Gazan laivaisku: Israelin tiedustelu teki virheen ja aktivistit suunnittelivat taistelua - lue analyysi tapahtumista

Gaza
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Epäonnistuiko Israelin tiedustelu laivaiskussa? Halusiko joku ruumiita laajan huomion saavuttamiseksi? Onko Israelilla laillinen oikeus Gazan merisaartoon? Näihin kysymyksiin etsii vastausta kommodori evp Mikko Taavitsainen, joka toimi sotilasasiamiehenä Lähi-idässä.

Israelin sotilas ja aktivisteja Mavi Marmara -aluksella 31. toukokuuta 2010. Kuva AP / Lehtikuva.

Useat humanitaariset avustusjärjestöt olivat valmistelleet vuosina 2009 ja 2010 avustusten lähettämistä meritse Gazaan. Valmistelut kulminoituivat Vapaa Gaza -järjestön (Free Gaza) organisoimaksi kuuden aluksen avustuslaivueeksi, joka lähti yhteiselle purjehdukselle 30.5.2010. Hamas valmistautui ottamaan laivueen vastaan syventämällä Gaza Cityn satamaa turkkilaisten työntekijöiden toimin. Israel viestitti aikovansa ylläpitää saartoa ja estää purjehduksen Gazaan. Vaihtoehdoksi Israel tarjosi mahdollisuutta toimittaa avustustarvikkeet Ashdodiin, mistä ne voitaisiin kuljettaa asianmukaisten järjestelyjen jälkeen maitse Gazaan. Kaikki osapuolet tiesivät hyvissä ajoin ennalta toistensa aikomuksista.

Oli siis selvää, että avustuslaivueen oli murrettava Israelin saarto, minkä yrittäminen johtaisi Israelin voimatoimiin. Maksimaalisen huomion saamiseksi sekä turvallisuuden lisäämiseksi laivueen mukana matkustavien määrä kasvatettiin yli kuuteensataan ja aktivisteiksi rekrytoitiin useita tunnettuja henkilöitä. Israelin tavoitteena oli minimoida huomio, mikä edellytti joko laivojen käännyttämistä taivuttelun keinoin tai ilman välikohtauksia sujuvaa haltuunottoa.

Israelin tavoitteet eivät toteutuneet ainakaan mediahuomion osalta, ja aktivistien puolella henkilötappiot varmasti himmentävät mediarintamalla saatua voittoa.

Israelin taktinen virhe

Israelin puolustusvoimat (IDF) päätti keskeyttää viimeiselle etapille lähteneen avustuslaivueen matkan mahdollisimman nopeasti. Siksi aktiivisiin torjuntatoimiin päätettiin ryhtyä laivueen ollessa vielä melko kaukana kansainvälisillä vesillä ja yöaikaan. Näillä toimilla todennäköisesti haettiin useaa taktista etua: aktivistien viestiyhteydet olisivat heikoimmillaan kaukana rannikosta, pimeys antaisi suojaa laivojen haltuunottajille ja illansuussa Ashdodiin tulisi mahdollisimman väsyneitä aktivisteja.

Israelin laivaston alus antoi avustuslaivueen suurimmalle alukselle, Turkin lipun alla purjehtivalle Mavi Marmaralle, kehotuksen muuttaa kurssia pois Gazasta 31.5.2010 noin kello 04, mihin alus vastasi kieltävästi. Israelin laivasto ilmoitti lähettävänsä tarkastusryhmät aluksille, ja erikoisjoukkoihin kuuluneet osastot aloittivat alusten tarkastuksen noin klo 04:30. Tarkastusryhmät saapuivat täydessä vauhdissa olleisiin aluksiin ajamalla pikaveneillä alusten sivuille ja nousemalla laitojen yli kansille. Isompien alusten kansille pyrittiin myös laskeutumalla köysillä helikoptereista. Viiden aluksen haltuunotto onnistui ilman fyysisiä vahinkoja, mutta Mavi Marmaralla alkoi yhteenotto ensimmäisen israelilaiskommandon ollessa vasta aloittamassa laskeutumista. Tässä yhteenotossa lopulta yhdeksän aktivistia sai surmansa. Noin 30 aktivistia ja kuusi kommandoa loukkaantui.

