Turistit pelastivat Islannin
Finanssikriisin aiheuttamasta konkurssista toivuttiin nopeasti. Talous kasvaa nyt nopeammin kuin Kiinassa.
Taivaalta tihuttaa alijäähtynyttä vettä. Geysirin parkkipaikka täyttyy turistibusseista ja vuokra-autoista jo aamupäivällä.
Islannin karusta luonnosta kiinnostuneet turistit tungeksivat rinteeseen kuuman lähteen reunalle.
He ovat ajaneet puolitoista tuntia Reykjavikista nähdäkseen, kuinka tuliperäinen kuumuus purskauttaa vesipatsaan taivaalle.
Turistit jatkavat matkaansa Golden Circlen eli Kultaisen kierroksen muihin kohteisiin, Gullfossin putoukselle ja Thingvellirin kansallispuistoon, joka sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa.
Tilalle tulee uusia ryhmiä, amerikkalaisia, aasialaisia, eurooppalaisia.
Etelämpänä Seljalandsfossin putouksella matkailijat ihailevat tulivuoren kalliorinteeltä 60 metrin korkeudesta alas syöksyviä vesimassoja. Rohkeimmat uskaltavat kiertää putouksen takakautta, vaikka se tietää varmaa kastumista.
Läheisen Skogafossin vesiputouksen alla hongkongilainen pariskunta poseeraa valokuvaajalle. He ovat menossa naimisin kesäkuussa, mutta hääkuvat on päätetty ottaa jo nyt kahden viikon lomamatkalla.
Morsian hytisee kylmästä, morsiuspuku on aivan liian kevyt asu hyytävässä tuulessa.
Reykjavikin keskusta on muuttunut ravintoloiden, baarien ja matkamuistomyymälöiden vyöhykkeeksi. Keskustan baarit ja ravintolat täyttyvät jo iltapäivällä, kun happy hour -tarjouksia kärkkyvät turistit hakeutuvat sateelta suojaan drinkille.
Paikalliset asukkaat ovat muuttaneet pois, ja värikkäillä aaltopelleillä päällystettyjä pienkerrostaloja on kunnostettu Airbnb-vuokra-asunnoiksi.
Lyhytaikaisten vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa, sillä hotellikapasiteetti ei riitä jatkuvasti paisuvalle turismille. Samalla asuntojen hinnat ja vuokrat ovat kohonneet pilviin.
Islanti elää vahvaa nousukautta, joka alkoi seitsemän vuotta sitten vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttaman syvän laman jälkeen.
Talousromahduksen symboli, suuruudenhullu musiikkitalo Harpa hohtaa iltaisin revontulien väreissä uutta optimismia sataman kupeessa. Rakennustyöt aloitettiin kymmenen vuotta sitten edellisellä nousukaudella, mutta ne keskeytyivät, kun päärahoittaja Landsbanki meni konkurssiin.
Reykjavikin kaupunki ja valtio tulivat laman jälkeen apuun ja veivät 170 miljoonan euron hankkeen loppuun.
Harpan viereen on kaivettu syvä monttu. Amerikkalaiset rakentavat siihen viiden tähden hotellia.
Yhtä ylellinen nousee 50 kilometrin päähän Reykjanesiin Blue Lagoonin kylpylän viereen. Laavakentän päälle rakennetussa kylpyläkeskuksessa käy vuosittain miljoona vierasta. Määrän uskotaan kasvavan, kun sen laajennusosa valmistuu.
Matkailun hillitön kasvu näkyy parhaiten Keflavikin kansainvälisellä lentokentällä, joka ajautuu ruuhka-aikoina kaaokseen.
Lentoliikenne on kymmenkertaistunut lamavuosien jälkeen, ja kaikki lentoyhtiöt ajoittavat nousunsa ja laskeutumisensa varhaisaamun ja iltapäivän tunteihin.
”Nyt meillä käydään jatkuvaa keskustelua siitä, onko turisteja jo liikaa.”
