Foreign Affairs: Energiamarkkinoiden vakaus oli harhaa

Käsitys globaalien energiamarkkinoiden vakaudesta ja sopeutumiskyvystä on ollut pitkälti harhaa, kirjoittavat tutkijat Jason Bordoff ja Meghan L. O’Sullivan Foreign Affairs -lehdessä.

Bordoff on professori Columbian yliopistossa ja O’Sullivan Harvardin yliopistossa. He ovat erikoistuneet energiakysymyksiin ja kansainväliseen politiikkaan.

Tutkijoiden keskeinen väite on, että Yhdysvaltojen ja Iranin sota ja siitä seurannut Hormuzinsalmen sulku vain paljastivat koko ajan vallinneen tilanteen.

Järjestelmä on haavoittuvainen, koska yksittäinen pullonkaula voi horjuttaa koko maailmantaloutta. Markkinat ovat periaatteessa joustavat ja integroituneet, mutta nyt nähtiin joustojen rajat.

Huomionarvoista on, että sotilaallisesti heikompi toimija pystyi aiheuttamaan valtavan taloudellisen vahingon. Kyse ei siis ole vain suurvaltojen voimasuhteista. Monet hallitukset yllättyivät, kuinka helposti infrastruktuuria ja logistiikkaa voidaan häiritä.

1970-luvun öljykriisien jälkeen riskejä haluttiin poistaa avaamalla markkinoita, luomalla strategisia varastoja ja lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä. Nyt nähtiin, että energiaa voidaan edelleen käyttää painostuksen ja sodankäynnin välineenä.

Iranin kriisi ei ole vain yksittäinen ilmiö, vaan osa laajempaa kehitystä. Energiariippuvuutta käytetään järjestelmällisesti poliittisena aseena. Tämä on näkynyt Venäjän toiminnassa kaasutoimituksissa, Kiinan suhtautumisessa harvinaisten maametallien vientiin ja myös siinä, millaisia pakotteita Yhdysvallat kohdisti Latinalaiseen Amerikkaan.

Energiaomavaraisuus ja uusiutuvat energialähteet on usein esitetty ratkaisuna ongelmaan. Tutkijoiden mukaan ne eivät kuitenkaan ole helppoja ratkaisuja.

Omavaraisuuden lisääminen on hyvin kallista ja vaikeasti tavoitettavaa. Se ei useinkaan poista pullonkauloja vaan siirtää niitä vain toisiin kohtiin.

Sama koskee uusiutuvan energian roolia. Vaikka tuotanto ei olisikaan riippuvaista fossiilisista lähteistä, taustalla olevat toimitusketjut ovat hyvin keskittyneitä. Kiina hallitsee kriittisiä mineraaleja sekä monia keskeisiä tuotantoketjuja tuuli-, akku- ja sähköautoteknologioissa.

Tämä riippuvuus voidaan öljyn ja kaasun tavoin aseellistaa.

Esimerkki haavoittuvuuksien lisääntymisestä näkyy Euroopassa. Sen uusiutuva energiatuotanto on hyvin riippuvainen Kiinasta.

Tutkijoiden esittämä ratkaisu ei ole maiden vetäytyminen globaaleista energiamarkkinoista vaan hallitun keskinäisriippuvuuden rakentaminen. Siihen kuuluvat suuremmat varmuusvarastot, monipuolisemmat toimituslähteet, kriittisen infrastruktuurin suojaaminen ja energiatehokkuuden parantaminen.