EU ja USA ottivat pakotteet käyttöön Lukašenkaa vastaan

Vladimir Nekljajev
KGB:n miehet toivat Vladimir Nekljajevin kotiin myöhään viime lauantai-iltana. Kuva Hannu Lindroos.

Jännitys Valko-Venäjällä kiristyi maanantaina 31. tammikuuta, kun EU:n ulkoministerit määräsivät presidentti Aljaksandr Lukašenkan ja 158 hallitusvirkailijaa viisumikieltoon ja jäädyttivät maan johdon pankkitilit EU-maissa.

Pakotteet ovat vastalause opposition vainoamiselle joulukuun 19. päivänä pidettyjen presidentinvaalien jälkeen. Turvallisuuspoliisi KGB pidätti vaali-iltana Minskissä järjestetyssä mielenosoituksessa lähes 700 ihmistä, joista 28 oli vielä alkuviikosta KGB:n vankilassa. Kolme heistä oli opposition presidenttiehdokkaita.

Viisumikieltoon joutuivat Lukašenkan lisäksi muun muassa KGB:n päällikkö Vadim Zaitsev, puolustusministeri Juri Zhadobin sekä Lukašenkan pojat Viktar ja Dmitri. Ulkoministeri Sergei Martinov jätettiin listan ulkopuolelle.

Ruotsi ja Puola olisivat halunneet rangaista Valko-Venäjää myös talouspakotteilla, mutta niistä luovuttiin, koska ne olisivat vahingoittaneet myös tavallisia kansalaisia.

Myös Yhdysvallat kielsi maanantaina Valko-Venäjän johdolta matkustusluvat. Samalla Yhdysvallat kielsi amerikkalaisilta kaikenlaisen kaupankäynnin Valko-Venäjän valtiollisen öljy-yhtiön Belneftekhimin ja sen tytäryhtiöiden kanssa.

Valko-Venäjän oppositio oli pettynyt EU:n päätöksiin, sillä se oli toivonut kovia talouspakotteita.

”Olemme tyytyväisempiä Yhdysvaltain ratkaisuun”, riippumattoman Salidarnasts-nettilehden päätoimittaja Aljaksandr Starikevitš sanoo.

”Valitettavasti sekään ei ole kovin tehokas painostuskeino, sillä Yhdysvalloilla on huomattavasti vähäisemmät taloussuhteet Valko-Venäjän kanssa kuin EU-mailla.”

Valko-Venäjän ulkoministeriö uhkasi välittömästi EU:ta ja Yhdysvaltoja vastatoimilla. Minskissä työskentelevät länsimaiset diplomaatit pitivät tiistaina mahdollisena, että heidät määrätään poistumaan maasta hyvinkin nopeasti.

Lukašenkan kosto voi kohdistua myös maan oppositioon. Kymmeniä presidentinvaalien jälkeen pidätettyjä uhkaa pitkät, 5-15 vuoden vankilatuomiot, jos heidät todetaan syyllisiksi ”joukkolevottomuuksien järjestämiseen”.

Lukašenka syytti heitä aluksi vallankaappaushankkeesta yhteistyössä Saksan ja Puolan kanssa. Maanpetoksesta seuraisi pahimmassa tapauksessa kuolemantuomio.

Nekljajev kotiarestissa

Lukašenka yritti tyynnytellä EU:ta ulkoministerikokouksen alla vapauttamalla opposition presidenttiehdokkaan Vladimir Nekljajevin sekä toisen ehdokkaan Andrei Sannikovin vaimon Irina Halipin vankilasta kotiarestiin. Myös viisi muuta mielenosoittajaa vapautettiin.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok) on tarjonnut Nekljajeville turvapaikkaa Suomesta. Nekljajev asui 2000-2004 Helsingissä sananvapausjärjestö Penin turvapaikkakirjailijana, kun Lukašenka oli uhannut murhauttaa hänet. Hänen tyttärensä Eva Nekljajeva on Suomen kansalainen ja asuu Suomessa.

Vapautuminen kotiarestiin oli helpotus Irina Halipille. Hänen kolmivuotias Danil-poikansa asui vankeusaikana 74-vuotiaan isoäitinsä kanssa ja häntä uhkasi passitus orpokotiin.

Myös Nekljajevin vaimo Olga Nekljajeva oli helpottunut, kun tavoitimme hänet puhelimitse kotoaan maanantaina. Hän oli kuitenkin huolissaan miehensä terveydentilasta. Poliisi hakkasi Vladimir Nekljajevin vaali-iltana tajuttomaksi, eikä hän ei ole toipunut kunnolla saamistaan vammoista.

”Vladimir valittaa päänsärkyä ja huimausta”, Olga sanoi. ”Hänellä on korkea verenpaine. Tärkeintä olisi saada hänet lääkäriin.”

Olga Nekljajeva puhui varovaisesti, sillä hän oli valvonnan alaisena. Hän kertoi, että heidän asuntoaan vartioi yötä päivää kaksi KGB:n miestä.

Vladimir Nekljajev ei saa seurata uutisia eikä käyttää internetiä. Hän saa puhua vain vaimonsa ja lakimiehensä kanssa. Häntä ei päästetty edes ikkunaan, kun opposition kannattajat yrittivät järjestää mielenosoitusta heidän kotipihallaan.

Kauhujen yö

Vierailimme viime viikolla Nekljajevien kerrostalokaksiossa Minskissä, kun Vladimir Nekljajev oli vielä vankilassa. Poliiseja ei näkynyt, mutta siviilipukuinen mies asensi käytävälle ilmeisesti puhelimen kuuntelulaitetta.

Olga Nekljajeva oli edelleen järkyttynyt, ja hänen oli vaikea puhua vaali-illan tapahtumista. Hän ei osallistunut itse mielenosoitukseen – hän ehti paikalle vasta siinä vaiheessa, kun hänen miestään kannettiin ambulanssiin.

”Kello oli silloin 19.30. Vaalihuoneistot olivat vielä auki, kun Vladimir hakattiin”, Olga sanoi. ”Ja hän oli sentään presidenttiehdokas.”

Olga valvoi miehensä rinnalla sairaalassa myöhään iltaan. Lääkärit hoitivat Nekljajevia parhaansa mukaan, kunnes kuusi siviilipukuista miestä tunkeutui huoneeseen.

”He heittivät peiton lattialle, käärivät Vladimirin siihen ja kantoivat hänet pois. Itkin ja rimpuilin, kun minut lukittiin sisään.”

Seuraavana päivänä Olga yritti selvittää, mihin Vladimir oli viety. Hän soitteli viranomaisille, mutta hänelle ei kerrottu mitään. Viiden päivän kuluttua hän kuuli televisiosta, että Vladimir oli vankilassa.

Olot KGB:n tyrmässä olivat karut. Kussakin sellissä oli kuusi vankia. Heidät päästettiin kahdesti päivässä wc:hen tietyllä kellonlyömällä ja kerran viikossa suihkuun.

”Mieheni selviytyi hengissä hyvällä onnella”, Olga Nekljajeva sanoi. ”Muut vangit hälyttivät apua, kun hän sai sellissä vakavan sairauskohtauksen.”