Islanti on elänyt perinteisesti kalastuksesta ja alumiinintuotannosta, mutta nyt matkailusta on tullut pääelinkeino. Se tuottaa jo enemmän rahaa kuin ne yhteensä.
Kymmenen vuotta sitten Islannissa kävi vuosittain 400 000 ulkomaista matkailijaa, tänä vuonna määrän uskotaan nousevan 2,4 miljoonaan.
Se on paljon 336 000 asukkaan maassa.
Matkailubuumi sai alkunsa vuoden 2008 talouskriisistä. Sitä ennen Islantia pidettiin toivottoman kalliina, mutta hinnat putosivat puoleen, kun kruunun arvo romahti.
Huhtikuussa 2010 matkailua kohtasi hetkellinen takaisku. Eyjafjallajökullin tulivuori päästi taivaalle valtavan tuhkapilven ja koko Euroopan lentoliikenne meni sekaisin.
Yli 100 000 vuoroa jouduttiin perumaan.
Islannissa pelättiin, että purkaus kestäisi kuukausia ja ajaisi maan uuteen talouskriisiin.
Lentoliikenne palautui kuitenkin nopeasti ennalleen, ja katastrofi onnistuttiin kääntämään voitoksi massiivisella mainoskampanjalla.
Matkailuala ryhtyi teettämään mainosvideoita, joissa ylistettiin Islannin alkuvoimaista luontoa. Mukaan saatiin kaikki maan tärkeimmät yritykset sekä Eric Claptonin ja Yoko Onon kaltaisia maailmantähtiä.
”Kampanja onnistui loistavasti, videot levisivät sosiaalisessa mediassa ympäri maailman”, matkailua markkinoivan Visit Icelandin toimitusjohtaja Inga Hlín Pálsdóttir sanoo.
Pian tulivuorille ja jäätiköille ryhdyttiin järjestämään jeeppisafareita, helikopterikierroksia ja patikkaretkiä myös talvella, ja turistien määrä kääntyi jyrkkään nousuun.
”Talvimatkailu on lisääntynyt lähes 30 prosenttia”, Inga Hlín sanoo. ”Nyt meillä käydään jatkuvaa keskustelua siitä, onko turisteja jo liikaa.”
Islanti
-
asukkaita 336 000 (Suomi 5,5 milj.)
-
ostovoimakorjattu BKT/asukas: 51 130 euroa (Suomi 44 430)
-
pääelinkeinot: turismi, kalastus, alumiinintuotanto
-
talouskasvu 7,2 % (2016)
-
investointien kasvu 22,7 %
-
työttömyys: 2,7 %
Lähteet: BBC, CIA Factbook, icelandreview.com
Eyjafjallajökullin purkaus muutti perusteellisesti tulivuoren juurella asuvien Gudny Valbergin ja Ólafur Eggertssonin elämän.
Viljelijäperhe jouduttiin evakuoimaan turvaan, kun taivas pimeni ja alue jäi valtavan tuhkalaskeuman alle. Navetan seinät tiivistettiin pikavauhtia, ja eläimet suljettiin päiväkausiksi sisätiloihin.
Gudny ja Ólafur pelkäsivät, että eläimet menehtyvät ja pellot tukehtuvat tuhkavuoren alla.
Purkaus jäi kuitenkin pelättyä lyhyemmäksi, ja alue puhdistettiin kauhakuormaajilla ja painepesureilla.
”Toivon silti, että seuraava purkaus tulee aikaisintaan 200 vuoden kuluttua”, Gudny Valberg sanoo.
Hän pyörittää maatilan vanhassa varastorakennuksessa vierailukeskusta, jossa myydään matkamuistoja ja esitetään dokumenttielokuvaa Eyjafjallajökullin purkautumisesta. Keskuksessa kävi viime vuonna 90 000 ihmistä.
