Israel pyrkii tuhoamaan Iranin ydinohjelman ja vaihtamaan maan hallinnon – Netanjahun laskelmat saattavat olla toiveajattelua

Pääministeri Benjamin Netanjahu kiteytti hallituksensa tavoitteet Israelin suurhyökkäykselle Iraniiin 16. kesäkuuta:

”Meillä on kolme päämäärää: tuhota ydinohjelma, tuhota ohjusohjelma ja eliminoida terrorin akseli.”

Netanjahu täsmensi kolkosti viimeistä tavoitetta: Iranin korkeimman johtajan, ajatollah Ali Khamenein, 84, murha ei kiihdyttäisi Israelin ja Iranin välienselvittelyä vaan lopettaisi sen.

Israel on salamurhannut vihollisinaan pitämiensä ase- ja terroristijärjestöjen johtoa vuosikymmenien ajan.

Iran ei kuitenkaan ole terroristijärjestö vaan valtio. Yhden valtion johdon avoin ilmoitus aikeesta murhata toisen valtion päämies on räikeä poikkeus diplomatian pelisäännöistä.

Israelin iskut Iraniin ja Netanjahun julistus osoittavat, millaisiin mittoihin Israel uskoo sotilaallisen ja poliittisen saneluvaltansa Lähi-idässä kasvaneen. Ne näyttävät myös, miten vähän kansainvälisellä yhteisöllä on käytännössä halua tai kykyä puuttua sen toimintaan.

Sodan juurisyy on Netanjahun koko 2000-luvun ajan hautoma tavoite tuhota Iranin ydinaseohjelma ”ikuisiksi ajoiksi.”

Netanjahun Iran-doktriinin lähtökohta on, että pysyvä rauhantila Iranin kanssa on mahdoton niin kauan kuin pappisjohto pitää Israelia laittomana valtiona (occupied territories), joka on tuhottava arabi- ja muslimienemmistöisen Palestiinan tieltä. Ydinohjelma on tämän tuhon avain.

Iran solmi vuonna 2015 presidentti Barack Obaman Yhdysvaltojen ja muiden suurvaltojen kanssa ydinsopimuksen, jota monet asiantuntijat pitivät yhtenä merkittävimmistä Lähi-idän vakautta edistäneistä aikaansaannoksista vuosikymmeniin. Kymmeneksi vuodeksi solmittu sopimus oli räätälöity pitämään Iranin kyky valmistaa ydinase vähintään vuoden päässä.

Netanjahu teki kaikkensa estääkseen sopimuksen synnyn. Kun Donald Trump aloitti ensimmäisen kautensa Yhdysvaltojen presidenttinä vuonna 2017, Netanjahu esitteli tälle Israelin tiedustelupalvelujen hankkimaa ”uutta salaista todistusaineistoa” Iranin ydinohjelmasta.

Aineisto osoittautui pääosin vanhaksi tiedoksi, joka oli ollut kauan Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n käytössä. Se ei sisältänyt todisteita, että Iran olisi rikkonut ydinsopimusta, mutta auttoi Trumpia irrottamaan Yhdysvallat sopimuksesta, jota hän oli jo vaalikampanjassaan parjannut ”maailman huonoimmaksi diiliksi.”

Viime huhtikuussa Trump ilmoitti kuitenkin yllättäen aloittavansa ydinsopimusneuvottelut Iranin kanssa uudelleen ja lupasi tuloksia kahdessa kuukaudessa. Ratkaisu oli Netanjahulle kirvelevä takaisku, vaikka Trumpin sanelemat ehdot Iranille ovatkin selvästi kovemmat kuin alkuperäiseen sopimukseen kirjatut.

Trumpin Lähi-idän erikoislähettilään Steve Witkoffin oli tarkoitus aloittaa 15. kesäkuuta tärkeä kuudes neuvottelukierros Iranin kanssa Omanissa. Israel käynnisti ilmaiskunsa Iraniin 13. kesäkuuta aamuyöllä.

Hyökkäys romutti neuvottelut kenties kokonaan, kuten oli tarkoituskin.

Israelin ensi-iskut kohdistuivat Iranin keskeisiin ydinlaitoksiin, ohjusten laukaisualustoihin ja ohjusten tuotantolaitoksiin.

Sodan neljän ensi päivän aikana Israel murhasi  toistakymmentä Iranin ydinohjelman keskeistä tutkijaa ja tiedemiestä ja saman verran vallankumouskaartin, ilmavoimien ja tiedustelupalvelun korkeinta johtajaa sekä Khamenein läheistä avustajaa.

