Trumpista tuli riippakivi
Trumpismi kaatui lopulta tylsän demokraattisesti. Populismin loppua se ei merkitse.
Donald Trumpia vastustavat amerikkalaiset ovat haaveilleet jo vuosikymmenen ajan. He ovat jokaisen vaalin ja skandaalin kohdalla odottaneet, että republikaanit huomaisivat, ettei uudella keisarilla ole vaatteita. He ovat toivoneet suomujen putoavan maga-väen silmiltä.
Heidän toiveensa ovat nyt korkeammalla kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Välittömästi Yhdysvaltain välivaalien jälkeen jopa presidentti Trumpin merkittävät liittolaiset Ted Cruz, J.D. Vance ja Ron DeSantis aloittivat tulosten analysoinnin tarkastelemalla omaa puoluettaan.
Varapresidentti Vance syytti murskatappiosta Iranin sotaa. Texasilainen senaattori Cruz sanoi republikaanien unohtaneen kansalaisten taloushuolet. Floridan kuvernööri DeSantis sälytti vastuun Washingtonin republikaanien niskaan.
Jokainen kolmikosta haluaa republikaanien muuttavan kurssiaan. Kun katsoo vaalitulosta, he ovat oikeassa. Samalla varsinkin Vancen ja Cruzin esittämä kritiikki näyttäytyy opportunistisena yrityksenä paeta laivasta, joka on hörpännyt kunnolla vettä.
Vaalitulos oli shokki koko kansakunnalle ja ennen kaikkea republikaaneille. Puolueen suunnanmuutos ei silti ole varma. Presidentti Trump on edelleen vallassa, ja mikäli vanhoihin merkkeihin on luottaminen, hän on valmis jatkamaan aiemmalla linjallaan entistäkin tarmokkaammin.
Vance ja Cruz ovat poliittisia kameleontteja. Vuonna 2016 Vance kutsui Trumpia amerikkalaiseksi Hitleriksi, mutta päätyi lopulta Trumpin varapresidentiksi ja yhdeksi tämän aggressiivisimmista puolustajista.
Trump haukkui Cruzin vaimoa rumaksi, kutsui Cruzia pahimmaksi koskaan tapaamakseen valehtelijaksi ja vihjaili tämän isän sekaantuneen John F. Kennedyn salamurhaan. Tästä huolimatta Cruz on seissyt Trumpin rinnalla koko tämän presidenttikauden, toistaen jopa Trumpin valheita vuoden 2020 vaalien varastamisesta.
Etäisyys Washingtonista on auttanut Floridan DeSantisia pitämään kiinni itsekunnioituksestaan. Hän on uskottavin Trumpin ja Washingtonin republikaanien kriitikoista. Floridasta on hänen kuvernöörikaudellaan tullut luotettava republikaaniosavaltio.
Vancen ja Cruzin yritykset tehdä pesäeroa republikaanien politiikkaan ovat läpinäkyviä. Politiikan palatessa normaaleihin uomiinsa he ovat asettautuneet lastuiksi laineilla. On silti vaikea uskoa, että he voisivat asemoitua uudelleen uskottavasti.
Trumpismi on liannut jokaisen presidentin lähipiiriläisen. He ovat avointa riistaa demokraattien kampanjoille. Populismi ei ole kuollut, mutta sen trumpilainen versio on nyt riippakivi republikaaneille.
Demokraattien ja Trumpia vastustavien republikaanien odottama suuri skandaali ei koskaan toteutunut. Trumpismi kaatui lopulta tylsän demokraattisesti, opposition historiallisella vaalivoitolla.
Demokraattien menestys ei jätä mitään mahdollisuutta mutinoille. Ne, jotka sitkeästi uskoivat amerikkalaisen demokratian voimaan ja pysyvyyteen, voivat nyt röyhistellä rintojaan. Trumpismi nilkuttaa seuraavat kaksi vuotta ja sen tulevaisuus näyttää erittäin kyseenalaiselta.
Republikaanit ovat valtaosin edelleen sitoutuneet presidenttiin, koska vuosikymmenen kuluessa he ovat menettäneet konservatiivisen visionsa. Trump on vienyt muilta puolueen politiikoilta hapen huoneesta. Republikaaneja vaivaa vakava johtajapula.
Trump teki entisestä reaganilaisesta puolueesta protektionistisen populistiliikkeen. Se ei pysty uudistumaan tai palaamaan juurilleen niin kauan kuin Trump istuu Valkoisessa talossa.
DeSantis vertasi vaalitappiota sukupuuttoon. Puolue on jumissa. Republikaanit ovat tunnistaneet tarpeen uudistumiselle, mutta suunnan löytämisen estää sitoutuminen voimakastahtoiseen virassa olevaan presidenttiin.
Mieleen tulee edesmenneen republikaanin Lindsey Grahamin lausunto vuodelta 2016. ”Jos me nimitämme Trumpin, me tuhoudumme … ja me ansaitsemme sen.”
Grahamin profetian toteutumiseen meni vuosikymmen, mutta nyt se näyttää osuvalta.