Kreml loi oligarkeille ”sotaveron” – suuryritykset houkuttelevat miehiä rintamalle jopa tuplapalkalla
Sotilaita rekrytoidaan peiteyhtiöiden kautta mutta myös suoraan palkkasotilasyhtiöihin. Naisia on alettu värvätä esimerkiksi tarkka-ampujiksi ja droonien ohjaajiksi.
Palkkasotilasyhtiö Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin vihasi puheittensa perusteella paljon enemmän venäläisiä oligarkkeja kuin ukrainalaissotilaita.
Miljardöörit olivat Prigožinin mielestä loisia ja verenimijöitä, jotka hyötyivät Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan, mutta eivät vahingossakaan vaarantaneet nahkaansa tai omaisuuttaan.
Pankaa ne kipittämään paljain jaloin rintamalle tai maksamaan sotaponnisteluista, rääväsuinen palkkasotilaspomo neuvoi Kremliä.
Presidentti Vladimir Putinin entinen luottomies putosi taivaalta kaksi kuukautta vallankaappausyrityksensä jälkeen. Hänen yksityiskoneensa hajosi kappaleiksi matkalla Moskovasta Pietariin 23. elokuuta.
Neuvot vaikuttavat kuitenkin jääneen Kremlin mieleen. Mitä raskaammaksi sota käy, sitä suoraviivaisemmin Venäjä ohjaa kustannuksia raharikkaiden liikeyrityksille.
Kremlin ”sotavero” oligarkeille toimii venäläisen tutkivan journalismin verkkosivuston IStoriesin mukaan näin:
Oligarkin omistama yhtiö perustaa itselleen peiteyhtiön. Se mainostaa palkkaavansa työntekijöitä ”isänmaallisiin tehtäviin”. Kenellekään ei jää epäselväksi, että kyse on värväytymisestä sotaan Ukrainassa.
Henkilö palkataan yhtiön työntekijäksi, mutta heti sen jälkeen hän marssii tekemään palvelusopimuksen asevoimien kanssa. Sitten yhtiö jäädyttää juuri palkkaamansa työntekijän palkanmaksun, mutta maksaa hänelle kuukausittaisen bonuksen ”osallistumisesta erityisoperaatioon”. Se maksetaan asevoimien palkan päälle.
Usein sotiminen tapahtuu vapaaehtoisyksiköissä. Ne ovat muodollisesti yritysten palkkasotilasyhtiöiden alaisia, mutta todellisuudessa tiukasti Sergei Šoigun johtaman puolustusministeriön ja asevoimien komennossa.
Käytännössä oligarkin yhtiön kautta värväytyvä voi saada jopa tuplapalkkaa verrattuna niihin, jotka ovat joutuneet tai halunneet kutsuntojen kautta riveihin.
IStories haastatteli kokenutta palkkasotilasta, joka sotii vapaaehtoisista koostuvassa Sokol-pataljoonassa. Se on virallisesti osa Venäjän asevoimia. Sotilas saa armeijasta palkkaa 200 000 ruplaa (noin 2 000 euroa) kuukaudessa ja ”sponsorilta” lisäksi 100 000 ruplaa kuukaudessa. Sponsori on ”sotilasteollinen monialayhtiö”.
Sokolin rekrytointi-ilmoituksissaan kertoma puhelinnumero kuuluu Rusal Managementille, IStories selvitti. Se on miljardööri Oleg Deripaskan omistaman Rusal-yhtiön sataprosenttisesti omistama tytäryhtiö.
Rusal on yksi suurimpia alumiinin valmistajia maailmassa. Rusal Management on yhtiö, joka hoitaa sen hallinnointia.
Deripaska on länsimaiden Ukraina-pakotelistalla, mutta Rusal ei ole. Deripaska pudotti jo vuonna 2018 virallisen suoran omistusosuutensa yhtiöstä alle 50 prosenttiin, jolloin yhtiö poistettiin Yhdysvaltain pakotelistalta.
