EU kielsi pölyttäjiä uhkaavan hyönteismyrkyn – Tilalle tarjotaan aineita, joihin liittyy vastaavia riskejä

Torjunta-aineiden valmistajat haluavat vastata neonikotinoidien kieltoon uusilla kemikaaleilla. Vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittämistä estää rahan puute.

Euroopan unioni
Teksti
Oona Komonen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Ongelmien piti olla ohi.

Euroopan unionin jäsenmaat hyväksyivät komission ehdotuksen huhtikuun 2018 lopussa. Kolme käytetyintä neonikotinoidia – klotianidiini, imidaklopridi ja tiametoksaami – kiellettiin.

Vuodesta 2019 alkaen neonikotinoideja sisältäviä torjunta-aineita ei saa enää käyttää ulkona EU-alueella. Vain ammattilaiskäyttö kasvihuoneissa on sallittu.

Kiellon taustalla pölyttäjäkantojen hiipuminen, josta on raportoitu eri puolilta maailmaa. Syyksi on esitetty maankäytön muutoksia, loisia ja ilmastonmuutosta, mutta yksi syy on noussut yli muiden: torjunta-aineiden käyttö.

Useiden tutkimusten mukaan neonikotinoidit heikentävät niille altistuneiden pölyttäjien oppimiskykyä, muistia, suuntavaistoa, fyysistä suorituskykyä. Muun muassa.

Jo pieni määrä torjunta-ainetta riittää aiheuttamaan haitallisia vaikutuksia.

”Mehiläisten terveys on minulle hyvin tärkeää”, julisti elintarviketurvallisuudesta vastaava EU-komissaari Vytenis Andriukaitis jäsenmaiden äänestyksen jälkeen. Kaikkien innostus ei kuitenkaan ole ollut yhtä varauksetonta.

EU:n laajuinen käyttökielto on hyvä askel, kuvasi biologian professori Dave Goulson Sussexin yliopistosta. Ongelman korjaamiseen se on kuitenkin liian suppea.

Neonikotinoidien tuoteryhmä on huomattavasti nyt kiellettyä kolmea valmistetta laajempi.

Lisäksi haitallisen torjunta-aineen käytölle voi jatkossakin hakea poikkeuslupaa. Näin esimerkiksi Suomi on tehnyt jo neljä vuotta peräkkäin.

Eikä ongelma korjaudu, jos haitallinen torjunta-aine korvataan vastaavilla tai vielä pahemmilla yhdisteillä.

 

Turvallisuus– ja kemikaalivirasto Tukes on varoittanut, että neonikotinoidien käyttökielto lisää myrkyllisten pyretroidiruiskutusten määrää pelloilla. Myös kokonaan uusia aineita kehitetään, mutta niidenkin käyttöön vaikuttaa sisältyvän riskejä.

Yksi korvaajaehdokkaista on aineryhmä, joka kulkee nimellä sulfoksimiinit. Niitä on esitelty vaihtoehtoisena torjunta-aineena, vaikka ne eivät juuri poikkea neonikotinoideista kemiallisen rakenteensa tai vaikutustapojensa osalta.

Sulfoksimiineja sisältävät torjunta-aineet eivät ole vielä kovin laajalti käytössä. Silti tutkijat ovat jo ehtineet varoittaa riskeistä.

Nature-tiedelehden artikkelin mukaan aineelle altistuminen vähentää mehiläispesissä olevien työläisten määrää. Vaikka kemikaali ei suoraan tapa mehiläisiä, sillä on todennäköisesti haitallisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Tutkijoiden mielestä sulfoksimiinien vaikutusta pölyttäjiin pitäisikin arvioida lisää ennen kuin niiden laajamittaisempaa käyttöä voidaan edes harkita.

Ongelma on investointien puute. Viljelykiertoa ei voi patentoida. Siitä ei saa rahaa.

Vastaava viesti toistuu toisen korvaajaehdokkaan kohdalla. Sillä on vaikea nimi: flupyradifuroni.

Aine on jo hyväksytty käyttöön esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa sen kauppanimi on Sivanto. Sitä on lupa käyttää useille eri viljelykasveilla, mukaan lukien sellaiset, joissa pölyttäjät vierailevat.

Suomessa flupyradifuroni on ollut testikäytössä.

Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti vuonna 2017 Luonnonvarakeskuksen hanketta, jossa vertailtiin flupyradifuronia sisältävää Buteo Start -peittausaineen tehoa neonikotinoideihin. Tulosten perusteella valmisteet eivät eronneet toisistaan tehokkuuden osalta.

Käytännössä myös flupyradifuroni on monin tavoin neonikotinoidien kaltainen aine. Myös riskit kuulostavat tutuilta.

Flupyradifuronilla voi olla vaikutusta mehiläisten oppimiskykyyn, todettiin Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Haitallisia vaikutuksia aiheutui kuitenkin vain, jos pitoisuudet olivat korkeat. Tämä antaa toivoa siitä, että torjunta-aine voisi olla pölyttäjien kannalta turvallista, kunhan käytetty pitoisuus on riittävän alhainen.

Toisaalta tukijat varoittavat, että pölyttäjät altistuvat yleensä samaan aikaan useille torjunta-aineille eri viljelykasveissa.

 

Neonikotinoidien korvaaminen on osoittautumassa vaikeaksi.

Käyttökieltoon joutuneiden torjunta-aineiden valmistajat, agrokemiajätit Bayer ja Syngenta ovat todenneet, ettei maatalous selviä ilman torjunta-aineita. Ei kuitenkaan liene yllätys, että torjunta-aineiden valmistajat tarjoavat ratkaisuksi uusia torjunta-aineita.

Samaan aikaan maanviljelyä kuitenkin kehitetään koko ajan. Viljelykierto, erilaiset viljelykasvit ja tuholaisten luonnollisten vihollisten lisääminen voisivat vähentää torjunta-aineiden tarvetta.

Ongelma on investointien puute. Viljelykiertoa ei voi patentoida. Siitä ei saa rahaa.

Torjunta-aineet sen sijaan ovat miljardibisnes.

Teollisuus syytääkin rahaa kehittääkseen ja edistääkseen sellaisia ratkaisuja, joita se voi myydä eteenpäin tulevina vuosikymmeninä. Maatalouden alalla rahoitus onkin suunnattu miltei täysin kemiallisiin ratkaisuihin.