”Turisteja on jo aivan liikaa. Me alamme olla väsyneitä tähän”, Gudny sanoo.
”Ihmiset kävelevät pihallemme sanomatta edes hyvää päivää. Haluaisimme, että yksityisyyttämme kunnioitettaisiin.”
Video: Turistien Islanti.
Turismin ansiosta Islanti nousi vauhdilla, vaikka lama koetteli maata todella syvältä. IMF:n hätäohjelma loppui 2011, mutta pääomaliikkeet vapautettiin lopullisesti vasta maaliskuussa.
Viime vuonna talouskasvu kiihtyi 7,2 prosenttiin eli nopeammaksi kuin Kiinassa.
Vastaavista luvuista voidaan vain unelmoida muualla Euroopassa.
Hurja kasvuvauhti muistuttaa pahaenteisesti viime vuosikymmenen hillittömistä vuosista, jolloin pörssikurssit kohosivat kiihkeimmillään 50–60 prosenttia vuodessa ja pankkisektori paisui kymmenen kertaa suuremmaksi kuin bruttokansantuote.
Talousihme henkilöityi nuoriin liikemiehiin kuten Thor Björgólfssoniin ja Jón Ásgeir Jóhannessoniin.
He lentelivät yksityiskoneillaan ympäri Eurooppaa ostamassa velkarahalla kauppaketjuja, lentoyhtiöitä, pankkeja ja teleyrityksiä. Reykjavik muuttui hetkessä pienestä kalastajakaupungista kansainväliseksi finanssikeskukseksi.
Thor iski silmänsä myös Suomeen. Hänen sijoitusyhtiönsä Novator kaappasi teleoperaattori Saunalahden, möi sen eteenpäin Elisalle ja kohosi yhtiön suurimaksi omistajaksi.
Hänen toinen yhtiönsä Straumur-Burdaras haali puolestaan Finnairin osakkeita.
Islantilaisia pankkeja, Kaupthingia, Landsbankia ja Glitniriä, hallitsi pieni sisäpiiri, jolla oli läheiset suhteet politiikkaan.
Kaupthingin johtaja Kristján Arason oli naimisissa opetusministeri Thorgerður Katrín Gunnarsdóttirin kanssa.
Hänen perustamansa investointiyhtiön hallituksessa istui valtiovarainministeri Árni Mathiensenin veli. Árni itse oli puolestaan naimisissa Islannin pörssin toimitusjohtajan Thórdur Fridjónssonin sisaren kanssa.
Kaupthing lainasi johtajilleen satoja miljoonia euroja, jotta he voisivat ostaa pankin omia osakkeita. Lainat mitätöitiin juuri ennen pankin kaatumista.
Asiakkailleen pankit tuputtivat euro-, jeni- ja frangilainoja, joiden korot olivat selvästi alhaisempia kuin kruunulainojen. Raha oli halpaa ja kaikilla tuntui olevan varaa isoon asuntoon, kesämökkiin, pariin katumaasturiin ja ylellisiin ulkomaanmatkoihin.
Velkavetoinen talous kesti paineet noususuhdanteessa, mutta koko korttitalo romahti, kun Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilta alkanut finanssikriisi rantautui Islantiin.
Kaupthing, Landsbanki ja Glitnir ajautuivat velkasaneerauksen kautta valtion syliin.
Islanti joutui turvautumaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n apuun, vaikka se oli vielä edellisenä vuonna ollut yksi maailman rikkaimmista maista.
Islannin kriisi oli kaikkien aikojen nopein ja syvin talousjärjestelmän romahdus rauhan aikana, jyrkempi kuin Suomessa 1990-luvun alussa.
Yritys toisensa jälkeen ajautui konkurssiin. Tuhannet menettivät työpaikkansa ja asuntonsa.
Kriisi iski voimalla myös Thedóra Thorsteinsdóttirin perheeseen.