Palkkasotilaita värvää myös Venäjän toiseksi suurin kaasuyhtiö Novatek. Sen pääomistajat ovat oligarkit Leonid Mihelson ja Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen Gennadi Timtšenko. He ovat molemmat EU:n, Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden pakotelistalla.
IStories jäljitti värväykset Novatekin perustamaan Saturn 1-turvayhtiöön. Sen liikevaihto muodostuu kokonaan Mihelsonin omistamien yhtiöiden maksuista.
Novatek maksaa Venäjän armeijan palkkojen päälle 200 000 ruplaa kuussa.
Myös Novatek on suurelta osin välttänyt pakotteet. Se on kasvattanut sodan aikana huomattavasti nesteytetyn kaasun toimituksiaan Eurooppaan. Uutistoimisto Reuters arvioi, että sen kaasunvienti Eurooppaan saattaa ohittaa pian Venäjän suurimman kaasuyhtiön Gazpromin.
IStories ja nykyään Latviassa toimiva riippumaton venäläinen uutissivusto Meduza luettelevat useita muitakin esimerkkejä. Niiden joukossa on myös valtionyhtiöitä.
Palkkasotilaiden värväys yritysten kautta kasvaa jatkuvasti, sillä rintamalle ei ole tungosta.
Venäjä nosti jo kutsuntaikää 27 vuodesta 30 vuoteen, mutta se ei yksin riitä. Z-julisteiden isänmaalliset palopuheet eivät enää vedä vapaaehtoisia. Sotaintoilijat ja seikkailunhaluiset ovat jo aikoja sitten marssineet kohti kohtaloaan.
Vangit ovat voineet värväytymällä hankkia vapauden ja palkkaa. Heidänkin halunsa tehdä niin on romahtanut, kun kertomukset ”Bahmutin lihamyllystä” ovat kiirineet kaltereiden taakse.
Jäljellä ovat enää suuressa taloudellisessa ahdingossa kiemurtelevat, joita Venäjällä toki riittää. Puolustusministeriön nyt maksama 200 000 ruplan kuukausipalkka ei kuitenkaan vaikuta riittävän, vaikka se on nostettu moninkertaiseksi sitten sodan alun.
Liikekannallepano oli toimiva ratkaisu, mutta Putin haluaa viimeiseen asti vältellä viime vuoden syksyllä nähtyä kaoottista näytelmää.
Silloin rintamajoukkoja täydennettiin ”osittaisella liikekannallepanolla”, eli Venäjän puolustusministeriön mukaan 300 000:lla reserviläisellä.
Kuuden viikon aikana Venäjältä pakeni eräiden arvioiden mukaan jopa lähes puoli miljoonaa asepalveluksen suorittanutta.
Toista samanlaista joukkopakoa Kreml ei halua todistaa varsinkaan ennen ensi maaliskuun presidentinvaaleja. Niiden päätarkoitus on todistaa, että Venäjän kansa tukee vahvasti Putinin päätöstä sotia Ukrainassa vaikka ikuisuuksiin asti.
Venäjältä pakenevien reitit ulkomaailmaan ovat kaventuneet sen jälkeen, kun Norja viimeisenä Schengen-maana sulki rajansa venäläisrekisterissä olevilta henkilöautoilta syyskuun lopussa.
Silti esimerkiksi Georgia, Arabiemiraatit ja Turkki tarjoavat yhä miellyttävämmän vaihtoehdon kuin Donetskin tai Etelä-Ukrainan juoksuhaudat. Muun muassa näihin maihin on ruuhkaa aina, kun huhut uudesta liikekannallepanosta ryöpsähtävät esiin. Moni kutsuntaa pelkäävä katsoo viisaimmaksi pakata laukkunsa ja lähteä varmuuden vuoksi ”lomalle” kunnes huhu osoittautuu vääräksi.
Siksi presidentinhallinto ja puolustusministeriö ovat valinneet toimintatavakseen ”äänettömän liikekannallepanon”, Meduza päättelee. Sen toteuttajaksi on valittu oligarkkien ja valtionlaitosten palkkasotilasyhtiöt.