Erdoğanin jättipotti: Turkki tienaa pakolaisilla
Eurooppa ulkoisti turvapaikanhakijat Turkin huoleksi. Vastalahjaksi turkkilaiset saavat rahaa ja viisumivapauden.
Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlu oli Brysselissä sunnuntaina 29. marraskuuta yhtä hymyä. Odotettuaan 16 vuotta EU-jonossa Turkki sai yhden päivän huippukokouksessa sylin täydeltä toinen toistaan mieluisampia lahjoja. Lupauksen viisumivapaudesta ensi vuoden syksylle, kiihdytyskaistan EU:n jäsenyysneuvotteluille, kolme miljardia euroa syyrialaispakolaisten auttamiseen.
Eikä Turkin tarvinnut juhlapäivää odottaessaan tehdä muuta kuin odottaa. Kumiveneillä Turkin puolelta Eurooppaan paenneet syyrialaiset, irakilaiset ja afgaanit olivat ajaneet eurooppalaisjohtajat mielentilaan, jossa he olivat valmiita lahjoittamaan Turkille lähes mitä tahansa saadakseen pakolaisvirran pysähtymään ja äänestäjänsä rauhoittumaan. Lahjojen vastineeksi Turkin tulee vastaisuudessa vartioida omia rajojaan paremmin ja estää turvapaikanhakijoiden salakuljettaminen Eurooppaan. Lisäksi Turkin tulee ottaa takaisin Euroopan käännyttämät turvapaikanhakijat.
EU:n raha-avulla on tarkoitus tukea syyrialaispakolaisten oloja leireillä, perustaa kouluja syyrialaislapsille sekä maanitella Turkki myöntämään syyrialaispakolaisille työlupia.
Brysselissä tehty kauppa muuttaa perin pohjin Turkin ja EU:n välisiä suhteita. Turkki hyväksyttiin EU:n jäsenkandidaatiksi Helsingissä 1999. Jäsenyysneuvottelut ovat kuitenkin kompastelleet muun muassa Turkin demokratiavajeeseen ja ihmisoikeuksien polkemiseen sekä keskeisten EU-maiden haluttomuuteen edistää jäsenyyttä. Mutta ei enää.
Turkin vaatima viisumivapaus 78 miljoonalle turkkilaiselle on ollut keskeinen hidaste EU-jäsenyysneuvotteluissa. Euroopassa on pelätty, että turkkilaisten tulo sekoittaisi eurooppalaiset työmarkkinat ja toisi rikollisuutta. Nyt Turkin sormien läpi katsoma pakolaisvirta avasikin viisumivapauden kertaheitolla turkkilaisille.
EU:n käymää pakolaiskauppaa on luonnehdittu yhtäällä win-win-tilanteeksi, jossa sekä Unioni että Turkki voittavat. Toisaalta sitä on moitittu täydelliseksi moraalikadoksi. Eurooppalaisjohtajat kiiruhtivat sunnuntaina vakuuttamaan, että päätökset eivät tarkoita silmien sulkemista Turkin ihmisoikeusongelmilta. Turkki on kiihtyvässä tahdissa pidättänyt ja vanginnut toimittajia, jotka ovat lievästikin arvosteleet presidentti Recep Tayyip Erdoğanin yhä itsevaltaisemmaksi käyvää politiikkaa.
Vain kolme päivää ennen Brysselin huippukokousta Turkki vangitsi kaksi Cumhuriyet-lehden toimittajaa, jotka olivat julkistaneet videomateriaalia siitä, kuinka Turkin tiedustelupalvelu salakuljetti aseita Syyrian kapinallisille. Presidentti Erdoğan vaati henkilökohtaisesti toimittajille elinkautista vankeutta. Vain viikkoa aiemmin toinen toimittajista oli palkittu Pariisissa suurella kansainvälisellä sananvapauspalkinnolla.
Toimittajien lisäksi vankilaan joutuivat sotilashenkilöt, jotka olivat määränneet aseita kuljettaneiden salakuljetusautot pysäytettäväksi.