Israelin tarkastusryhmien käyttämä tekniikka osoittaa, että vakavaa fyysistä vastarintaa ei odotettu. Ryhmät oli varustettu mellakkavarustuksella, mutta sotilailla oli myös henkilökohtainen pistooli hätävarana. Israelin tiedotusvälineiden haastattelemat Mavi Marmaralle laskeutuneet kommandot kertoivat yllättyneensä pahanpäiväisesti vastarinnan kovuudesta. Kertomansa mukaan kommandojen tehtävänä oli lähinnä puhumalla taivuttaa aktivistit poistumaan alueelta tai suuntaamaan kohti Ashdodia.

Tapahtumasta otetusta kuvamateriaalista näkyy selvästi, kuinka useat kymmenet kepein, tangoin, puukoin ja raskain esinein varustautuneet aktivistit kävivät yksitellen köyttä pitkin laskeutuvien kommandojen kimppuun. Ensimmäiseksi laskeutuneista kuudesta israelilaissotilaasta ainakin kaksi menetti tajuntansa hakkaamisen seurauksena, kahta ammuttiin luultavasti tainnutetuilta sotilailta otetuilla pistooleilla ja kaksi pelastautui puukotettuina sekä varusteensa menettäneinä hyppäämällä mereen. IDF:n esittämästä video- ja audiomateriaalista voi päätellä, että kommandot avasivat tulen aktivisteja vastaan tämän jälkeen. Nämä vaiheet ovat kuitenkin vielä epäselviä: Kuka ampui, milloin ja millä aseilla? Oliko aktivisteilla omiakin ampuma-aseita?

IDF:n tiedustelu siis epäonnistui Mavi Marmara-aluksen vastarinnan osalta todella pahasti. Tiedusteluvirheen osasyy saattaa piillä Israelin laivaston kokemattomuudessa aktivistien kohtaamisessa. Tästä Israelissa on päävastuussa sisäinen tiedustelupalvelu Shin Bet ja rajapoliisi.

Yhdeksän ammuttua aktivistia on silti paljon. Onkin selvää, että IDF joutuu selvittämään hyvin tarkasti ja läpinäkyvästi uhrien syntymisen. Joka tapauksessa se tuomittaneen suhteettomasta voimankäytöstä. Valtioidenhan ei pitäisi edes provosoituina syyllistyä sellaiseen.

Kuolonuhrien välttäminen olisi ehkä ollut mahdollista, jos Mavi Marmaran kannelle olisi menty heti aluksi riittävällä voimalla. Tosin silloinkin syytökset suhteettomasta voimankäytöstä olisivat sinkoilleet.

Ilman kuolonuhreja koko avustuslaivuejuttu olisi saattanut lässähtää kolmossivun otsikoksi. Avustuslaivueesta teknisten vikojen vuoksi myöhästyneen Rachel Corrie -aluksen rauhallisesti sujunut haltuunotto ja saapuminen Ashdodiin lauantaina 5. kesäkuuta sai murto-osan julkisuutta Mavi Marmaraan verrattuna.

Keitä nämä etusivut täyttäneet marttyyrit sitten olivat? Halusiko joku porukka kuolonuhreja laajan huomion saavuttamiseksi?

Islamistinen IHH

Turkkilainen islamistinen järjestö IHH (Insani Yardim Vakfi = humanitaarinen avustusjärjestö), joka oli hankkinut avustuslaivueeseen kolme alusta mukaan lukien Mavi Marmaran, on oman nettisivustonsa mukaan avustusjärjestö. Järjestön tiedetään tehneen humanitaarista avustustyötä ja harrastaneen islamilaista lähetystyötä. Tiedetään myös, että se on auttanut islamisteja logistisesti, rekrytoimalla taistelijoita sekä hankkimalla aseistusta.

IHH kuuluu Jumalan Liitto-nimiseen (Union of God) islamilaiseen kattojärjestöön, jonka jäsenjärjestöjen tiedetään tukeneen al-Qaidaa ja Hamasia eri tavoin. Eri tiedustelupalvelujen analyyseissä IHH:n on arvioitu olevan osa Muslimiveljeskunnan laajaa järjestökenttää ja siten Hamasin turkkilainen veljesjärjestö. Näistä syistä johtuen Israel on kieltänyt järjestön toiminnan (terroristijärjestönä) vuonna 2008.

