Ilmasto on pulassa - apua vihreästä taloudesta?

ilmastonmuutos
Teksti
Katri Merikallio
Lapset ihmettelevät Rio de Janeirossa multimediaesitystä, joka esittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia jäätiköihin. Kuva Victor R. Caivano / AP / Lehtikuva.

Takana kolme tuskastuttavan runsaslumista talvea. Hiihtoretkiä, kylmiä talvipäiviä ja taistelua lumilapio kädessä. Kuka enää muistaa ilmastonmuutosta?

Poikkeuksellisen myrskyisiä ja kuumia kesiä on tosin nähty ja lämpöennätyksiä rikottu yksi toisensa perään. Niiden jälkeen toimittajat ovat muutaman päivän kyselleet sään perään, muutoin ilmasto on kadonnut otsikoista lähes kokonaan.

Mutta otsikoilta piilossa tehdään jo paljon. Ja syystä.

”Ilmastonmuutosta ei ole peruttu. Päinvastoin. Globaalit hiilidioksidipäästöt kasvavat vain kiihtyvää tahtia”, sanoo Markku Kulmala. Hän on Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori, ilmastonmuutosta tutkivan kansallisen ja pohjoismaisen huippuyksikön johtaja sekä Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja.

Myös maapallon lämpeneminen etenee. Viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana keskilämpötila on noussut 0,5-0,8 asteella.

Tilastoidun ilmastohistorian 13 lämpimintä vuotta ovat osuneet 15 viime vuodelle.

Nopeinta lämpötilan nousu on pohjoisilla napa-alueilla. Pohjoisnavan jääpeite oli viime syksynä enää 65 prosenttia pitkän ajan keskiarvosta. Jääpeite oli myös selvästi entistä ohuempi.
Hupenevat jäätiköt ja meriveden lämpötilan nousu nostavat merenpintaa entistä nopeammin. Vuonna 2007 hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi meriveden nousevan vuosisadan loppuun mennessä 18-59 senttiä. Nyt arviota pidetään liian varovaisena. 80 sentin, jopa metrin nousua pidetään mahdollisena.

Sademäärät ja poikkeuksellisen voimakkaat sateet ovat pohjoisella pallonpuoliskolla lisääntyneet. Välimeren alueella ja keskisessä Euroopassa kuivat kaudet ovat pidentyneet.

Hellejaksot eri puolilla maailmaa ovat sekä pidentyneet että voimistuneet.

Kesän 2010 rajuilmat olivat ehkä esimakua tulevasta: kaatuneet puut tukkivat maanteitä, aiheuttivat rakennuksille ja ajoneuvoille merkittäviä vahinkoja. Myrskyt katkoivat sähköjä ja tuottivat vedenjakeluhäiriöitä.

”Jos päästöjä ei saada kuriin ja maapallon lämpötila nousee yli kaksi astetta, voi tilanne muuttua hallitsemattomaksi”, Kulmala muistuttaa.

Kulmalan mukaan me lähestymme kriittistä pistettä kiihtyvällä vauhdilla. Mutta me toimimme kuin tätä pistettä ei olisi olemassa.

”Ongelma on se, että me emme tiedä missä se piste on. Ilmasto on mutkikas systeemi, jossa suuri määrä asioita kytkeytyy toisiinsa. Nyt puhumme kahden asteen rajasta, mutta todellisuudessa kukaan ei tiedä, onko sekin jo liikaa.”

Tiedemiehet ovat selvittäneet myös niin sanottujen ilmastoskeptikkojen esittämiä hypoteeseja niin auringonpilkkuista, tulivuorien vaikutuksista kuin vesihöyryn ratkaisevasta merkityksestä. Mikään niistä ei ole kuitenkaan muuttanut tiedeyhteisössä vallitsevaa käsitystä ihmisen vaikutuksesta maapallon lämpenemiseen.

”Meidän pitäisi yhtä aikaa saada ihmiset ymmärtämään, että iso muutos on välttämätön, koska riskit ovat kestämättömän suuret – ja kuitenkin myöntää se, että tutkimuksessa on suuria epävarmuuksia”, Kulmala sanoo.

Hän vertaa tilannetta siihen, että olet ylittämässä katua ja näet, että tulossa on rekka. Miten kauan odotat, ennen kuin lähdet liikkeelle?

