”Konservatiivit ovat jo tappaneet itsensä” – Nigel Farage palasi Britannian politiikkaan piinaamaan vanhaa puoluettaan

Britannian konservatiivipuolueella meni jo valmiiksi huonosti. Kesäkuun alussa julkaistun tutkimuksen mukaan britit ovat pettyneitä puolueen työhön käytännössä kaikilla politiikan lohkoilla.

Sitten ilmaantui vielä Nigel Farage, joka ilmoitti asettuvansa ehdolle 4. heinäkuuta järjestettävissä parlamenttivaaleissa.

Farage on pitkän linjan populistipoliitikko, yksi Britannian EU-eron pääarkkitehdeistä. Viime vuodet hän on ollut sivussa päivänpolitiikasta. Vielä toukokuussa hän sanoi, ettei aio ehdolle. Hän keskittyisi tukemaan ”ystäväänsä Donald Trumpia” Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Maanantaina 3. kesäkuuta Farage kuitenkin kertoi muuttaneensa mielensä. Hän pyrkisi parlamenttiin Clacton-on-Sean pikkukaupungista Reform UK -puolueen ehdokkaana. Hänestä tulisi myös puolueen puheenjohtaja. 

Heti ehdolle asetuttuaan Farage hyökkäsi konservatiivipuoluetta ja pääministeri Rishi Sunakin hallitusta vastaan. Puolue oli pettänyt kansan luottamuksen ja ”avannut rajat massamaahanmuutolle”. Vastauksena Farage kutsui ihmisiä ”johtamaansa poliittiseen kapinaan”.

Reformin kannatus kääntyi heti nousuun. 13 kesäkuuta julkaistiin mielipidemittaus, jossa se nousi konservatiivien ohi, toiseksi suosituimmaksi puolueeksi.

Nigel Faragen ja konservatiivipuolueen välillä on aina ollut jännite. Farage erosi puolueesta 1990-luvulla sen liian myönteisen EU-kannan vuoksi.

Britannian EU-erosta tuli Faragen päätavoite, jota hän ajoi Euroopan parlamentissa Ukip-puolueen edustajana viiden kauden ajan. Kun Ukip luhistui sisäiseen hajaannukseen, Farage oli vuonna 2018 perustamassa uutta Brexit-puoluetta. Kaksi vuotta myöhemmin puolue vaihtoi nimensä Reformiksi.

Oikeistopopulistinen Reform vastustaa maahanmuuttoa, ilmastotavoitteita ja poliittista korrektiutta. Se lupaa palauttaa Britannian kunniakkaan menneisyyden ja panna eliitit kuriin. 

Faragen suhtautuminen vanhaa puoluettaan kohtaan on vaihdellut sen ajaman politiikan mukaisesti.

Brexit-kansanäänestyksessä hän kampanjoi EU-jäsenyyttä kannattanutta pääministeri David Cameronia vastaan. Mutta kun vuonna 2019 konservatiiveja johti brexit-mielinen Boris Johnson, Farage teki sopimuksen: Brexit-puolue ei asettaisi parlamenttivaaleissa ehdokkaita vaalipiireihin, joissa se uhkaisi konservatiivien voittoa.

Nyt Farage puhuu konservatiivien petoksesta ja siitä, miten puolueelle annettu ääni on yhtä tyhjän kanssa.

”Konservatiivit ovat jo tappaneet itsensä”, hän sanoi kesäkuun alussa. 

Todellisuudessa Reformkaan ei ole Faragen puheiden veroisessa iskussa. Sillä ei ole vakaata rahoitusta, toimivaa puoluekoneistoa tai kunnollisia toimitiloja. Puoluetuen piiriinkin se pääsee vasta, jos saa riittävästi ääniä ja edustajia Westminsteriin.

Faragella on kuitenkin aitoa kansansuosiota. Jotkin mittaukset listaavat hänet jopa Britannian suosituimmaksi poliitikoksi. Tunnettu nimi voi houkutella lisää rahoittajia ja loikkareita konservatiivien riveistä.

“Ihmiset ovat pettyneitä konservatiivipuolueeseen, mutta eivät konservatismiin”, nimettömänä puhunut konservatiivipoliitikko tiivisti uutistoimisto Reutersille.

Britanniassa istuva pääministeri saa määrätä parlamenttivaalien ajankohdan tietyn aikaikkunan sisällä. Pääministeri Sunakin päätöstä järjestää vaalit odotettua aiemmin on pidetty taktikointina. 