Oliko Mavi Marmaralla mukana IHH:n rekrytoimia ääri-islamisteja tai jihadisteja, joiden tarkoituksena oli provosoida raju yhteenotto?

IHH:n johtaja Bülent Yildirim antoi päivää ennen Mavi Marmaran tuloa Gazan lähialueelle lausunnon, jonka mukaan järjestö ryhtyy vastarintaan, mikäli sen aluksia yritetään tarkastaa. Hamasin Al-Aqsa-TV esitti 30.5. Gazassa vierailleen islamilaisen lainsäädännön asiantuntijan, tohtori Abd Al-Fatah Shayyeq Naamanin haastattelun, jossa tämä kertoi avustuslaivueen komentajan tavoittelevan joukkoineen mieluiten marttyyrikuolemaa.

Al-Jazeeran lähettämissä uutisissa pari päivää ennen yhteenottoa toistakymmentä Mavi Marmaran aktivistia lauloi tunnettua islamistihokemaa: “Khaybar, Khaybar, täältä tulee Muhammedin armeija”. Tällä viitataan vuonna 629 jKr. Arabian niemimaalla tapahtuneeseen taisteluun, jonka jälkeen profeetta Muhammed suostui säästämään taistelun hävinneet juutalaiset, mikäli nämä maksavat puolet tuloistaan profeetalle. Khaybarin juutalaiset lopulta murhattiin tai karkotettiin Arabian niemimaalta 13 vuotta taistelun jälkeen. Ainakin kaksi laulukuorolaista sai surmansa Mavi Marmaralla.

Israelilaisten kuulustelutiedot viittaavat noin 40 jihadistin nousseen Mavi Marmaralle Istanbulista muutamia päiviä ennen aktivistien pääjoukkoa, joka nousi laivaan Antalyasta. Turkkilainen Vatan-lehti ja iranilainen Press-TV ovat julkaisseet juttuja, joiden mukaan eräät surmansa saaneet olivat kertoneet omaisilleen etsivänsä marttyyriyttä. Usean israelilaismedian julkaisemat kommandojen haastattelut ja turkkilaisessa Hűrriet-lehdessä julkaistut aktivistien kuvat todistavat yhtenevästi erittäin kovasta lähitaistelusta. Mukana ollut egyptiläinen lehtimies kertoi kotimaansa televisiossa nähneensä aktivistien raahanneen kolme israelilaiskommandoa kannelta laivan sisätiloihin.

Merisaarto ei ole kansainvälisen oikeuden vastainen

Israel on julistanut Gazan vihollisalueeksi 2007 ja saattanut voimaan aluetta koskevan merisaarron 2009 alkaen. Näitä toimia Israel on perustellut Gazasta tulleilla hyökkäyksillä ja pyrkimyksellä estää aseiden pääsy alueelle. Nämä hyökkäykset ovat edelleen viikoittaisia tapahtumia.

On varmaa, että Hamas saa aseistusta Iranista. Suurimman osan raketeista, ammuksista ja räjähteistä tiedetään tulevan Egyptin ja Gazan välisten salakuljetustunnelien kautta, mutta osan epäillään saapuvan myös meritse suoraan Gazaan.

Israelilla on siis looginen peruste pitää Gazaa vihollisalueena. Sillä on myös perusteet merisaarrolle, jonka toimeenpano on kansainvälisen lainsäädännön tuntema sotatoimi. Merisaarron laillisuudelle on monia ehtoja, jotka voi lukea San Remon merisotatoimia koskevasta ohjeistuksesta vuodelta 1994. Israel on kiistatta täyttänyt näistä ehdoista muut, mutta yhdestä asiasta on poliittista erimielisyyttä. Tämä asia koskee kohtaa, jossa kielletään merisaarron käyttäminen siviiliväestön näännyttämiseen.

Huolimatta jo pari vuosikymmentä toistuneista hätähuudoista, joiden mukaan Gazaa uhkaa välitön humanitaarinen katastrofi, sellaista ei ole nähty. Alue ihmisineen on jo kauan kärsinyt sekä Egyptin että Israelin miehityksistä, sodista ja palestiinalaisryhmien välisistä yhteenotoista. Gazan elintaso romahti rajusti pian Palestiinalaishallinnon perustamisen jälkeen 1990-luvun alkupuolella. Viime vuosina vitsauksia ovat lisänneet vapauksien kaventuminen Hamasin otettua käyttöön islamilaisen lain säädöksiä sekä Israelin saarto.