Tiedemiehenä Kulmala ei pidä tuomiopäivän julistamisesta. Hän sanoo, ettei ainakaan hän haluaisi lähteä kokeilemaan niitä vaihtoehtoja, joita hallitsematon ilmastonmuutos voi tuoda tullessaan.

”Tiedemaailma ymmärtää, että tilanne on jo hirveän paljon pahempi kuin viisi vuotta sitten. Eikä tämä ratkea toiveajattelulla.”

Uusi kurssi Riosta?

Samaan aikaan ilmastonmuutoksen edetessä myös luonnon monimuotoisuus heikkenee nopeasti. Tutkijat arvelevat, että jo 60 prosenttia maapallon elämää ylläpitävistä niin sanotuista ekosysteemipalveluista on uhattuna. Ekosysteemipalveluita ovat muun muassa fotosynteesi, ilmakehä, veden kiertokulku ja ravinteiden kierto.

Lisäksi kaikki keskeiset luonnonvarat hupenevat maailmalla ennennäkemätöntä vauhtia. Niiden kulutus on 50 viime vuoden aikana kuusinkertaistunut. Yhä köyhemmäksi käyvässä elinympäristössä ihmiskunnan pitäisi kuitenkin ratkaista, mistä nopeasti kasvava maapallon väestö saa tulevaisuudessa ruuan ja puhtaan juomaveden.

Rio de Janeirossa Brasiliassa pidetään juhannuksena kaksipäiväinen YK:n kestävän kehityksen huippukokous, Rio +20, joka etsii ratkaisuja siihen, miten kurssi saadaan käännettyä.

Edellinen kestävän kehityksen huippukokous järjestettiin Riossa 20 vuotta sitten. Tuota kokousta on pidetty yhtenä YK:n historian tärkeimmistä kokouksista – se määritteli koko käsitteen kestävästä kehityksestä ja antoi vahvan poliittisen sysäyksen etsiä uusia ratkaisuja sellaiseen kehitykseen, jossa
otetaan huomioon niin talouden, ympäristön kuin sosiaalisen kehityksen tarpeet.

Rion kokous käynnisti lukuisia keskeisiä ympäristöön liittyviä kansainvälisiä sopimusneuvotteluja, mukaan lukien ilmastoneuvottelut.
Ihmiskunnan kurssia se ei kuitenkaan onnistunut muuttamaan.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin maapallolla asuu 1,5 miljardia ihmistä enemmän ja metsäpinta-alaa on menetetty 300 miljoonaa hehtaaria.
Jos jokaiselle maapallon asukkaalle halutaan 2050 tarjota keskimäärin sellainen elintaso, josta me teollisuusmaissa nyt nautimme, tarvitsisimme jo lähes neljä maapalloa.

Tilalle vihreä talous

Rion huippukokouksessa ulospääsytietä etsitään uudenlaisesta talousjärjestelmästä, vihreästä taloudesta. Siinä bruttokansantuote edelleen kasvaisi, mutta luonnonvaroja käytettäisiin vain sen verran kuin maapallo kestää. Tutkijat puhuvat talouskasvun ja luonnonvarojen irtikytkemisestä.

”Vihreä talous vähentää köyhyyttä, luo uudenlaista liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja. Kasvu ei kuitenkaan perustu luonnonvarojen kestämättömään kulutukseen”, määrittelee YK:n ympäristöohjelmaa UNEPia Euroopassa johtava Jan Dusík.

Vihreässä taloudessa energiantuotanto ei perustu fossiilisiin polttoaineisiin vaan uusiutuvaan energiaan, jota tuotetaan ja käytetään merkittävästi nykyistä tehokkaammin.

Teollisuusmaat kääntävät energian ja raaka-aineiden kulutuksen selvään laskuun. Kehitysmaat puolestaan siirtyvät suoraan vähähiiliseen ja puhtaaseen teknologiaan.
Nyt jo vaurioituneet ekosysteemit alkavat elpyä, kun intensiivisen metsittämisen ja pensaiden istuttamisen kautta hiilidioksidin määrä ilmakehässä saadaan laskemaan ja veden kiertokulku paranemaan. Jopa aavikoituneet alueet lähtevät toipuvat ruuantuotannolle sopiviksi.

Mutta menetettyjä lajeja ei saada enää koskaan takaisin.

Vihreän talouden suuri haaste on irrottaa talouskasvu ja hiilidioksidipäästöt toisistaan. Nyt ne kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Ainoat notkahdukset globaaleissa päästökäyrissä näkyvät, kun talouden taantuma on koetellut suurta aluetta, kuten Aasian talouskriisi 1990-luvun lopulla tai globaali talouskriisi 2008-2009. Heti kriisin taituttua käyrä on jatkanut ylöspäin entistäkin jyrkemmässä kulmassa.

