Hajoava Sudan oli tulen ja veden luonnoton liitto

Väkivaltaisuuksia paenneet pakolaiset heiluttivat Etelä-Sudanin lippua Warrapin osavaltiossa Etelä-Sudanissa pari viikkoa ennen maan itsenäistymistä. Kuva Gaël Turine.

Juba saattaa olla Afrikan vähiten kehittynyt pääkaupunki, mutta lauantaina 9. heinäkuuta siellä juhlitaan. Yli 2 000 arvovierasta saapuu todistamaan Etelä-Sudanin itsenäistymistä ja lopullista irtautumista pohjoisen arabihallinnosta.

Isäntä, yli 20 vuotta sisällissotaa käynyt vapautusliike SPLM käyttää 60 miljoonaa euroa juhlistaakseen mantereen merkittävintä valtionrajojen muutosta siirtomaa-ajan päättymisen jälkeen. Se haluaa osoittaa, että presidentti Salva Kiir kykenee hallitsemaan uutta valtiota myös rauhan oloissa.

Juhlia seuraa päänkivistys, joka ei hevin hellitä sen enempää Jubassa kuin Pohjois-Sudanin pääkaupungissa Khartumissa.

Afrikkaan syntyy kaksi epävakaata, harvainvaltaisesti hallittua valtiota, joita repivät rajakiistat ja sisäiset ristiriidat. Maissa on käynnissä yhtä aikaa neljä erillistä kansainvälistä rauhanturvaoperaatiota ja kolme pakolaiskriisiä.

Synnyinlahjoiksi saadut ongelmat voivat ennemmin kärjistyä kuin ratketa nopeasti. Kansainvälinen yhteisö ja osapuolet lykkäsivät kaikkien Sudanin kahtiajaon ongelmien käsittelyn alkamaan kunnolla vasta, kun Etelä-Sudan on saatu häiriöttä itsenäiseksi. Sudanien rinnakkaiseloa vaikeuttavat kiista öljyvarojen jaosta ja Abyein alueen omistuksesta sekä pohjoiselle kuuluvan Etelä-Kordofanin maakunnan nuba-kansan aseellinen vastarinta.

Pohjoisella on lisäksi ratkottavanaan Darfurin kahdeksan vuotta jatkunut kriisi sekä beja-kansan kapina maan itäosissa. Epävakautta lisäävät sekä pohjoisen että etelän sisällä kasvava tyytymättömyys valtakoneistoa kohtaan ja vallanpitäjien pyrkimys tukahduttaa arvostelu väkisin.

Abyeista kestokriisi

Abyein kriisi pohjoisen ja etelän rajalla syö molempien Sudanien taloudellisia ja yhteiskunnallisia voimavaroja, salpaa niiden kehitystä sekä sitoo kansainvälisen yhteisön jälleen uuteen selkkaukseen. Alue tuottaa suuren osan Sudanin öljystä, josta molemmat valtiot ovat taloudellisesti riippuvaisia. Kiistaa sen omistuksesta on ratkottu tuloksetta siitä lähtien, kun osapuolet solmivat rauhan vuonna 2005.

Haagin kansainvälinen oikeus jyvitti vuonna 2009 valtaosan alueista etelälle, mutta liitti kaksi merkittävää öljykenttää pohjoiselle Etelä-Kordofaniin. Asukkaiden oli tarkoitus päättää Abyein liittymisestä joko etelään tai pohjoiseen viime tammikuussa, kun eteläsudanilaiset äänestivät itsenäistymisestään.

Abyein kansanäänestys ei toteutunut. Etelä ja pohjoinen olivat jyrkästi erimielisiä äänioikeuden saajista. Sen sijaan erimielisyydet kärjistyivät keväällä yhteenotoiksi, jotka olivat viime hetkellä vaarantaa Etelä-Sudanin itsenäistymisen. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun arvion mukaan yhteenotot ovat tuhonneet pahoin alueen elinkelpoisuutta ja ajaneet 100 000 ihmistä pakosalle.

YK perusti viime viikolla pikavauhtia uuden rauhanturvajoukon UNISFAn ja onnistui siirtämään sodan uhkaa ja sotajoukkoja – mutta vain vakiinnuttamalla Abyein virallisesti kestokriisiksi. Osapuolten väliin jää 20 kilometriä leveä aseistamaton puskurivyöhyke, jota valvoo 4 200 etiopialaista YK-sotilasta.

Koska etelällä oli tärkeintä itsenäistyä aikataulussa, se pidättyi pitkälti vastaamasta pohjoisen armeijan iskuihin Abyeissa. Samanlaista itsehillintää se ei välttämättä osoita Etelä-Kordofanissa, jos sen ja pohjoisen välisten selkkausten painopiste siirtyy sinne YK:n valvomasta Abyeista, kuten monet pelkäävät.