Thedóran isä Thorsteinn Theodórsson oli kuljetusalan yrittäjä. Hän osti 2000-luvun nousuhuumassa uuden kuorma-auton Landsbankin järjestämällä valuuttalainalla, joka otettiin Japanin jeneissä ja Sveitsin frangeissa.
Kaikki meni alkuun hyvin, mutta kruunun romahdettua lainan arvo nelinkertaistui, eikä Thorsteinn selviytynyt enää veloistaan.
Koko perhe ajautui syvään ahdinkoon, äiti kuoli ja isä oli vähällä menettää asuntonsa. Hän masentui ja yritti tehdä itsemurhan ajamalla moottoripyörällä päin seinää.
”Isä loukkaantui pahasti. Hän oli koomassa viikkoja”, Thedóra muistelee.
”Pankit käyttäytyivät kuin susilauma. He seurasivat isääni jopa sairaalaan.”
Thedóra päätti kuitenkin taistella. Hän ryhtyi opiskelemaan lakia ja haastoi pankit oikeuteen
Hän hävisi juttunsa käräjäoikeudessa mutta valitus korkeimpaan oikeuteen tuotti tulosta. Landsbanki määrättiin maksamaan 17 miljoonan kruunun eli 143 000 euron korvaukset. Prosessi kesti seitsemän vuotta.
”Pankit käyttäytyivät kuin susilauma”, Thedóra sanoo. ”He seurasivat isääni jopa sairaalaan leikkaukseen ja vaativat häntä allekirjoittamaan siellä joitakin papereita.”
Thedóra jatkaa taisteluaan.
Hän vaatii nyt pankilta korvauksia myös miehensä konkurssista. Hän voitti syyskuussa jutun käräjäoikeudessa, mutta asian käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa.
Pétur Einarsson on ohjannut perheen kohtalosta koskettavan dokumenttielokuvan Ransacked (Ryöstetty), joka palkittiin viime vuonna parhaana elokuvana Foylen festivaaleilla Pohjois-Irlannissa.
Pétur on Thor Björgólfssonin entinen yhteistyökumppani, ja hän tuntee pankkien toimintatavat sisältäpäin.
Hän sanoo halunneensa kertoa elokuvallaan, kuinka kansainvälinen finanssijärjestelmä kohtelee kriisitilanteessa tavallisia ihmisiä.
Elokuva sai ensi-iltansa viime marraskuussa, ja sen on nähnyt käytännössä koko Islanti.
Se on tuottanut mainetta myös Thedóralle. Hänet valittiin syksyllä Islannin parlamenttiin liberaalipuolue Björt framtidin (Kirkas tulevaisuus) listalta.
Thedóra on keskittynyt parlamentissa finanssikriisin jälkiselvittelyyn. Se on hänen mukaansa tärkeää, sillä vuosien 2008–2011 tapahtumat ovat jättäneet jälkeensä paljon vihaa ja katkeruutta.
”En halua kostaa”, hän sanoo.
”Mutta haluan varmistaa, ettei tällaista tapahdu enää uudestaan. Islanti pitää puhdistaa korruptiosta.”
Apulaisprofessori Gylfi Magnússon tuntee Islannin talouskriisin taustat kuin omat taskunsa.
Hänet kutsuttiin vuonna 2009 yliopistosta talousministeriksi selvittämään valtion konkurssipesää. Hänen vastuulleen kaatuivat tuolloin pankkisektorin perkaus ja IMF:n kanssa käydyt kriisineuvottelut.
Tilanne oli karmea. Islantilaisilta yrityksiltä oli jäänyt maksamatta 555 miljardin kruunun lainat, ja maan suurimmat pankit oli otettu valtion haltuun.
Gylfin ministeripesti päättyi syksyllä 2010.
Islanti on maksanut sen jälkeen velkansa sekä IMF:lle että ulkomaisille sijoittajille, mutta selvitettävää riittää edelleen.
