovat Kirkukin tärkeät öljyalueet, jesidien asuttama Sinjar, Makhmour ja osa Niniven laaksosta. Suuri osa niiden asukkaista ovat arabeja, turkmeeneja, jesidejä ja assyyrialaiskristittyjä.
Kiistellyt alueet myös liitetään tulevaan kurdivaltioon, jos niiden äänestäjien enemmistö äänestää kansanäänestyksessä itsenäistymisen puolesta, Eminki vakuuttaa.
Bagdad ei ainakaan tällä hetkellä aio tätä hyväksyä.
Irakin parlamentti äänesti tiistaina 12. syyskuuta, ettei se hyväksy kansanäänestystä, ja valtuutti pääministeri al-Abadin tekemään kaiken mahdollisen Irakin yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Irakin kurdikansanedustajat eivät osallistuneet äänestykseen ja torjuivat sen tuloksen.
Al-Abadi on aiemmin torjunut kansanäänestyksen yksipuolisena ja perustuslain vastaisena.
Kurdistan vastaa korottamalla panoksia.
Eminki vieraili 7.–8. syyskuuta Suomessa esittelemässä kurdihallinnon tavoitteita ja jatkoi täältä Ruotsiin.
Paraikaa hän on jo takaisin Irakisssa ja valmistautuu johtamaan Kurdistanin parlamentin ensimmäistä kokousta lähes kahteen vuoteen. Se pidetään joko perjantai-iltana 15. syyskuuta tai sunnuntaina 17. syyskuuta.
Istunnon tarkoituksena on säätää ja hyväksyttää pikavauhtia kansanäänestyksen pitämisestä laki, joka tällä hetkellä yhä puuttuu.
Äänestyksestä ovat päättäneet keskenään Barzanin KDP-puolue, toinen valtapuolue eli koko Irakin presidenttinä 2005–2014 toimineen Jalal Talabanin Kurdistanin isänmaallinen liitto PUK sekä niille antaneet apupuolueet.
Kansanäänestyksen vastustajista tärkein on Gorran- eli muutosliike. Sen sateenvarjon alle on kerääntynyt useita kurdien poliittisia liikkeitä, jotka periaatteessa eivät kyseenalaista itse kansanäänestystä mutta joiden mielestä päätösvalta äänestyksen järjestämisestä kuuluu demokraattisesti valitulle parlamentille eikä Barzanin hallinnolle.
Ne arvostelevat myös tapaa, jolla Barzani viimeksi valitutti itsensä uudelleen ja miten KDP:n johtama hallinto on käytännössä pitänyt parlamentin toiminnan jäissä lokakuusta 2015 asti.
Jos parlamentti nyt tekee päätöksen, lain henki on täytetty ja muut sisäpoliittiset kiistakysymykset voidaan hetkeksi siirtää sivummalle.
Pikavauhtia pidettävä kokous on uusi vahva viesti siitä, että kurdien pää ei käänny.
Barzanin vastaus Irakille ei sekään jätä selittelylle sijaa. Mikäli jotkut yrittävät muuttaa vallitsevaa tilannetta voimatoimin, heidän pitää myös osata odottaa, että jokainen kurdi on valmis taistelemaan asiansa puolesta.