IPCC arvioi, että maapallon hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos lämpeneminen halutaan pitää alle kahden asteen.

Nyt globaalit päästöt kasvavat lähes pystysuorana viivana.

Kiinan ja Intian nopeasti kasvavat taloudet selittävät suuren osan päästöjen jyrkästä kasvusta, vaikka niiden päästöt asukasta kohti ovat edelleen kaukana Yhdysvaltain tai Suomen päästöistä.

Riossa ei kuitenkaan käydä kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja – ne jatkuvat omalla raiteella vielä tämän vuoden aikana – mutta neuvottelut täydentävät toinen toisiaan.

Uusi kartta käteen

Kaikki tunnustavat, että jotain pitäisi tehdä ja nopeasti, mutta palapelin rakentaminen eri maaryhmien kesken Rion alla on ollut mutkikasta.
EU on ollut huippukokousvalmisteluissa vahvasti aloitteellinen. Se luonnostelee parhaillaan niin sanottua vihreän talouden tiekarttaa.

Huhtikuun lopulla EU:n ympäristöministerit sopivat, että kartta perustuu viiteen pääalueeseen. Niitä ovat vesi, puhdas energia, kestävä maankäyttö ja ekosysteemit, meret sekä resurssitehokkuus jätehuollossa.

Esimerkiksi merien osalta halutaan määritellä, mitkä ovat kestävät kalakannat ja miten niihin päästään vuoteen 2020 mennessä. Nyt trooppisista kalakannoista 70 prosenttia on romahduksen partaalla.

Tai mitkä ovat keinot pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.

Monen kehitysmaan johdossa elää puolestaan vahvana epäilys, että vihreä talous on teollisuusmaiden uusi salajuoni estää kehitysmaiden talouskasvua ja niiden tuotteiden pääsy markkinoille. Ne haluavat puhua kestävästä kehityksestä ja korostavat oikeuttaan vähentää köyhyyttä – ja kasvattaa kulutusta ja päästöjään.

Puolitoista miljardia ihmistä elää edelleen ilman sähköä.

Yhdysvallat suhtautuu vihreään talouteen periaatteessa myönteisesti, mutta lähtee siitä, että mitään mikä edellyttää maan kongressin ratifiointia, ei pidä tehdä. Lähestyvät presidentinvaalit ovat tehneet hallinnosta lähes ramman.

”Mitä enemmän me olemme puhuneet itse sisällöstä, sitä myönteisemmäksi esimerkiksi kehitysmaiden kanta on käynyt”, toteaa EU:n valmisteluun osallistuva ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr).

”Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat toimineet tiiviisti yhdessä kokouksen alla, ja me olemme pystyneet vaikuttamaan keskeisesti siihen, miten koko EU:n linja on muodostunut.”

Suomesta Rion kokoukseen lähtevät ulkoministeri, kehitysministeri, ympäristöministeri sekä maa- ja metsätalousministeri.

Hintalappu saasteille

Toive on että Riossa löydettäisiin keino yhdistää teollisuusmaiden vaalima vihreän talouden tiekartta ja YK:n vuosituhattavoitteet, jotka ovat paaluttaneet kehitysmaiden ponnisteluja vuodesta 2000. Niiden perin konkreettiset tavoitteet muun muassa äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistamiseksi, lapsikuolleisuuden vähentämiseksi ja perusopetuksen lisäämiseksi ovat paikoin onnistuneet jopa yli odotusten.

”Vuosituhattavoitteet koskevat kuitenkin vain kehitysmaita. Riossa muotoiltavat kestävän kehityksen tavoitteet koskisivat kaikkia maailman maita”, sanoo Suomen kestävän kehityksen suurlähettiläs Tarja Reponen ulkoasiainministeriöstä.

Ehdotuksen uusista globaaleista tavoitteista teki presidentti Tarja Halosen ja Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuman johtama kestävän kehityksen paneeli, joka luovutti raporttinsa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille tammikuussa.

Nyt Ban Ki-moon on pyytänyt Britannian pääministeri David Cameronia vetämään työryhmää, joka kehittäisi näitä tavoitteita konkreettisesti eteenpäin.

