Japanin ydinturma: Viikko tsunamista - miksi Fukushima ei ole Tšernobyl

Japani
Teksti
Kari Tyllilä

Maailma jännittää, tapahtuuko Japanissa 25 vuoden takaisen Tšernobylin kaltainen säteilykatastrofi. Tämän toteutumiseen vaadittaisiin kuitenkin uusien luonnonvoimien puuttumista peliin.

Fukushima Dai-ichi -voimalan kolmosreaktorin polttoaineen varastointiallas kuvattuna kesäkuussa 2010. Kuva AFP / Lehtikuva.

Tšernobylin onnettomuudessa tapahtui myös voimakas vetyräjähdys, ja sen lisäksi reaktorin jäähdytykseen käytetty grafiitti syttyi palamaan, jolloin radioaktiiviset hiukkaset nousivat savun mukana kilometrien korkeuteen ja aina Brittein saarille saakka.

Lähes viikon kestänyt palo levitti jopa kymmeniä tonneja radioaktiivista materiaalia ympäristöön, ja mukana oli myös niin kutsuttuja kuumia hiukkasia eli voimakkaasti säteileviä fissiotuotteita. Nämä raskaammat hiukkaset putosivat lähialueille.

Fukushiman voimalassa ei käytetä paloherkkää grafiittia, ja muunkin palavan materiaalin määrä on pieni. Vetyräjähdysten ja tähän mennessä syttyneiden tulipalojen levittämät hiukkasmäärät ovat jääneet pieniksi Tšernobyliin verrattuna ja rajoittuneet voimalaan ja sen lähialueille.

Vaaroja ei silti voi vähätellä, ja jälkihoito on tehtävä huolella.

Gammasäteily estää työskentelyn

Tällä hetkellä vakavin ongelma Fukushima Dai-ichi -voimalassa on käytetyn polttoaineen varastojen jäähdytys, ja tiedot tämän onnistumisesta ovat ristiriitaiset.

Käytetty polttoaine välivarastoidaan ensin reaktorin yläpuolella oleviin vesialtaisiin, joista se siirretään erillisiin varastorakennuksiin jäähtymään veteen upotettuna noin viideksi vuodeksi.

Erittäin vaarallisen ja läpitunkevan gammasäteilyn vaimentamiseen tarvitaan vähintään kolmen metrin vesikerros.

Jos vesi pääsee kuivumaan ja sätelyä vaimentavat rakenteet tuhoutuvat, varaston lähelle ei ole menemistä. Näin on todennäköisesti käynyt Fukushiman nelosreaktorilla, vaikka tiedot tilanteesta vaihtelevat.

Gammasäteily ei leviä voimalaitoksen ulkopuolelle, mutta on este siellä työskentelylle. Siksi päähuomio on nyt nelosreaktorin tilanteessa.

Kuumentumisen seurauksena myös kevyemmät aineet höyrystyvät, jolloin päästöt ovat mahdollisia.

Myös kolmosreaktorissa käytetty plutoniumia sisältävä polttoaineseos aiheuttaa huolta. Sen jäähdytysveden tilanteesta ei myöskään ole tarkkaa tietoa.

Palavaa materiaalia vähän

On arvioitu, että polttoainesauvojen rakennemateriaalina käytetty zirkonium voisi syttyä palamaan, jolloin radioaktiivisuus pääsisi leviämään korkealle kohoavan savun kuljettamana ja kulkeutumaan laajemmalle. Mukana voisi tällöin olla cesiumin lisäksi myös reaktiossa muodostuneita transuraaneja eli uraanista syntyneitä raskaampia isotooppeja.

Pelko tästä lienee ollut taustalla amerikkalaisviranomaisten viitauksissa mahdollisiin tuleviin ongelmiin sekä vaatimuksissa evakuointialueen laajentamisesta 80 kilometriin.

Säteilyturvakeskuksen ryhmäpäällikkö Keijo Valtonen arvioi, että syttyminen ilmassa on epätodennäköistä, ja tällöinkin vaikutus olisi korkeintaan kymmenesosa siitä mitä Tšernobylin grafiittipalolla oli.

Käytetyn polttoaineen varastoissa ei Valtosen mukaan ole palavia aineita, joten vaara hiukkasia ilmakehään nostavista paloista on pieni.

Pitkä jälkihoito lisää riskejä

Tällä hetkellä Fukushimaan on saatu vedettyä sähkökaapelit, ja kakkosreaktoriin saataneen kytkettyä ulkopuolinen sähkönsyöttö, mikä helpottaa jäähdytystä.

Urakkaa kuitenkin vielä jää, vaikka akuutti tilanne saataisiin vakautettua. Tehojäähdytystä pitää joidenkin asiantuntijoiden mukaan jatkaa vähintään kuukausia, ehkä vuosia. Myös reaktorien valamista betoniin Tšernobylin tapaan on jo väläytetty.

Pahin tilanne syntyisi, jos jälkijäristyksen seurauksena alueelle iskisi uusi tsunami, joka katkaisisi sähkönsyötön ja liikenneyhteydet – tai jos raju myrsky levittäisi säteilyä laajemmalle. Nämä vaihtoehdot ovat varmasti epätodennäköisiä, mutta eivät täysin pois suljettuja.

Mitä tekee IAEA?

Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA varoitti Japania sen ydinvoimaloiden huonosta maanjäristyskestävyydestä runsaat kaksi vuotta sitten. IAEA ei kuitenkaan voi asettaa velvoitteita, vaan vastuu kunkin maan ydinturvallisuudesta on sen omilla viranomaisilla.

IAEA:n päätehtävät ovat valvoa ydinsulkusopimuksien noudattamista ja edistää ydinvoiman rauhanomaiasta käyttöä.

Ydinsulkusopimuksilla pyritään estämään ydinaseiden leviäminen, ja IAEA valvoo jäsenvaltioidensa käytäntöjä myös tarkastuksin.

Ydinvoiman rauhanomaisessa käytössä pääpaino on turvallisuudessa. IAEA laatii turvallisuuteen, ydinlaitosten suunnitteluun ja laadunvarmistukseen liittyviä ohjeita ja sääntöjä, joita käytetään kansallisten määräysten pohjana.

Järjestö arvioi myös jäsenvaltioidensa pyynnöstä niiden yksittäisten ydinlaitosten turvallisuutta.

Aiheesta lisää
Kaikki SK:n jutut Japanista