Heidän joukossaan oli Khamenein lähimpiin luotettuihin kuulunut Ali Shamkhani.

Juuri hän johti Iranin ydinsopimusneuvottelijoita. Shamkhani vakuutti NBC-uutiskanavalle toukokuussa, että Iran pidättäytyy rikastamasta uraania ydinasekelpoiseksi, mikäli sitä vastaan asetetut kansainväliset pakotteet poistetaan.

Israelin iskut ovat osoittaneet tylysti Teheranin sotilasstrategian heikkoudet. Iranin strategiana on 2000-luvulla ollut luoda ja varustaa itsensä ja Israelin välisiin maihin vahva sijaisarmeijojen kehä, jota se käyttää sekä suojakilpenään Israelin iskuilta että omiin iskuihinsa sitä vastaan.

Sen jälkeen kun Gazan sota alkoi lokakuussa 2023, tämä niin sanottu Vastarinnan akseli on murtunut pahan kerran. Se ei tällä hetkellä uhkaa Israelia eikä turvaa Irania.

Hamas Gazassa ja Hizbollah Libanonissa ovat menettäneet valtaosan taistelukyvystään. Irakissa hallitus on komentanut iranilaismieliset šiialaiset asejärjestöt pysymään erossa kriisistä.

Syyriastakaan ei heru tukea. Hizbollahin romahdus auttoi islamistijärjestö Hayat Tahrir al-Shamia kukistamaan joulukuussa 2024 Bašar al-Assadin hallinnon ja häätämään sitä tukeneen Iranin asejoukot.

Jemenin huthikapinallisten kyky tukea Irania rajoittuu yksittäisiin ohjuslaukaisuihin niin kaukaa, että Israelilla riittää aikaa reagoida iskuihin.

Iranin kolme kansainvälistä tukijaa, Kiina, Venäjä ja Turkki ovat kaikki haluttomia puuttumaan aseellisesti kriisiin.

Sijaisarmeijoihin keskittymisen ja kansainvälisten pakotteiden takia Iranin omien asevoimien tekninen kehitys on jäänyt heitteille. Israelin ilmavoimat riisti hetkessä Iranin ilmatilan hallinnan islamilaisen tasavallan ikälopuilta hävittäjiltä.

Israel käytti iskuissaan samanlaisia häiveominaisuuksilla varustettuja F-35-monitoimihävittäjiä, joiden varassa Suomen ilmavoimien on tarkoitus jatkossa toimia. Noin 200 hävittäjää lensi ilmatankkauksen avulla Iraniin Syyrian ja Irakin yli.

Israel alusti suurhyökkäystään lokakuussa 2024 tekemillään ohjusiskuilla Iraniin. Ne selvittivät ennen kaikkea Iranin kykyä torjua Israelin ilmaiskut sekä vastata niihin. Molemmat osoittautuivat heppoisiksi, mikä osaltaan helpotti nyt Israelin sotakabinetin päätöksentekoa.

Iranin ydinohjelman lopullinen romuttaminen ei kuitenkaan ole kiinni Israelista vaan Yhdysvalloista.

Keskeinen Fordon ydinlaitos on louhittu niin syvälle kovaan kallioperään, ettei Israelilla ei ole omin voimin kykyä tuhota sitä. Siihen pystyvät vain Yhdysvaltain järeät bunkkeripommit, joita pystyvät kuljettamaan vain amerikkalaiset B-2-pommikoneet.

Israelin tähänastiset iskut ovat hidastaneet muutamilla kuukausilla Iranin valmiutta luoda ydinase, mutta eivät suistaneet ydinohjelmaa raiteiltaan, arvioi Israelin asevoimien edustaja The Guardianille nimettömänä. 

Arvio saattaa tosin olla osa Israelin sosiaalisessa mediassa ja uutissivustoilla harjoittamaa vaikuttamiskampanjaa. Sen tarkoitus on vakuuttaa epäröivä Trump, että mikään vähempi kuin ydinohjelman täydellinen murskaaminen bunkkeripommein ei riitä poistamaan Iranin uhkaa.

Trumpille selkkaus on ollut nöyryytys: vielä päivää ennen Israelin hyökkäystä hän totesi, ettei usko iskun tapahtuvan välittömästi. Seuraava päivä osoitti, ettei hänellä ollut kykyä estää Netanjahua toimimasta juuri siten kuin tämä tahtoi.

