Huumeet tappavat USA:n valkoista keskiluokkaa – Epidemia alkoi laillisista kipulääkkeistä

Yliannostukseen kuolee yli sata amerikkalaista päivittäin. Trump lupasi taltuttaa epidemian, mutta käytännön toimet ihmetyttävät.

Yhdysvallat
Teksti
Leena Sharma

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Yli sata amerikkalaista kuolee päivittäin huumeiden yliannostukseen. Huumekuolemat ovat alle 50-vuotiaiden amerikkalaisten johtava kuolinsyy.

The New York Timesin arvion mukaan huumeiden yliannostuksiin kuoli viime vuonna yli 60 000 amerikkalaista. Se on enemmän kuin Vietnamin ja Irakin sodissa yhteensä.

Kuolemien määrä myös kasvaa hurjaa vauhtia, esimerkiksi Ohion osavaltiossa huumekuolemat lisääntyivät vuodessa 25 prosentilla.

Valtaosa kuolemista on opiaattien eli voimakkaiden morfiinipohjaisten kipulääkkeiden tai heroiinin aiheuttamia.

Epidemia riistäytyi käsistä 1990-luvulla. Se sai alkunsa odottamattomasta paikasta: lääkäreiden vastaanotolta.

Lääkeyhtiöt olivat onnistuneet vakuuttamaan terveysalan viranomaiset propagandallaan. Opiaattien aiheuttama riippuvuus oli pelkkä myytti. Kivusta kärsivät potilaat tarvitsivat vahvoja lääkkeitä, eikä pitkäkestoinenkaan käyttö ollut ongelma.

Lääkärit uskoivat lääkeyhtiöitä ja alkoivat kirjoittaa reseptejä liukuhihnalta.

Lupaukset turvallisesta käytöstä osoittautuivat valheiksi. Ongelmat alkoivat kasaantua. Niihin herättiin tosissaan 2000-luvun alkupuolella, aivan liian myöhään.

Nyt entiset reseptilääkkeiden suurkuluttajat etsivät helpotusta kaduilla myytävästä epäpuhtaasta heroiinista. Lähes 80 prosenttia heroinisteista on aloittanut päihdeuransa laillisilla kipulääkkeillä.

Huumekuolemat, alkoholismi ja huumeisiin usein liittyvät itsemurhat ovat kääntäneet amerikkalaisten eliniän laskuun. Yli 10 prosenttia parhaassa iässä olevista amerikkalaismiehistä on jäänyt työelämän ulkopuolelle, koska he eivät läpäise yritysten teettämiä huumetestejä.

 

Videon nimi oli koskettava: I got my life back. Patients in pain tell their story. Sen julkaisi lääkeyhtiö Purdue Pharma vuonna 1998. Tarkoituksena oli mainostaa Oxycontin-nimistä erittäin voimasta opiaattia, kivun hoitoon tarkoitettua uutta lääkettä.

Kipuun erikoistunut lääkäri Alan Spanos esiintyi videolla sulavapuheisena myyntimiehenä.

Hän katsoi levollisesti kameraan ja puhui katsojille rauhoittavalla äänellä: ”Me lääkärit olimme väärässä, kun luulimme, ettei opiaatteja voi käyttää pitkäkestoiseen hoitoon. Niitä voidaan ja niitä pitää käyttää.”

Videolla haastateltiin myös potilaita, yksi heistä oli Johnny Sullivan. Hän kertoi, että elämä ennen Oxycontinia oli ollut helvettiä, jatkuvaa kroonisen kivun kanssa taistelua, mutta nyt – kiitos lääkkeen – hän nautti jokaisesta päivästään.

Kaksi vuotta myöhemmin lääkeyhtiö Purdue teki videolle jatko-osan, jossa potilaat vakuuttivat elämän olevan yhä ruusuilla tanssimista. Kuva ja ääni kertoivat muuta: Sullivan oli turvonnut, hänen puheensa oli hidasta, sekavaa ja takeltelevaa.

Lääke aiheutti Sullivanissa voimakasta riippuvuutta ja kroonista väsymystä. Perhe ymmärsi pian, että lääke koituisi hänen kohtalokseen. Niin myös tapahtui. Sullivan kuoli maaliskuussa 2008, kun hän nukahti lääketokkurassa auton rattiin.