Gazaa yksinvaltaisesti hallinnoiva Hamas ilmoitti vastikään alueen väkiluvun saavuttaneen kahden miljoonan rajan, mikä on 800 000 lisäys vuoden 2002 lukuun ja 600 000 lisäys vuoden 2007 arvioon. Gazan asukkaiden keskimääräinen eliniänodote on korkeampi kuin turkkilaisten, syyrialaisten ja egyptiläisen. Myös sen imeväiskuolleisuusluvut ovat alemmat.

Israel on sallinut välttämättömien veden, polttoaineiden, sähkön, ruoan, lääkkeiden ja muiden tarvikkeiden toimittamisen Gazaan, joskin se on asettanut merkittäviä rajoituksia kaistalle kuljetettaville nimikkeille. Esimerkiksi sementtiä on saanut viedä alueelle vain erikseen määritettyihin rakennusprojekteihin. Tähänkin Israelilla on San Remon ohjeistuksen mukaan laillinen oikeus, joskin sen asettamia rajoituksia on kritisoitu rajusti. Onkin vähän erikoista, että Hamas ei ole edes propagandasyistä halunnut päästää israelilaisten Ashdodista Kerem Shalomin rajanylityspaikalle kuljettamia avustuslaivueen tarvikkeita Gazaan, koska ko. tarvikkeista sen mukaan ei ole pulaa.

Polttoaineiden lisäksi Israelin kautta kuljetetaan Gazaan viikoittain noin 15 000 tonnia erilaisia tavaroita ja materiaaleja. Tämä määrä on kymmenkertainen IDF:n 2.6. mennessä löytämään noin 1500 tonnin avustuslastiin verrattuna.

Gaza ei siis ole nääntymässä merisaarron vuoksi. Jos sen ja muun edellä mainitun perusteella oletettaisiin merisaarron olevan kansainvälisen lain mukainen, on Israelilla laillinen oikeus vierailla saartoalueelle pyrkivillä aluksilla ja tarkastaa ne. Sillä on myös laillinen oikeus estää niiden pääsy Gazaan. Israelilla on oikeus näihin toimiin myös kansainvälisillä merialueilla. Tämä kaikki edellyttää siis merisaarron laillisuusehtojen täyttämistä ja myös sotilaallista kykyä saarron ylläpitämiseksi.

Nyt puheena oleva merisaarto ei siis näyttäisi olevan kansainvälisen oikeuden vastainen, kuten julkisuudessa usein väitetään.

Merisaarto-oikeudet eivät tee saartoa poliittisesti hyväksyttäväksi tai päinvastoin. Eikä mikään laki myöskään kiellä yrittämästä epäoikeudenmukaiseksi koetun saarron murtamista. Tästä syystä monet eurooppalaiset hallitukset kokevat muun muassa humanitaaristen avustusjärjestöjen tahoilta tulevaa poliittista painetta saarron päättämiseksi.

Saarron purkamiseen pyrkivät myös Iran ja Syyria sekä niiden tukemat islamistiset taistelujärjestöt, joskin niiden motiivit ovat useimpiin avustusjärjestöihin nähden hyvin erilaiset. Yksi Gazan merisaarron murtamiseen liittyvä paradoksi onkin se, että länsimaiset humanitaariset järjestöt tekevät asiassa yhteistyötä uskonnolliseen totalitarismiin ja konfliktin laajentamiseen pyrkivien militanttien islamistien kanssa, jotka ovat gazalaisilta kysymättä miehittäneet alueen. Tätä paradoksia syventää se, että Israel on osin omilla toimillaan ajanut nämä hyvin eri tavoitteita ajavat leirit yhteistoimintaan.

Lue myös: Gazan laivaisku: Tästä syystä Turkin toimia kannattaa seurata

Teksti Mikko Taavitsainen
Kirjoittaja on kommodori evp, joka toimi sotilasasiamiehenä Lähi-idässä vuosina 2005-2009.