Kansa ristitulessa

Etelä-Kordofan on ainoa pohjoiselle jäävä öljyntuotantoalue. Se vastaa nykyään neljäsosasta koko Sudanin 500 000 tynnyrin päivätuotannosta, loput pumpataan etelässä.

Alueella on käyty kuukauden ajan taisteluita, jotka alkoivat, kun pohjoisen armeija alkoi riisua väkisin aseista alueen itsehallinnon puolesta taistelevia 30 000:ta nuba-heimosoturia. Nuba-vuorten liepeille ryhmittyneet nubat tukivat sisällissodan aikana etelän vapautusliikettä SPLM:ää, mutta jäivät rauhansopimuksen rajanvedossa pohjoisen puolelle.

SPLM on vihjannut puuttuvansa asiaan, jos pohjoinen jatkaa pommituksia nuba-joukkojen asemiin Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen. Kriisi on jo tuottanut Sudaniin 75 000 uutta pakolaista.

Sudanin eteläosissa tähän asti toiminut YK:n rauhanturvajoukko UNMIS ei ole kyennyt tukahduttamaan selkkausta tai takaamaan humanitaarisen avun kuljetuksia alueelle. Yhtä vähän kansainväliset rauhanturvaajat ovat onnistuneet rauhoittamaan Abyeista länteen sijaitsevaa Darfuria, jossa on vuodesta 2003 lähtien kuollut 300 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa paennut kotoaan.

Kriisejä mutkistaa se, että alueiden aseellisilla liikkeillä on runsaasti yhteyksiä toisiinsa ja kaikilla omat kytköksensä joko pohjoiseen tai etelään. Ristitulessa juoksevien miljoonien sudanilaisten ahdinkoa puolestaan lisää se, että maassa eletään paraikaa kahden satokauden väliin jääviä vyönkiristyskuukausia, jolloin aitat ovat normaalioloissakin tyhjillään.

Khartumin hyökkäysintoa rauhoittaa parhaiten raha. Kansainvälinen yhteisö päättää pian Pohjois-Sudania kuristavan 38 miljardin dollarin ulkomaanvelan uudelleenjärjestelystä.

Rauhan pääarkkitehti Yhdysvallat on jo luvannut sovun palkaksi velkahelpotuksia ja poistaa Sudanin terrorismia tukevien maiden listalta. Yhdysvallat ei kuitenkaan aio puuttua pidätysmääräykseen, jonka kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on asettanut sotarikoksista syytetylle presidentti Omar el-Bashirille.

Tulen ja öljyn liitto

Nyt hajoava Sudan oli Britannian siirtomaavallan luoma luonnoton kokonaisuus, tulen ja veden liitto.

Sudanin itsenäistyttyä vuonna 1956 sen pohjois- ja eteläosat ovat sotineet lähes koko ajan. Pohjoisosan islamilainen arabihallitus on pyrkinyt alistamaan etelän kristittyä tai luonnonuskontoja harjoittavaa mustaa väestöä. Alueiden välillä vallitsi vuosina 1972-1983 hauras välirauha, joka katkesi Khartumin uhkaukseen ulottaa islamin sharia-laki myös etelään.

Vuosina 1983-2005 käydyssä uudessa sisällissodassa sai surmansa yli kaksi miljoonaa ihmistä. Sota ajoi neljä miljoonaa etelän asukasta evakoiksi eri puolille Sudania sekä puoli miljoonaa pakolaisiksi ulkomaille.

Vuonna 2005 sodan pääosapuolten eli Khartumin arabihallituksen ja vapautusliike SPLM:n välillä solmittu rauhansopimus aloitti kuuden vuoden siirtymäkauden. Sen jälkeen etelän asukkaat valitsivat viime tammikuussa kansanäänestyksessä itsenäistymisen ylivoimaisella 98 prosentin ääniosuudella.

Öljy sitoo Sudaneita vielä kauan kahtiajaon jälkeen. Kolme neljäsosaa Sudanin 6,5 miljardin tynnyrin tunnetuista öljyvaroista sijaitsee etelässä, mutta öljy kuljetetaan Khartumin omistamaa putkea pitkin pohjoisen jalostamoihin ja vientisatamaan.

Etelä saa valtiontuloistaan öljystä 98 prosenttia, pohjoinenkin yli puolet. Etelä-Sudan harkitsee jo uuden öljyputken rakentamista rannikolle Ugandan ja Kenian kautta purkaakseen riippuvuuden pohjoisesta, mutta sen rakentaminen vie parhaimmillaan useita vuosia – mikäli rauha säilyy.