 

Purdue oli tuonut Oxycontinin markkinoille vuonna 1996. Se oli uuden tyyppinen pitkäkestoinen opiaatti. Aiempien lääkkeiden vaikutusaika oli ollut noin kuusi tuntia. Yhtiön mukaan Oxycontin poisti kivun jopa 12 tunniksi.

Lääkeyhtiö mainosti uutta ihmepilleriään 174 miljoonalla eurolla. Se järjesti kymmeniä kivunhallintakonferensseja tasokkaissa lomakeskuksissa, joissa terveysalan ammattilaisia kestittiin avokätisesti.

Purdue laati listan lääkäreistä, jotka olivat kirjoittaneet runsaasti opiaattireseptejä ja kohdensi mainontansa erityisesti heihin. Se mainosti myös televisiossa ja internetissä. Yhtiö tuotti valtavat määrät mainosmateriaalia: kalastushattuja, tietokonepelejä ja leluja, joissa komeili Oxycontin-logo.

Satsaus kannatti. Oxycontinin myynti räjähti kuudessa vuodessa 37 miljoonasta eurosta miljardiin euroon. Vuonna 1996 Oxycontin-reseptejä kirjoitettiin yli 300 000. Vuonna 2002 niitä määrättiin jo yli seitsemän miljoonaa.

Purdue oli onnistunut vakuuttamaan amerikkalaiset lääkealan viranomaiset kahdesta ratkaisevasta seikasta: Oxycontin aiheutti vähemmän riippuvuutta kuin muut markkinoilla olevat opiaatit ja sen vaikutusaika oli 12 tuntia. Kumpikaan väitteistä ei ollut totta.

Tosiasiassa riippuvuuspotentiaali oli valtava. Oxycontin ja muut opiaatit aiheuttavat käytön alkuvaiheessa voimakasta, koukuttavaa mielihyvän tunnetta.

Vähitellen vaikutus vaimenee ja potilas joutuu syömään lääkkeitä tunteakseen olonsa edes siedettäväksi ja pysyäkseen toimintakykyisenä. Lisäksi lääketehtaan testit osoittivat, että monet potilaat saivat kipuihinsa avun vain kahdeksaksi tunniksi. Neljän tunnin vieroitusoireiden aikana he nappailivat lisää pillereitä.

Kalifornialaisen UCLA-yliopiston tutkija Marcia Meldrum toteaa DrugRehab.comin artikkelissa ”Searching for relief”, että Purduen johtavat markkinointihenkilöt tiesivät alusta alkaen kauppaavansa tuotteita, jotka olivat kerrottua vaarallisempia. Yritystä vastaan on käynnistetty useita oikeusjuttuja.

 Lääkeyhtiöt vaistosivat tilaisuutensa ja työnsivät opiaatteja markkinoille.

Oxycontinin menestyksen takana oli myös yleinen, lähes täydellinen ilmapiirin muutos Yhdysvalloissa.

Lääkärit olivat karsastaneet opiaatteja vuosikymmenien ajan peläten juuri niiden addiktiopotentiaalia. 1980-luvulla alkoi kuitenkin ilmestyä useita tieteellisiä tutkimuksia, joissa todisteltiin, että opiaatit aiheuttivat riippuvuutta keskimäärin jopa vain yhdelle prosentille potilaista.

Myöhemmin näiden tutkimusten uskottavuus on kyseenalaistettu.

Opiaattipohjaisen kivunlievityksen puolesta taisteleva liike kasvoi hämmästyttävän nopeasti. Joissain sairaaloissa lääkäreitä uhattiin oikeusjutuilla, jos he kieltäytyivät määräämästä opiaatteja.

Monet lääkärit halusivat vilpittömästi auttaa potilaitaan. Kun terminaalivaiheen syöpäpotilas kärsi rajuista kivuista, lääkäri uskoi tutkimuksia ja kirjoitti reseptin Oxycontinia. Siinä ei ollutkaan mitään väärää, mutta vähitellen raja liudentui.

Lääkärit alkoivat tarjota reseptejä myös potilaille, joille miedommat lääkkeet olisivat riittäneet. Purduen tapaan monet muutkin lääkefirmat vaistosivat tilaisuutensa ja työnsivät opiaatteja markkinoille.

