Itsenäinen adoptio: Lapsikauppaa vai pelastustoimintaa?

adoptio
Teksti
Milla Mäkinen-Pottiher
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Adoptoin itsenäisesti kambodžalaisen poikani tämän isän, eli oman veljeni menehdyttyä ja pojan parantumattomasti sairaan äidin pyynnöstä. Kambodžassa kukaan ei kyseenalaistanut kahden äidin välistä sopimusta. Poika on hyvin onnekas”, totesi virkailija Kambodzhan maahanmuuttovirastossa lapseni hakumatkalla, kirjoittaa Milla Mäkinen-Pottiher.

Suomessa astui heinäkuussa voimaan uusi adoptiolaki. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon siirretyn adoptiolautakunnan mukaan lakiuudistuksella pyrittiin “ehkäisemään itsenäisiin adoptioihin liittyviä riskejä, kuten lapsikauppaa”.

Lain myötä erityisesti ilman palvelunantajaa tehdyt, “itsenäiset” adoptiot ovat herättäneet keskustelua. Itsenäisesti adoptoidessa adoptiota ei tehdä suomalaisen järjestön kautta, vaan adoptio hoidetaan adoptiomaassa omatoimisesti, suoraan paikallisten viranomaisten kanssa. Suomeen itsenäisiä adoptioita tehdään vuosittain 20-30. Yhtäkään lapsikauppaepäilyä ei kuitenkaan ole tiedossa.


Adoption monet kasvot

Orpo pikkutyttö sitoo hiuksiaan Future Light -orpokodissa Phnom Pnehissä joulukuussa 2000. Kuva Andy James / AP Photo / This Child Cambodia / Lehtikuva.

“Tyttäreni joutui sairaalaan muutaman kuukauden ikäisenä. Hänet kuitenkin jätettiin tuntemattomasta syystä noutamatta sairaalasta. Viiden kuukauden ikäisenä hänet sitten lähetettiin sairaalasta orpokotiin, jossa hän ehti olla yhteensä yli vuoden ajan. Hänen vanhempiensa kotikylässä ilmoitettiin kuvan kera löytyneestä lapsesta ja peräänkuulutettiin vanhempia, tuloksetta”, kertoo kambodžalaisen tytön adoptioäiti, Eeva Heckwolf.

Heckkwolf adoptoi tyttärensä itsenäisesti työskennellessään Kambodžassa YK:n vapaaehtoisena ympäristöasiantuntijana.

Pihla Tähtisalmi puolestaan adoptoi tyttärensä Kambodžasta työskennellessään siellä Kambodžan lasten puolesta -järjestön toiminnanjohtajana.

“Minulla oli mahdollisuus vierailla synnytyssairaalassa, jossa nykyinen adoptiotyttäreni syntyi. Tapasin sairaalan johtavan lääkärin, joka oli tavannut lapseni biologisen äidin. Sain sairaalasta dokumentit, joista kävi ilmi, että lapsen biologinen isä oli kuollut raskauden aikana. Biologinen äiti oli erittäin köyhä. Lääkäri puhui kauniisti biologisesta äidistä, jonka muisti hyvin”, Tähtisalmi kertoo.

“Kysyin lääkärin arviota äidin mahdollisesta hiv-positiivisuudesta. Hän vastasi heti, että ei arvele sen olevan syy lapsen pois antamiseen. Lapsen äiti oli vain köyhä. Hän oli matkustanut pitkän matkan maaseudulta pääkaupunkiin asti voidakseen ohjata lapsensa orpokotiin, jossa tunnetusti oli mahdollisuus myös adoptioon.”

Kansainvälisen yhteisön mukaan paras paikka lapselle on biologisen vanhemman luona. Todellisuus voi kuitenkin olla tarua ihmeellisempää. Miljoonille maailman lapsille biologisten vanhempien läsnäolo ei konkretisoidu lasten tarvitsemaan turvaan.

Kambodžalaisten keskimääräiset kuukausitulot ovat 65 dollaria. Monessa perheessä kaikista lapsista huolehtiminen on yksinkertaisesti mahdotonta – riisiä ei riitä kaikille. Suomessa köyhiä vanhempia vastaan tulisi valtio. Sodan jäljiltä toipuvan Kambodžan tapauksessa orpokodit ja adoptioperheet täyttävät tämän tehtävän.

Ei sosiaaliturvaa

Kambodžalaisten keskimääräinen elinikä on noin 60 vuotta. Monien elämä päättyy kuitenkin tätäkin aikaisemmin. Isän ennenaikainen kuolema asettaa lapset erityisen haavoittuvaan asemaan.

“Isäpuolilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsipuolistaan. Tämä asettaa köyhien perheiden lapset entistä riskialttiimpaan asemaan”, kertoo Chris Merrit, kambodžalaisen New Future for Children -orpokodin (NFC) varainhankintapäällikkö.

Kambodžassa ei ole toimivaa sosiaaliturvajärjestelmää. Siksi hylättyjä ja orpolapsia on perinteisesti sijoitettu sukulaisten, naapureiden ja buddhalaistemppelien hoiviin. Maan orpokodeissa arvellaan olevan noin 12 000 asukasta. Yksi neljäsosa heistä on täysorpoja – lopulla on olemassa ainakin yksi biologinen vanhempi. Unicef arvioi maassa olevan kaiken kaikkiaan 570 000 orpoa.

“Monet köyhät vanhemmat ja sukulaiset lähettävät lapsensa orpokoteihin, sillä he eivät voi pitää lapsista huolta ja uskovat näin orpokodin olevan paras vaihtoehto lapsille vaikeassa tilanteessa”, todetaan Unicefin Kambodžassa teettämässä tutkimuksessa.

“Monilla orpokodeissa asuvilla lapsilla on äiti, isä tai joku perheenjäsen elossa, mutta he eivät pysty huolehtimaan lapsesta. Joskus perheissä on väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Silloin lasten on parempi olla orpokodissa. Näin myös äidit ajattelevat – he tuovat lapset orpokoteihin paremman tulevaisuuden toivossa”, NFC-orpokodista kerrotaan.

“Ovellamme käy kerran kuukaudessa äiti tai sukulainen lasten kanssa pyytämässä, että ottaisimme lapset tänne. Viime viikolla eräs äiti koputti portilla mukanaan kaksi pientä lasta. Hän sanoi menettäneensä miehensä ja elävänsä kadulla ja rukoili meitä ottamaan lapsensa hoitoon sillä hän ei pystynyt sitä itse tekemään”, orpokodissa kuvaillaan.

Lapsikaupan keskus

Kambodžassa 35 prosenttia väestöstä elää alle dollarilla päivässä. Myös lapsikaupan ja adoption välistä yhteyttä on maassa tutkittu jo usean vuoden ajan. Kansainväliset adoptiot jäädytettiin maassa vuonna 2009 lapsikauppaskandaalin jäljiltä. Köyhä Kambodža on lapsikaupan lähde, läpikulkumaa ja kohde.

YK:n lastensuojelujärjestön, Unicefin, mukaan maailmassa on 1,2 miljoonaa lapsikaupan uhria. Valtaosa päätyy kotiapulaisiksi, kadulle kerjäämään tai seksiorjiksi. Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, mukaan Kambodžassa on 28 000 myytyä kotiapulaista. Phnom Penhin noin 50 000 seksityöläisestä ainakin kolmannes on alaikäisiä.

“Kambodžalaisten lasten asema on hurja; pieniäkin lapsia myydään prostituutioon. Myymällä yhden lapsen seksiorjaksi voi saada vuodeksi ruokaa muulle perheelle. Köyhillä ei välttämättä ole vaihtoehtoja maassa, jossa korruptoituneet viranomaiset tekevät juuri niin kuin rahakkaat liikemiehet haluavat. Aseilla pelottelu on yleistä ja ihmishenki halpa. Pienten lasten hyväksikäytössä on liian usein taustalla sitkeässä elävä myytti, jonka mukaan HIV paranee neitsyen kanssa maatessa. Oma lukunsa on myös Kaakkois-Aasiaan suuntautuva seksiturismi. Maassa tapahtuu asioita, joita ei edes haluaisi todeksi ajatella”, kertoo Eeva Heckwolf.

Eri maiden välisten rajojen avautuminen on paitsi avannut mahdollisuudet lapsikaupalle, myös lisännyt mielenkiintoa adoptiota kohtaan. Kambodžasta ulkomaille on adoptoitu noin 3000 lasta. Kansanmurhasta toipuvassa maassa on kuitenkin yhä tuhansia orpolapsia, joiden tilanne selittyy pitkälti maan historialla.

“30 vuotta sitten maa tuhottiin kokonaan. Kambodžassa ei ole edelleenkään minkäänlaista sosiaaliturvajärjestelmää: ei ole valtiollisia lastenkoteja tai sijaisvanhempijärjestelmää. Mutta on paljon lapsia, joiden kotiolot eivät tarjoa heille riittävää suojaa”, toteaa orpokoti NFC:n Chris Merrit.

Kirjoittaja adoptoi oman poikansa itsenäisesti Kambodžasta.