Työväenpuolue Labour on johtanut mielipidemittauksia joulukuusta 2021. Sunak mahdollisesti uskoo, että vaalien yllättävä ajankohta voisi vielä kääntää tilanteen. 

Labourin kannatus on kuitenkin pysynyt koko kesän yli 40 prosentissa. Tämänhetkisillä lukemilla Labour saisi historiansa parhaan tuloksen: yli 420 edustajaa 650-paikkaiseen alahuoneeseen. Konservatiivit jäisivät 140 paikalla pahasti alakynteen. Viimeksi puolueella oli alle 160 edustajaa vuonna 1906.

Labour on luottanut kampanjassaan ennalta tuttuihin teemoihin. Puoluettaan kohti keskustaa vienyt Keir Starmer puhuu yritysten asemasta ja varallisuuden luomisesta, mutta ajaa myös esimerkiksi uuden julkisomisteisen energiayhtiön perustamista sekä uusien öljyn- ja kaasunporauslupien kieltoa Pohjanmerelle.

Labour haluaa lisää resursseja julkiseen terveydenhuoltoon ja asuntorakentamiseen sekä mittavan lainaohjelman vihreän siirtymän hankkeille. Kasvavat menot on määrä rahoittaa veroja nostamalla. Tulo- ja arvonlisäverot on kuitenkin rajattu korotusten ulkopuolelle. 

Konservatiivit ovat rakentaneet verotuksesta vaaliasetta. He julistavat, että Labourin valta johtaa väistämättä verorasituksen kasvuun, kun taas konservatiivien uudella valtakaudella veroja laskettaisiin.

Lisäksi konservatiivit lupaavat vähentää maahanmuuttoa. Turvapaikanhakijoita lennätetään Ruandaan silläkin uhalla, että se vaatisi eroamista Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.

Kaikkiin konservatiivien kampanja-avauksiin liittyy kuitenkin sama ongelma: Puolue on ollut vallassa jo 14 vuotta. Sillä on ollut aikaa tehdä haluamaansa politiikkaa. 

Kuten Henry Hill, merkittävän konservatiivisen conservativehome-uutissivuston vt. päätoimittaja totesi Politico-lehdelle. 

”Äänestäjät ovat pettyneitä puolueen kaikilla laidoilla. Matalan verotuksen kannattajat ovat pettyneitä, koska verot ovat korkealla. EU-jäsenyyden kannattajat ovat pettyneitä, koska brexit toteutui. Brexitin kannattajat ovat pettyneitä, koska EU-eroa ei ole saatu hyödynnettyä.”

Lyhyellä aikavälillä Nigel Faragen paluu politiikkaan näyttää lähinnä kasvattavan Labourin voittoa. Farage puhuu kuitenkin jo tulevista vuosista: kuka muodostaa uskottavan opposition Labour-hallitukselle. 

Vahvistunut kannatus ei silti tarkoita, että vastaus olisi Reform. Britannian vaalijärjestelmä ei suosi puoluetta.

Parlamenttivaaleissa maa on jaettu 650 vaalipiiriin, joista kustakin valitaan yksi edustaja. Reformin 15-19 prosentin kannatus on jakautunut suhteellisen tasaisesti ympäri maata. Se voi olettaa saavansa runsaasti toisia ja kolmansia sijoja, mutta ei välttämättä montakaan kansanedustajaa. 

Nigel Faragella on järjestelmästä kokemusta. Hän on yrittänyt Britannian parlamenttiin seitsemän kertaa, mutta jäänyt aina rannalle.

Moni politiikan analyytikko tuntuukin uskovan, että Faragen todelliset tavoitteet liittyvät konservatiivipuolueeseen. Reformin paine ja massiivinen vaalitappio voisivat kääntää puolueen entistä vahvemmin kohti populistista oikeistoa. 

Jotkut puhuvat jopa Faragen mahdollisuuksista kaapata hajalle lyöty puolue johtoonsa Donald Trumpin ja Yhdysvaltain republikaanipuolueen tyyliin. 

Myös poliittiset vastustajat kehuvat Faragea siitä, miten taitava hän on haistelemaan järjestelmään pettyneiden tuntoja ja omaksumaan heissä resonoivia teemoja. Tällä hetkellä sellainen on ennen kaikkea maahanmuutto. 

Toisten mielestä Farage on kuitenkin lähinnä politiikan tositv-tähti, joka nauttii huomiosta ja kaaoksesta. Kampanja-avauksessaan hän kertoi, mitä äänestäjät voisivat odottaa häneltä parlamentissa. Farage lupasi olla ”helvetillinen riesa”.