Kun nuoret lähtivät, vanhat ja raihnaiset jäivät – Ukrainan separatistialueilla kärsitään nälkää, eläkkeiden saaminen vaikeaa
Pandemia estää satojentuhansien vanhusten ja vammaisten pääsyn nostamaan eläkerahojaan.
Kun YK julkaisi joulukuussa 2020 vuotuisen Globaalin humanitaarisen katsauksen, siinä mainittujen 27 kriisimaan joukossa oli myös yksi eurooppalainen valtio: Ukraina.
Raportin mukaan 3,4 miljoonaa ukrainalaista tarvitsee tänä vuonna humanitaarista apua. He muodostavat noin kahdeksan prosenttia maan 43,7 miljoonan väestöstä.
Kyse on pääasiassa Itä-Ukrainan Venäjä-mielisten separatistialueiden asukkaista sekä konfliktialueen lähistöllä Ukrainan valtion hallitsemilla alueilla asuvista ihmisistä.
Itä-Ukrainan humanitaarinen kriisi ei ole uusi asia, mutta se on pandemiavuoden aikana unohtunut monelta. Kansainvälisen Care International -järjestön tuoreen selvityksen mukaan Itä-Ukrainan kriisi oli yksi vähiten uutisoiduista maailman isoista humanitaarisista kriiseistä vuonna 2020.
Vaikka apua tarvitsevien ukrainalaisten kokonaismäärä on viime vuosien tasolla, heidän ongelmansa ovat syventyneet pandemian aikana. Tulevina kuukausina avun tarve lisääntyy entisestään, YK:ssa arvioidaan. Erityisen paha on tilanne separatistialueilla eli niin sanotuissa Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa.
Kun covid-19-pandemia keväällä 2020 alkoi, myös Ukraina otti käyttöön tiukkoja sulkutoimia viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.
Rajoitukset pahensivat työttömyyttä, vaikeuttivat pienyrittäjien tuotteiden myyntiä ja heikensivät monien tuotteiden saatavuutta koko maassa. Peruselintarvikkeiden, kuten perunoiden, kaalin, sipulin ja porkkanoiden, hinnat nousivat nopeasti kymmeniä prosentteja. Myöhemmin hinnat laskivat, mutta vain osittain.
Itä-Ukrainan konfliktialueen asukkaille dramaattisin sulkutoimi oli hallituksen joukkojen ja separatistien välisen rintamalinjan ylityspisteiden sulkeminen. Kesällä osa ylityspisteistä avattiin jälleen, mutta liikkumisrajoitukset jatkuivat.
Separatistialueiden asukkaille sulku on merkinnyt Ukrainan sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelle jäämistä. Samalla muuttui mahdottomaksi Ukrainan valtion maksamien eläkkeiden ja sosiaalietuuksien nostaminen: rahat on pitänyt käydä nostamassa valtion hallitsemilta alueilta.
Itä-Ukrainan kriisissä ihmisten eläkesaatavilla on iso merkitys, sillä yli 30 prosenttia konfliktialueen ihmisistä on vanhuksia ja vammaisia. Osuus on suurempi kuin missään muussa maailman isossa humanitaarisessa kriisissä.
Ilmiön syynä on vuoden 2014 jälkeinen muuttoliike, jonka seurauksena suuri joukko nuorempia ja vammattomia ihmisiä siirtyi konfliktin jaloista muualle Ukrainaan tai ulkomaille. Rintamalinjan lähitaajamiin jäivät vanhat ja raihnaiset. Nyt he ovat joutuneet pärjäämään kuukausia ilman pääasiallista tulonlähdettään.
Samaan aikaan suojatoimet ovat vaikeuttaneet avustustarvikkeiden kuljetuksia konfliktialueelle sekä rajoittaneet muita alueella toteutettuja humanitaarisia hankkeita.
Ukrainan hallituksen valvomilla alueilla on tähän mennessä vahvistettu noin 1,2 miljoonaa koronatartuntaa ja yli 22 000 koronaan liittyvää kuolemantapausta. Toisaalta koronatestejä maassa on tehty vain hieman yli kuusi miljoonaa, mikä on asukaslukuun nähden vähän.
Separatistialueiden tartunta- ja kuolleisuusmääristä ei ole saatavilla luotettavaa tietoa. Donetskin ja Luhanskin kapinallishallinnot ovat ilmoittaneet hyvin pieniä tartuntamääriä, eikä lukujen uskota antavan tilanteesta todenmukaista kuvaa.
Maanantaina 25. tammikuuta Ukrainassa luovuttiin vuodenvaihteessa voimaan astuneista uusimmista rajoitustoimista, kuten koulujen ja ravintoloiden sulkemisista.
Rajoitustoimista luopuminen katsottiin mahdolliseksi, kun päivittäiset tartuntamäärät olivat laskeneet alle 3 000:een. Ennen rajoitustoimien käyttöönottoa maassa todettiin 6 000–9 000 koronatartuntaa vuorokaudessa.
Vuonna 2022 Ukrainassa muistellaan 80 vuoden takaista nälkäkatastrofia, holodomoria. Vuosina 1932–1933 koettu nälänhätä johti miljoonien ukrainalaisten menehtymiseen. Osa historioitsijoista pitää kriisiä neuvostojohdon tahallaan aiheuttamana kansanmurhana.
Aliravitsemus oli Ukrainassa nykyistä pahempi ongelma 1990-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. 2000-luvulla tilanne parani, kunnes separatisteja vastaan käytävän sodan puhkeaminen vuonna 2014 nosti humanitaarista apua tarvitsevien määrän hetkellisesti jopa viiteen miljoonaan.
”Kansantasavaltojen” terveydenhuoltojärjestelmä kärsi jo ennen pandemiaa muun muassa lääke- ja tarvikepulasta sekä ammattitaitoisen henkilökunnan poismuutosta. Myös Ukrainan hallituksen alainen terveydenhuoltosektori kamppaili jo entuudestaan monenlaisten ongelmien kanssa.
Itä-Ukrainan konfliktialueen ihmisiä ovat auttaneet EU, YK-järjestöt, muut kansainväliset avustusjärjestöt sekä suuri joukko paikallisia toimijoita. Ukrainan valtiovallan heikkouden vuoksi hallituksen valvomilla alueilla merkittävä rooli käytännön avustustyössä on ollut paikallisilla kirkoilla ja kansalaisjärjestöillä.
Kuten muillakin kriisialueilla, myös Ukrainassa kansainvälisten avustusjärjestöjen humanitaariset avustushankkeet ovat kärsineet rahoituspulasta. Aliravitsemuksen osalta paradoksaalista on se, että Ukraina on kaiken aikaa ollut merkittävä viljan viejä.
YK:n humanitaarisessa katsauksessa rintamalinjan liikkumisrajoitusten arvioidaan jatkuvan ainakin ensi kesään. Sitä voi vain arvailla, milloin konfliktialueen väestön enemmistö on saanut koronarokotteen.
Vaikka osapuolten välillä on periaatteessa tulitauko, tykkitulesta on raportoitu myös viime viikkoina. Taisteluissa vaurioituneiden talojen asukkaiden viime viikkojen ainoa onni on ollut pääosin lauha talvisää.