”Trumpin hallinto ei näyttänyt Israelin iskuille vihreää valoa, mutta harmaa valo riitti”, kuvaa sotilasasiantuntija ja Jerusalem Post -lehden entinen päätoimittaja Yaakov Katz.

”Vuonna 2007 Israelille selvisi, että pohjoiskorealaiset olivat rakentaneet Syyriaan ydinreaktorin. Pääministeri Ehud Olmert pyysi presidentti George W. Bushilta, että amerikkalaiset tuhoaisivat sen. Bush kieltäytyi. Olmert totesi, että me teemme sen sitten itse. Bush ei pysäyttänyt häntä – niin kuin ei myöskään Trump Netanjahua”, Katz vertaa.

Yhdysvallat on vaarassa ajautua juuri sellaiseen uuteen ikuisuussotaan Lähi-idässä, joista Trump on arvostellut edeltäjiään ja joista hän on luvannut pitää amerikkalaiset erossa.

Toinen syy Trumpin epäröintiin ovat hänen hallintonsa aseasiantuntijoiden varoitukset: järeänkään bunkkeripommin tehosta ei ole takuita. Sellaista ei ole koskaan käytetty Fordon kaltaisiin kohteisiin. Ainoa varma keino tuhota Fordo on jauhaa vuoristoalue ensin bunkkeripommeilla murskaksi ja viimeistellä tuho taktisella ydinaseella, he arvioivat. 

Siihen Trump ei ole valmis. Sitä paitsi bunkkeripommitkaan eivät välttämättä riitä tuhoamaan ydinohjelmaa, vain jarruttamaan sitä.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelut ovat vahvasti sitä mieltä, että Israel liioittelee tarkoitushakuisesti Iranin ydinuhkaa. Niiden arvio on, että Iran oli Israelin hyökkäyksen alkaessa kolmen vuoden päässä hetkestä, jolloin se voisi valmistaa ja ampua ydinaseen haluamaansa kohteeseen.

Netanjahu on puhunut viikoista.

Trumpin kansallinen turvallisuuden neuvonantaja Tulsi Gabbard raportoi maaliskuussa kongressille, ettei Iran valmistele ydinasetta ja että ajatollah Khamenein vuonna 2003 tekemä päätös ydinaseohjelman hyllytyksestä on yhä voimassa.

Tilannetta voi verrata vuoteen 2019. Trump oli tuolloinkin hiuskarvan päässä sodasta Iranin kanssa. Hänen ”äärimmäisen painostuksen politiikkansa” tavoitteena oli pakottaa Iran Yhdysvaltain sanelemilla ehdoilla perinpohjaisiin ulkopoliittisiin, sotilaallisiin ja yhteiskunnallisiin myönnytyksiin niin kuin nytkin.

Trump perui kuitenkin ”viime minuuteilla” Yhdysvaltojen asevoimien valmistelemat ilmaiskut iranilaiskohteisiin. Sotilasasiantuntijat vakuuttivat, että täysimittainen aseellinen konflikti Iranin kanssa olisi paljon vahingollisempi ja laajempi kuin Yhdysvaltojen vuonna 2003 aloittama Irakin sota ja sen jälkeinen pitkä miehitys.

Iranin valtaaminen asevoimin tai pakottaminen väkisin vasalliksi ei ole tänään yhtään helpompaa. Riski, että Yhdysvallat tekee epäonnistuneen iskun, jonka seurauksena se on ikuisuussodassa Iranin kanssa, on huomattava. Lisäksi se saattaisi päinvastoin nopeuttaa Iranin pyrkimyksiä luoda ydinase, kun mikään muu ei toimi pelotteena siihen kohdistuvia iskuja vastaan.

Nykyhetken ero vuoteen 2019 on, että Trump on valjastanut ulko- ja turvallisuushallintonsa avainvirkoihin enemmän väkeä, jonka kokemus ja ehkä myös ymmärrys käsitellä näin monimutkaisia kriisejä on olematon ja Lähi-idän realiteetit tuntemattomia.

Iranin ja Israelin sodan ensimmäisen viikon ajan Trump valitsi linjakseen näytellä tilanteen herraa ja mahdollista diilintekijää ja yritti peittää kovilla puheillaan sitä, että tahdin määräsi Netanjahu.

Yhdysvaltalaisten hallintolähteiden mukaan Trump on silti kieltänyt Netanjahua surmaamasta ajatollah Khameneita.