Kaikilla lääkäreilläkään ei ollut puhtaita jauhoja pusseissaan. Ympäri Yhdysvaltoja syntyi niin sanottuja pilleritehtaita eli klinikoita, jotka jakoivat opiaattireseptejä liukuhihnalta: selkäkipuihin, kuukautiskipuihin ja muihin tavanomaisiin särkyihin, joita olisi voitu hoitaa vaarattomammilla lääkkeillä.

Yksinomaan Floridassa avattiin vuosina 2003–2009 tuhatviisisataa pilleritehdasta.

 

Ongelman vakavuuteen herättiin 2000-luvun alussa. Vuonna 2005 julkaistu tutkimus paljasti, että reseptilääkkeiden väärinkäyttö oli yleistä koko Yhdysvalloissa. Kyseessä ei ollut enää suurkaupunkien slummien huumeongelma.

Opiaatit olivat tulleet jäädäkseen myös valkoisen keskiluokan päihteiksi. Vuonna 2008 huumeyliannostukset olivat jo yleisempi kuolinsyy kuin liikenneonnettomuudet. Viime vuonna niissä kuoli enemmän ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa ja ampumavälikohtauksissa yhteensä.

Kymmenet tuhannet potilaat olivat addiktoituneet opiaatteihin, mutta nyt kun ongelma oli tiedostettu, lääkärit kieltäytyvät uusimasta heidän reseptejään. Epätoivoiset opiaattikoukkuun jääneet ihmiset löysivät uuden helpotuksen: halvan katuheroiinin.

Huumekauppiaat haistoivat lääketehtaiden tavoin markkinaraon. Heroiinia alkoi virrata katukauppaan ennennäkemättömiä määriä. Useimmiten sitä kuljetettiin pienissä erissä Meksikosta Yhdysvaltoihin. Diilerit sekoittivat heroiiniin fentanyyliä, joka on noin sata kertaa morfiinia vahvempaa. Ääritapauksissa heroiiniin saatettiin sekoittaa myös karfentaalia, vahvinta tunnetuinta opioidia, 10 000 kertaa morfiinia vahvempaa. Sitä käytetään suurikokoisten eläimien kuten norsujen tainnuttamiseen.

Heroiinin ostaminen katukaupassa oli siis todellista venäläistä rulettia: koskaan ei tiennyt mitä sai ja yliannostuksen, hengityslaman ja kuoleman riski oli järkyttävän suuri.

Nyt lääkärit, ambulanssihoitajat, poliisit, palomiehet ja muut avustustyöntekijät yrittävät pelastaa yliannostuksen saaneita ihmisiä Narcan-nimisellä opioidien vasta-aineella. Se on suihke, jota he piikittävät joko narkomaanin suoneen tai ruiskuttavat sieraimiin.

Useimmat amerikkalaiset palomiehet kantavat Narcania mukanaan. Kaksi palomiestä kertoi amerikkalaisen HBO-kanavan haastattelussa, että palomiehet käyttävät Narcania nykyään useammin kuin tulipalojen sammutukseen tarkoitettua vesiletkua.

Poliisi tutkii huumeiden hallussapidosta epäillyn naisen laukkua Huntingtonissa West Virginiassa. Kaupunki on opiaattiepidemian keskuksessa.
Poliisi tutkii huumeiden hallussapidosta epäillyn naisen laukkua Huntingtonissa West Virginiassa. Kaupunki on opiaattiepidemian keskuksessa. © Brendan Smialowski / AFP / MVPhotos

Jos haluaa löytää jotain hyvää presidentti Donald Trumpin vaalikampanjasta, hän vaikutti ottavansa opiaatti-epidemia tosissaan. Se oli yksi hänen kampanjansa keskeisiä teemoja.

Vain muutamaa päivää ennen vaaleja, jolloin ehdokkaiden aika on todella kortilla, Trump osallistui opiaattiongelmaa käsittelevään paneeliin. Hänen tyyni ja arvokas esiintymisensä teki suuren vaikutuksen osallistujiin.

Trump kertoi avoimesti isoveljestään Freddystä, joka joi itsensä hautaan 43-vuotiaana. Hän kertoi tietävänsä, miltä tuntuu, kun päihderiippuvuus repii perheen hajalle.

Paneeli järjestettiin New Hampshiressa, joka monien muiden osavaltioiden tavoin kärsii vakavasta huumeongelmasta.

”Haluan teidän tietävän, että ymmärrän, mitä käytte läpi. Tuen sataprosenttisesti taisteluanne huume-epidemiaa vastaan ja aion järjestää opiaattiriippuvaisille parhaan mahdollisen hoidon.”