Riossa etsitään myös uusia keinoja mitata kestävää kasvua. Bruttokansantuotteen käyttöä on arvosteltu jo vuosia siitä, että sillä ei ole hintalappua niille pysyville haitoille, joita taloudellisesta toiminnasta aiheutuu luonnolle. Esimerkiksi kivihiilellä tuotetun sähkön arvioidaan nykyään aiheuttavan kaksi kertaa enemmän taloudellisia haittavaikutuksia verrattuna siitä saatuun lisäarvoon. Ja laskuissa ovat mukana vain suorat terveysvaikutukset.

Siitä huolimatta kivihiiltä poltetaan entistä enemmän – eikä vain Kiinassa vaan myös Euroopassa.

Myös puhtaalle hengitysilmalle, fotosynteesille ja valtamerten vakaille merivirroille pitäisi pystyä määrittelemään arvo.

Uusiutuva energia apuun

Maailman toiveet kohdistuvat vahvasti uusiutuvaan energiaan. Sen kehittämiseen on viime vuosikymmenet satsattu merkittävästi.

Vuodesta toiseen on myös herätelty toiveita vetytaloudesta ja fuusioenergiasta. Niistä ei kuitenkaan ole luvassa mitään sellaista viisastenkiveä, joka ratkaisisi tulevien vuosikymmenten energiantarpeen.

Vaikka aurinkoenergiaa ja tuulivoimaa rakennetaan jo entistä enemmän, nekin ovat olleet lähinnä ”lupaavia” jo yli 40 vuotta.

Miksi – sitä kukaan ei oikein osaa sanoa.

”Niin kauan kuin hiilen polttaminen on halpaa, se on helppo valinta”, arvelee UNEPin Euroopan-johtaja Dusík.

Bisness as usual sopii suurille kansainvälisille fossiilienergiayhtiöille, eivätkä ne arkaile painostaa hallituksia jatkamaan vanhalla linjalla.

Fossiiliset polttoaineet pysyvät edullisina myös tukien ansiosta. Maailmanpankki ja OECD ovat laskeneet, että fossiiliset polttoaineet saavat hinta- ja tuotantotukia noin 500 miljardia euroa joka vuosi.

Monelle hallitukselle tuet ovat poliittisesti välttämättömiä. Köyhä intialainen perhe käyttää valtion tukemaa kerosiinia saadakseen riisin kiehumaan ja valon palamaan. Vaikka aurinkopaneeli tulisi pitkällä tähtäyksellä perheelle halvemmaksi, harvalla on sijoitukseen varaa.

Jos hallitus taas lakkauttaisi tuet, köyhien elämä kävisi entistäkin vaikeammaksi ja kadut olisivat nopeasti täynnä mielenosoittajia.

Aasia luottaa hiileen

Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan kaltaisten nopeasti kasvavien talouksien ääni kuuluu maailmalla aina vain vahvempana. Durbanissa joulukuussa 2011 pidetty ilmastokokous sai lopulta nämä maat kansainvälisesti sitovan päästösopimuksen taakse, mutta jo lennolla Durbanista kotiin alkoi väittely siitä, mistä oikeastaan sovittiin.
Intian tulkinta oli, että ei ainakaan kansainvälisesti sitovasta sopimuksesta.

”Ilmastonmuutos on meille jo todellisuutta: kuivuusjaksot ovat pitempiä, sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet. Jos sateiden rytmi muuttuu, ruokatuotantomme kärsii. Sadat miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia Himalajan jäätiköiltä valuvasta vedestä”, luettelee Intian maatalousministeri Jairam Ramesh. ”Meidän täytyy löytää keinot sopeutua muutokseen.”

Mutta päästöjen leikkaaminen on kokonaan toinen asia.

”Joka kolmannesta intialaiskodista puuttuu vielä sähkö! Ja kun väestö kasvaa joka vuosi kolmen Suomen verran, emme me voi mitenkään rakentaa kaikille aurinkokennoja.”

Siksi Intia rakentaa lisää ydinvoimaa, lisää vesivoimaa – ja lisää hiilivoimaa. Ja runsaasti.

”Meillä on maapallon kolmanneksi suurimmat hiilivarannot, ja hiili on seuraavat 20 vuotta Intian energiantuotannon kulmakivi. Me leikkaamme talouskasvun hiili-intensiteettiä, mutta silti meidän päästömme kasvavat.”

”Tiedän, se on masentavaa mutta realismia.”