Trump on uhannut Yhdysvaltojen iskevän välittömästi Iraniin, jos se tai sen sijaisarmeijat vahingoittavat yhtäkään amerikkalaista.

Iran on toistaiseksi sitkeästi pidättäytynyt tästä, mutta Trumpin uhkavaatimuksessa piilee arvaamaton riski.

Netanjahun hallinto tekee kaikkensa provosoidakseen Irania iskemään amerikkalaiskohteisiin. Ei ole suinkaan mahdotonta, etteikö se olisi ohjeistanut Iran-iskut tehokkaasti pohjustanutta tiedustelupalveluaan Mossadia valmistelemaan ja tarvittaessa toteuttamaan omaa israelilaisversiotaan Mainilan laukauksista.

Kansainvälisen yhteisön mahdollisuudet puuttua kriisin kulkuun näyttävät olemattomilta.

”Israelilla on oikeus puolustaa itseään”, totesivat maailman johtavien talousmahtien G7-ryhmän valtiojohtajat julkilausumassaan. Siinä he ilmoittivat tukevansa Israelin turvallisuutta ja kutsuivat Irania terrorin ja alueellisen epävakauden päälähteeksi.

Eteni kriisi mihin suuntaan tahansa, se on jo osoittanut, että Israel puolustaa vastedes itseään ottamalla aktiiviseksi sotilaalliseksi valvonta- ja hallinta-alueekseen koko Lähi-idän.

Hamasin hyökkäys Gazaan on muuttanut peruuttamattomalla tavalla Israelin kansallisen turvallisuusstrategian, Yaakov Katz arvioi.

Israel on vuosikymmenten ajan sallinut Hizbollahin ja Hamasin kasvaa ja sietänyt Iranin vaikutusvallan kasvua, vaikka on luokitellut ne olemassaoloaan vaarantaviksi eksistentiaalisiksi uhkiksi.

Muttei enää, Katz tähdentää. Israelin puolustusdoktriini perustuu vastedes taas vuoden 1967 kuuden päivän sodan kaltaisiin käytäntöihin: ennakoiviin ja nopeisiin ensi-iskuihin, jotka toteutetaan murskaavalla teholla ja nopeudella.

”Surullinen seuraus on, että Israel tulee vastedes pysymään lähes jatkuvassa matalan asteen sotatilassa”, Katz ennustaa.

Sivutuotteena ydinohjelman tuholle Netanjahu hakee vallanvaihdosta Iranissa: hän on ilmoittanut avoimesti, että tarkoitus on kaataa Iranin hallinto.

Iskuillaan Israel on pyrkinyt järjestelmällisesti luomaan vallankaappauksen mahdollistavaa sekasortoa ja kaaosta sekä kuorimaan suojakuorta Khamenein ympäriltä murhaamalla hänen tärkeimpiä tukijoitaan.

Netanjahun laskelmat iranilaisten kansannoususta johtajiaan vastaan saattavat silti olla toiveajattelua. Kansalaisten katkeruutta pappisvaltaa kohtaan on vaikea kääntää tueksi heitä armotta pommittavan Israelin aikeille.

”Iranilaiset aktivistit, jotka ovat kamppailleet vapauden puolesta koko elämänsä, tietävät hyvin, ettei heillä tai heidän pyrkimyksillään ole Netanjahun silmissä todellista arvoa”, tiivisti iranilaisten toiveita kartoittanut kirjailija Arash Azizi CNN:lle.

Trump on myös vaikuttanut epäilevän Netanjahun aikeita. Hänen oma hallintonsa yritti joulukuussa 2017 lietsoa Iranin toiseksi suurimman kaupungin Mašhadin ruokalevottomuudet ”kaikkien vapautta rakastavien” kansannousuksi ”ääri-islamilaista sortovaltaa vastaan”.

Yhdysvallat jäi ilman iranilaisten tukea ja mielenosoitukset laantuivat nopeasti: niillä ei ollut yhtenäistä tavoitetta tai johtoa ja niihin osallistui yli 80 miljoonan asukkaan maassa alle 100 000 ihmistä. Iranin oppositio sekä kotimaassa että ulkomailla on heikko ja hajallaan myös nykyisin.

Netanjahun Iran-unelma, joka kruunaisi hänen poliittisen uransa Israelin turvallisuuden vakauttajana on lähempänä kuin koskaan, mutta yhä perin kaukana.