Trump lupasi lisää rahaa huumevieroitusklinikoille, päihdetyöntekijöille ja tukea addiktien omaisille.

Erin Canterbury oli yksi paneeliin osallistuneista. Hän oli äänestänyt koko ikänsä demokraatteja, mutta piti Trumpin esiintymistä niin vakuuttavana, että päätti ensimmäisen kerran elämässään antaa äänensä republikaanille. Nyt hän epäilee veikanneensa väärää hevosta.

Koska kyseessä on Donald Trump, on vaalien jälkeinen todellisuus osoittautunut sekavaksi. ”En tietenkään kuvitellut, että hän korjaisi tilanteen hetkessä, mutta uskoin että hän tekisi edes jotain”, totesi Erin Canterbury uutiskanava CNN:lle toukokuussa. ”Nyt näyttää siltä, että hän leikkaa terveydenhuollosta, ihmisiltä jotka kärsivät riippuvuudesta pahiten. Ihmisiltä, jotka äänestivät häntä.”

Toki Trump on pyrkinyt myös etsimään ratkaisuja.

Maaliskuussa hän kutsui koolle opiaattiongelmaa ratkovan työryhmän, jota johtaa hänen läheinen ystävänsä New Jerseyn osavaltion republikaanikuvernööri Chris Christie.

Ryhmä antoi alustavan raporttinsa elokuun alussa. Sen ensimmäinen ja tärkein vaatimus kuului: presidentin on julistettava huumeyliannostuskuolemat kansalliseksi hätätilaksi! Yliannostuksiin kuolee joka päivä 142 amerikkalaista, kolmessa viikossa siis yhtä paljon kuin 9/11 -iskuissa yhteensä.

”Te, herra presidentti, olette ainoa ihminen, joka voi herättää koko kansakunnan ymmärtämään kriisin syvyyden. Teillä ja vain teillä on riittävästi valtaa ja teidän on toimittava heti”, raportin tekijät vaativat.

Valkoisen talon edustajat lupasivat ryhtyä toteuttamaan työryhmän suosituksia ”välittömästi”. Trump vastasi työryhmän huutoon ja julisti kyseessä todellakin olevan kansallisen hätätilan, epidemian, jollaista hän ei ole nähnyt koskaan aiemmin. Hän syytti kriisistä presidentti Barack Obaman hallintoa.

 

Trumpin huumeiden vastainen sota voi osoittautua opiaattiriippuvaisille pikemminkin kiroukseksi kuin siunaukseksi. Valkoisen talon hallinto julkisti toukokuussa ensi vuoden budjettiehdotuksensa, joka tietää kylmää kyytiä narkomaaneille.

Budjetti leikkaisi neljänneksen köyhien sairasvakuutuksesta Medicaidista. Lisäksi on tihkunut tietoja, että Trump aikoisi leikata opiaatti- ja heroiiniepidemian hoitoon käytettäviä rahoja kovalla kädellä. Jos tiedot pitävät paikkansa, presidentti toimii täysin päinvastoin kuin vaalikampanjassaan lupasi.

Elokuun alussa Trump raivostutti New Hampshiren poliitikot ja kansalaiset. Samat ihmiset, jotka hän oli saanut aiemmin puolelleen. Nyt hän nimitteli New Hampshirea ”huumeiden saastuttamaksi pesäpaikaksi, jonka hän voitti vaaleissa”.

Trump viittasi puheessaan Meksikosta Yhdysvaltoihin virtaaviin huumeisiin ja niiden pahimmin turmelemiin alueisiin. Newhampshirelaiset poliitikot närkästyivät Trumpin kommentista myös siksi, että hän voitti osavaltiossa ainoastaan republikaanien esivaalit, ei valtakunnallisia vaaleja.

Yhdysvaltain oikeusministeri Jeff Sessions näyttäisi myös haluavan kääntää kelloja taaksepäin. Sessionsin ideologia edustaa vanhakantaista rankaisuajattelua ”vankila on paras parantola”, vaikkei hän ole asiaa koskaan näin suoraan ilmaissut. Vankila ei ole huumeriippuvaiselle paras vaan pahin mahdollinen yhteisö: arviolta puolet Yhdysvaltain 2,3 miljoonasta vangista kärsii päihdeongelmista.