Ramesh kuitenkin uskoo, että myös hiilen käytölle on pian löydettävissä tehokkaampia polttotapoja.

”Hiilen kaasuttamisesta puhutaan jo, samoin puhtaan hiilen teknologiasta.”

Ramesh itse uskoo, että 20 vuoden kuluessa markkinoilla on aurinkoenergiassa sellaisia teknisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös massiivisen energiantuotannon.

”Meillä on maailman kunnianhimoisimpia aurinkoenergiaohjelmia, joita edistetään syöttötariffilla Saksan tapaan.”

”Mutta kansainvälisesti sitovan ilmastosopimuksen syntyyn lähivuosina en usko”, Ramesh toteaa.

Neuvottelujen sijasta intialaisministeri uskoo konkreettisiin tekoihin.

”Kiina on konservatiivinen kansainvälisesti, mutta kotimaassa se satsaa valtavasti uusiutuvaan energiaan. Sama pätee Intiaan.”

Tosin Kiina kahmii maailmalla samaan aikaan maa- ja kaivosoikeuksia taatakseen raaka-aineiden saannin. Ja Intia seuraa sen toimintaa tarkasti.

Rion kokoukselta Ramesh ei odota suuria. Vihreän talouden mittareissa Intia kuitenkin etenee. Vuodesta 2015 eteenpäin Intia ottaa bruttokansantuotteen rinnalle käyttöön vihreän kansantuotteen, jonka laskelmissa huomioidaan myös luonnonvarojen hupeneminen ja ympäristön tilan heikentyminen.

”Mutta me emme pääse mihinkään siitä, että ainoastaan kestävä elintapa turvaa meidän kaikkien elinmahdollisuutemme. Eikä kyse ole vain eroista Suomen ja Intian välillä. Rikkaan intialaisen ja suomalaisen hiilijalanjälki on yksinkertaisesti kestämätön.”

Uusi talouden tukijalka?

Moni näkee vihreän talouden myös mahdollisuutena. Suomessa Tekes on tukenut ympäristöliiketoiminnan ja -teknologian kehittämistä jo vuosia sadoilla miljoonilla euroilla, ja viime keväänä hallitus kirjasi tavoitteekseen nostaa Suomi cleantechin kärkimaaksi.

Cleantech voi pitää sisällään monenlaisia tuotteita, teknologioita ja palveluja, jotka vähentävät tai ehkäisevät ympäristöhaittojen syntyä ja tehostavat energiankäyttöä.

Työ- ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) mukaan Suomella on maailmalla paljon annettavaa erityisesti vesipuolella, kaivosteollisuudessa ja uusiutuvan energian puolella. Hän uskoo, että cleantechistä voi kasvaa Suomen talouden uusi tukijalka.

Cleantech työllistää Suomessa jo arviolta 50 000 ihmistä ja sen yhteenlaskettu liikevaihto on 18 miljardia euroa.

”Tavoite on saada alalle 15 prosentin vuotuinen kasvu”, Häkämies sanoo.

Yritykset tarvitsisivat kuitenkin kipeästi kotimarkkinoita päästäkseen esiin. Esimerkiksi tuulivoimayhtiöt ovat kärsineet, koska kansainväliselle asiakkaalle eivät riitä piirustukset, jotka makaavat kunnan kaavoitusvirastossa valituskierroksella.

”Julkinen sektori tekee suuria hankintoja, ja se pystyy omilla päätöksillään edistämään cleantechin menestystä”, Häkämies sanoo.

Esimerkiksi sähköautojen hankkiminen julkiselle puolelle pääkaupunkiseudulla edistäisi hänen mukaansa sekä puhtaampaa kehitystä että synnyttäisi alan yritystoimintaa.

Ympäristöministeri Niinistö on samalla linjalla ja uskoo, että kotimarkkinat vahvistuisivat, jos julkisille hankinnoille asetetaan selkeät laatukriteerit, joissa hiilijalanjälki ja energiatehokkuus otetaan huomioon.

”Silloin suomalaiset firmat pärjäisivät tarjouskilpailuissa paremmin.”

Mutta aina ei tuotteen tarvitse olla huipputeknologiaa. Kun Intian maatalousministeri Ramesh vieraili kuivakäymälöitä valmistavan Biolanin tehtailla Eurassa, syntyi pilottihanke, jonka tarkoituksena on testata Biolanin kuivakäymälöitä Intiassa.

