Ilman hylkyä lentoturmien mysteerit eivät ratkea
Etsintä yleensä kannattaa: Air Francen kone nostettiin Atlantista lähes kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen.
Siviili-ilmailun lentoturvallisuustyön peloista pahin oli alkuviikosta toteutumassa Kaakkois-Aasiassa. Suuri matkustajakone ja 239 siinä ollutta matkustajaa ja miehistön jäsentä olivat kadonneet kuin mustaan aukkoon lennolla Malesian Kuala Lumpurista Pekingiin.
Yhtään luotettavaa havaintoa koneen jäännöksistä ei ollut saatu, vaikka suuri laivojen ja lentokoneiden armada oli haravoinut kuitenkin verrattain rajattua vesialuetta päiväkausia.
Lentoturvallisuuden edistäjien pahin pelko on se, ettei turman syitä pystytä koskaan selvittämään. Ja kun ei tiedetä syitä, ei voida myöskään tehdä korjaavia toimenpiteitä.
Onnettomuuksien huolellinen tutkiminen ja opiksi ottaminen niistä on liikenneilmailun hämmästyttävän turvallisuustason vankimpia kivijalkoja. Tutkiminen ei onnistu ilman hylkyä ja koneen lennonrekisteröimislaitteita eli niin sanottuja mustia laatikoita.
Malesialaisen Boeing 777ER -koneen etsintöjen vaikeudelle löytyy kaksi selitysvaihtoehtoa. Joko kone on hajonnut täysin korkealla ilmassa, ja pirstaleet ovat levinneet ja saman tien uponneet hyvin laajalle alueelle. Tai koneen jäännöksiä on etsitty väärästä paikasta.
Etsijät ovat kuitenkin sinnikkäitä. Hylky tai koneen pirstaleita löytyy aikanaan. Mitkään ponnistelut eivät ole liian suuria tai kustannukset liian korkeita, kun totuutta lennon MH370 kohtalosta yritetään saada selville. Sitä vaativat hyvin perustellusti myös uhrien omaiset.
Hyvä esimerkki tutkijoiden ja viranomaisten asenteesta tällaisissa tapauksissa nähtiin, kun Air Francen Airbus 330-kone putosi Atlantin valtamereen kesällä 2009.
Kone tuli mereen yhtenä kappaleena ja suunnilleen oikeassa asennossa, mutta upposi nopeasti ja todella syvälle. Haveripaikka ja koneen jäännöksiä löytyi puolessatoista päivässä. Kesti kuitenkin paljon kauemmin ennen kuin hylyn pääosat ja ennen kaikkea tutkinnan kannalta elintärkeät rekisteröimislaitteet saatiin pinnalle: ne nostettiin 3,2 kilometrin syvyydestä vasta lähes kaksi vuotta myöhemmin.
Etsintä- ja nosto-operaatio maksoi kymmeniä miljoonia. Osan kustannuksista maksoi koneen valmistajayhtiö Airbus. Panostus kannatti. Mustat laatikot paljastivat tuhon syyksi ohjaajien karkeat virheet. Opiksi on otettu ja lentäjien koulutusta muutettu.