”Kriisin analysoinnista on tullut suoranainen teollisuudenala”, Gylfi hymähtää ja viittaa kirjahyllynsä tutkimusraporttirivistöön.
Hänen mukaansa Islannin talousromahduksen vaikutukset jäivät lopulta pelättyä pienemmiksi. Bruttokansantuote supistui kriisivuosina kymmenisen prosenttia.
Gylfi syyttää tapahtuneesta pankkiirien lisäksi poliitikkoja, jotka yksityistivät pankit pienessä sisäpiirissä ja tukivat niiden holtitonta laajentumista ulkomaille.
”Mutta myös kansalaiset tukivat tuolloin pankkien laajentumista”, hän muistuttaa.
”Ilmapiiri oli sellainen. Elimme vahvaa nousukautta, palkat nousivat ja kaikilla oli rahaa.”
Gylfin mukaan tutkimukset osoittavat, että pankkien kontrolli petti pahasti. Finanssivalvonta ja keskuspankki eivät olleet tehtäviensä tasalla.
Myös kansainväliset luottoluokittajat arvioivat tilanteen väärin.
Romahduksen jälkeen perustettu erikoissyyttäjän toimisto on selvittänyt kriisiin liittyviä talousrikoksia. Lähes sata pankkiiria, liikemiestä ja poliitikkoa on joutunut syytteeseen, mutta vain parikymmentä on tuomittu.
”Rikoksia tehtiin varsinkin siinä vaiheessa, kun pankkijärjestelmä alkoi horjua”, Gylfi sanoo.
”Vuosina 2006–2007 käytettiin luovia ja lainvastaisia keinoja romahduksen estämiseksi.”
Kansainvälisesti tunnetuin bisnesviikinki Thor Björgólfsson putosi lopulta jaloilleen, häntä ei ole tuomittu mistään. Hän asuu nykyisin Lontoossa ja hän on edelleen miljardööri. Thorin isä ajautui sen sijaan henkilökohtaiseen konkurssiin.
Jón Ásgeir Jóhannesson on tuomittu kirjanpitorikoksista ja veropetoksista ehdolliseen vankeuteen. Prosessi jatkuu edelleen tuomioistuimissa.
Hän onnistui siirtämään yrityksiään ajoissa vaimonsa nimiin. Perhe omistaa muun muassa mediayhtiö 365:n johon kuuluu radio- ja televisiokanavia sekä maan suurin päivälehti Fréttabladid.
Jón Ásgeir onnistui siirtämään omaisuutta myös veroparatiiseihin. Niin kutsutuista Panaman papereista löytyi myös todisteita pääministeri Sigmundur David Gunnlaugssonin hämäristä omaisuusjärjestelyistä ja hän joutui eroamaan tehtävästään.
Islannin pankkien romahduksen aiheutti lopulta varsin pieni porukka, 30–40 miestä ja muutama nainen, jotka johtivat vastuuttomaan uhkapeliin ryhtyneitä yrityksiä.
Päätoimittaja Thórdur Snær Júlíusson on seurannut tapahtumia alusta alkaen näköalapaikalta, ensin Fréttabladidin toimittajana ja sittemmin politiikkaan ja talouteen keskittyvän Kjarninin päätoimittajana.
Hän pelkää, ettei Islanti ole oppinut kriisistä mitään.
”Islannissa eletään aina vain tätä hetkeä”, Thórdur sanoo.
Hänen mielestään se johtuu ainakin osittain epävakaasta valuutasta. Pitkälle meneviä suunnitelmia on hankala tehdä, kun kruunun arvo heilahtelee niin voimakkaasti.
Thórdur pelkää, että Islannin talouteen rakennetaan parhaillaan uutta kuplaa.
Kruunun arvo lähentelee jo viime vuosikymmenen huippulukemia, mikä tekee Islannista kalliin ulkomaalaisille matkailijoille. Myös palkat ja asuntojen hinnat kohoavat kovaa vauhtia.