Ensimmäisessä vaiheessa Intiassa otetaan koekäyttöön tuhat kuivakäymälää ja toukokuussa intialaiset asiantuntijat palaavat Suomeen suunnittelemaan jatkoa.

Intiassa arviolta 600 miljoonaa ihmistä on ilman minkäänlaista vessaa.

Uusi kaupunkimalli Kiinaan

Ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen näkökulmasta pitkävaikutteisimmat päätökset tehdään kaupunkisuunnittelijoiden piirustuspöydillä. Joka viikko arviolta 1,3 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttaa maalta kaupunkiin. Valinnat joita suunnittelijat tekevät, vaikuttavat energiankäyttöön ja kulutukseen vuosikymmeniksi, jopa sadoiksi vuosiksi eteenpäin.

Jo nyt yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa ja kaupungit tuottavat 75 prosenttia maapallon hiilidioksidipäästöistä.

Yksistään Kiinassa seuraavien 15-20 vuoden aikana arviolta 400 miljoonaa ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin.

”Me päättelimme, että jos maapallon tulevaisuuden hyväksi haluaa nyt toimia, pitää vaikuttaa Kiinassa”, toteaa arkkitehti, DigiEcoCity Oy:n toimitusjohtaja Mauri Tommila.

Tommilan toimisto ryhtyi kehittämään kokonaan uudenlaista kaupunkiformaattia, joka yhdistäisi kaikki hyvän elämän tarpeelliset kaupunkitoiminnot, digitaalisen teknologian uusimmat innovaatiot sekä kestävän kehityksen periaatteet. Konseptin nimeksi tuli DigiEcoCity.

Kaakkois-Kiinassa 550 kilometrin päässä Shanghaista lapio lyötiin maahan keväällä 2010. Noin Lauttasaaren kokoinen, viiden neliökilometrin suuruinen Gongqingin kaupunki tarjoaa jatkossa kodin 60 000-70 000 ihmiselle, ja ensimmäisten asukkaiden pitäisi päästä muuttamaan sisään runsaan vuoden päästä.

Toinen digieko-kaupunki, vähintään 50 000 asukkaan Danyang nousee vain 200 kilometrin päähän Shanghaista.

Kiinan valtiovalta on ollut hankkeessa mukana alusta asti, mutta yhteisyrityksessä pohjoismaisilla on osake-enemmistö.

”Tällä Kiinan viranomaiset halusivat varmistaa, että asetetut tavoitteet myös toteutuvat.”

DigiEcoCity on ihmiselle sopivan kokoinen kaupunki. Asuminen, työpaikat, palvelut ja vapaa-ajan viettopaikat ovat kävelymatkan päässä toisistaan, samoin kaupungin ulkopuolelle varatut viljelypalstat.

Kaupungin ympäristövaikutukset minimoitiin. Sähkö, kaukolämpö ja kaukokylmä tuotetaan uusiutuvalla energialla. Talot ovat passiivitaloja, luonnon valo käytetään hyväksi ja integroidut aurinkopaneelit tuottavat sähköä omaan tarpeeseen.

Myös jätteistä ja maalämmöstä saadaan energiaa, ja ylimääräinen sähkö syötetään älykkääseen sähköverkkoon.

”Tavoite on, että kaupunki tuottaa enemmän energia kuin se kuluttaa ja että päästöt ovat nolla”, Tommila sanoo.

Sadevesi otetaan talteen, vesi puhdistetaan ja kierrätetään.

Suunnittelussa on ollut mukana niin suomalaisia kuin ruotsalaisia alan asiantuntijoita, Nokia Siemens Networks sekä yksi Kiinan arvostetuimmista yliopistoista Tongji University.

Suuri osa palveluista tarjotaan verkossa: netissä voi hoitaa lääkärissäkäynnin, suorittaa opintoja, hoitaa ostokset ja yhteydenpidon viranomaisiin.

”Bittien liikuttamisesta tuleva hiilijalanjälki on minimaalinen verrattuna tavaran tai ihmisen liikuttamiseen”, Tommila perustelee.

Yksittäiset digieko-kaupungit puolestaan kytketään toisiinsa nopealla julkisella liikenteellä. ”Ajatus on, että valmistuttuaan nämä kaupungit toimivat malleina Kiinan kaupungistumisen tarpeisiin.”

Ja koko konsepti on kehitetty open source -ajattelulla eli kaupunkia saa kuka tahansa kopioida maailmalla vapaasti.

”Koska silloin luonto voittaa aina.”

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 18/2012.