Sessions on kertonut haluavansa koventaa myös huumeiden käyttäjien, ei vain huumekauppiaiden tuomioita.

Yleinen näköalattomuus ja työttömyys ajavat ihmisiä käyttämään huumeita.

Kuka on syyllinen opiaattiepidemiaan, ”kansalliseen hätätilaan” kuten Trumpin koolle kutsuma työryhmä tilannetta nimittää?

Lääkeyhtiöt ja lääkärit kantavat suuren vastuun. Jos mielihyvää tuottavia, addiktoivia lääkkeitä jaetaan potilaille kuin tikkukaramelleja lastenlääkärin vastaanotolla, on selvää että monet jäävät koukkuun.

Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi. Mitä ovat ne yhteiskunnalliset epäkohdat tai muut syyt, jota ajavat kymmeniätuhansia miehiä ja naisia ennenaikaisiin huumekuolemiin?

Miesten päihteiden käyttöä selitetään perinteisillä syillä. He työskentelevät fyysisesti vaativissa ammateissa, joissa vakavien onnettomuuksien riski on suuri. Työtapaturman jälkeen heidät pumpataan täyteen kipulääkkeitä.

Monilta miehiltä puuttuvat yhä myös sosiaaliset verkostot. Kun ei ole ketään, jolle kertoa pahasta olosta, voi aina napata pillerin ja vajota siunattuun tunnottomuuteen. Työttömyys, teollisuuden karkaaminen kaukomaille, yleinen näköalattomuus, katkeruus ja epätoivo ovat osaselittäjiä.

Toisaalta Yhdysvalloissa on runsaasti aloja, jotka kärsivät työvoimapulasta siksi, että valkoiset miehet eivät läpäise yritysten huumetestejä. Trumpin maahanmuuttopolitiikkaa ajatellen on ironista, että monien työpaikkojen pelastukseksi ovat koituneet raittiit maahanmuuttajat.

Naiset väärinkäyttävät kipulääkkeitä ja katuheroiinia siinä missä miehetkin. Valkoisten naisten kuolintilastot sojottavat ylöspäin samaan aikaan kun muiden etnisten ryhmien naisten elinikä kasvaa. Vuodesta 1999 vuoteen 2014 yli 50 000 naista kuoli lääkkeiden yliannostukseen.

Valkoisten naisten erityinen vitsaus on se, että heille kirjoitettaan opiaattien kyytipojaksi ahdistusta lievittäviä bentsodiatsepiineja. Mikään muu väestöryhmä ei saa kyseistä lääkeyhdistelmää yhtä helposti. Väärin käytettynä se on hengenvaarallinen: molemmat lääkkeet hidastavat hengitystä, laskevat sydämen lyöntitiheyttä ja vaimentavat oksennusrefleksiä.

Lääkärit, psykiatrit, papit ja huumetyöntekijät etsivät kuumeisesti vastausta naisten itsetuhoiseen käytökseen. Toistaiseksi vastaukset ovat jääneet laihoiksi.

On syytetty sosiaalista mediaa, jossa ihmiset näyttävät elävän täydellisessä idyllissä. Myös vaihdevuodet kriisiyttävät monen naisen elämän. Jotkut taas seuraavat miestensä esimerkkiä. On helpompaa jakaa arki, kun sekä mies että vaimo ovat yhtä sekaisin lääkkeistä.

Washington Post haastatteli elokuukuussa 2016 Eugene Frey -nimistä miestä, jonka sisar oli tehnyt itsemurhan viinalla ja särkylääkkeillä. Frey sanoo ymmärtävänsä siskoaan.

”Ihmiset ajattelevat, että hei sinähän olet valkoinen ja etuoikeutettu, mitä ongelmia sinulla muka on? Ehkä oletkin itse ongelma. Sellaisessa ilmapiirissä ei jää tilaa olla haavoittuvainen ja tarvitseva.”

Toisaalta ongelmaan on herätty ylipäätään siksi, että opiaattiaddiktit ovat pääasiassa valkoisia. Mustien gettoja 1980- ja 1990-luvuilla riivannut crack-epidemia ei saanut presidenttejä tai terveysviranomaisia julistamaan kansallista hätätilaa. Nyt kun valkoinen keskiluokka on pulassa, koko kansakuntaa huudetaan apuun. 

 

Lähteenä on käytetty myös teosta Sam Quinones: Dream Land. The True Tale of America’s Opiate Epidemic.