Talouskasvu on turismin ja hotellirakentamisen ansiota. Thórdur arvelee, että matkailun kasvu tyrehtyy nopeasti, jos kruunu vahvistuu edelleen.
Sitä paitsi Islannin infrastruktuuri ja luonto eivät kestä nykyistä suurempia turistimääriä.
”Kriisivuosina ei investoitu infrastruktuuriin, koska hallituksella ei ollut rahaa”, Thórdur sanoo. ”Ja nyt ei voi investoida, koska se johtaisi talouden ylikuumentumiseen.”
Hän näkee kehityksessä muitakin vaaran merkkejä.
Amerikkalainen investointipankki Goldman Sachs ja kolme suurella riskillä voittoja hamuavaa vipurahastoa haalivat parhaillaan Arion Bankiksi muuttuneen Kaupthingin osakkeita.
”Emme tiedä, kuka on hankkeen takana. Mutta on selvää, etteivät vipurahastot ole paras mahdollinen omistaja pankille, jolla on näin keskeinen rooli rahoitusjärjestelmässä.”
Thórdur pitää vielä pahempana ongelmana sitä, että kriisi on jakanut islantilaiset voittajiin ja häviäjiin.
”Eliitti onnistui pelastamaan rahansa, mutta alempi keskiluokka on kärsinyt paljon”, hän sanoo.
”Sen vuoksi kansalaiset eivät luota enää yhteiskunnan instituutioihin, poliitikkoihin, pankkeihin, oikeuslaitokseen ja mediaan.”
”Jopa taiteilijoista on tullut jäätikköoppaita ja bussinkuljettajia.”
Viime vuosikymmenen lopulla, talouskriisin aikana, reykjavikilaiset kokoontuivat lauantaisin parlamenttitalon edustalle paukuttamaan kattiloita ja paistinpannuja ja vaatimaan hallituksen eroa.
Protestiliikettä kutsuttiin kattilavallankumoukseksi.
Sen johtajana toimi maankuulu homoaktivisti, teatteriohjaaja ja yli 20 albumia julkaissut trubaduuri Hördur Torfason.
Hän on sittemmin vetäytynyt julkisuudesta ja seuraa nyt surullisena kotimaansa kehitystä.
”Kukaan ei jaksa enää protestoida, vaikka monilla menee huonosti”, hän pohtii kantaravintolassaan.
”Kaikilla on liian kiire hankkia rahaa.”
Hördur kirjoittaa parhaillaan kattilavallankumouksesta kirjaa, joka perustuu hänen päiväkirjoihinsa.
Hänen mielestään Islannin elämäntapa perustui viime vuosikymmenellä harhaan. Kansakunta sokaistui äkkirikastumisestaan, eikä kukaan kysellyt, mihin vauraus perustui.
”Valitettavasti me elämme nyt samaa illuusiota uudelleen”, hän sanoo.
”Turistit ovat pelastaneet Islannin, eikä meidän ole tarvinnut tehdä kunnon tilintekoa menneeseen.”
Turistit ovat vallanneet myös Hördurin kotikadun Reykjavikin keskustassa. Suuri osa naapuritaloista on muuttunut Airbnb-asunnoiksi, joissa vuokralaiset vaihtuvat viikoittain.
Hän ei aio kuitenkaan luopua talostaan. Hän sanoo, etteivät häntä häiritse turistit, vaan islantilaisten loputon ahneus.
Esimerkiksi pieni olutpullo maksaa baarissa kympin. Hinnat nousevat, kun kaikki yrittävät takoa matkailusta rahaa.
”Jopa taiteilijoista on tullut jäätikköoppaita ja bussinkuljettajia. Se on aivan absurdia.”
Hördur on 72-vuotias ja hän viettää osan vuodesta ulkomailla. Hänen ystävistään monet ovat muuttaneet kokonaan Espanjaan.
Heillä ei ole enää varaa asua Reykjavikissa.