Näistä asioista ei Brysselissä keskusteltu.
Ulkopoliittisen instituutin Turkki-asiantuntijan, tutkija Toni Alarannan mielestä EU:n Turkki-politiikka on epäonnistunut täydellisesti.
”EU myy nyt halvalla kaikki periaatteensa, jotta sillä olisi neuvotteluvaraa pakolaiskysymyksessä”, Alaranta sanoo.
”Minusta tämä on täydellinen skandaali.”
Kansainvälisessä mediassa kysyttiin huippukokouksen jälkeen myös, kiinnostaako eurooppalaisia, millä keinoin Turkki aikoo estää ihmisiä nousemasta kumiveneisiin vai saiko Turkki nyt vapaat kädet hoitaa asian.
Tai poistaako EU turkkilaisten viisumivapauden myös siinä tapauksessa, jos Turkki epäonnistuu tehtävässään?
Turkki on noussut lyhyessä ajassa maailman parrasvaloihin. Johtava puolue AKP menetti kesäkuun vaaleissa enemmistöasemansa parlamentissa. Kun tulos ei miellyttänyt, vaalit järjestettiin uudelleen.
Vaalien alla Erdoğania syytettiin väkivallan lietsomisesta kurdijärjestö PKK:n suuntaan oman puolueensa vaalimenestyksen takaamiseksi. Hallitus lopetti erittäin lupaavan rauhanprosessin keväällä kuin seinään. Vuosien työ valui hukkaan, ja väkivalta palasi kurdialueille.
Tuoreessa hallituksessa istuu enää vain Erdoğanille ehdottoman uskollisia henkilöitä, mukaan lukien hänen vävynsä. Pääministerinä nyt toimiva Davutoğlu oli vuosia Erdoğanin lojaali ulkoministeri.
ErdoĞan on nostanut Turkin kiehuvan Lähi-idän keskiöön taitavalla politiikallaan. Niin Eurooppaan suuntautuvan pakolaisvirran, koko Syyrian sodan kuin terroristijärjestö Isisin suhteen Turkki on soveltanut italialaisen lakon mallia: oikeansuuntaisia asioita tehdään, mutta hyvin hitaasti ja lähinnä näön vuoksi.
Turkin toimia – tai toimettomuutta – on helpompi ymmärtää, kun katsoo maan tavoitteita ennen ja nyt.
Vuonna 1923 osmani-imperiumi hajosi ja upseerina politiikkaan noussut Mustafa Kemal Atatürk alkoi muokata Turkista kansallisvaltiota, joka ei enää havittelisi islamilaista suurvalta-asemaa vaan pyrkisi moderniksi länsimaisia arvoja toteuttavaksi maalliseksi tasavallaksi. Tie oli kivinen eikä aina erityisen demokraattinen, mutta tavoite oli selkeä.
Kun Turkista tuli Naton jäsenmaa 1952, kukaan ei epäillyt maan länsilinjaa. Myös koko kylmän sodan ajan Turkki pysyi lännen leirissä.
Turkin kurssi muuttui vuonna 2002, kun Erdoğanin johtama islamilais-konservatiivinen AKP voitti ensimmäisen kerran vaalit. Hallituksen retoriikkaan palasi osmani-imperiumin ihannointi, eurooppalaiset arvot olivatkin nyt pahasta.
”AKP katsoi, että Turkin länsimaalaistaminen oli ollut suuri virhe ja että puolueen historiallinen tehtävä olisi luoda mittava sunni-islamilainen valtakunta. Turkin tuli ottaa paikkansa historiassa muiden johtavien valtojen joukossa”, Alaranta sanoo.
Tähän uuteen valtakuntaan mahtuvat hyvin kaikki sunniystävät kuten Muslimiveljeskunnat kautta Lähi-idän, Libyan uudet ääri-islamilaiset johtajat ja palestiinalaisjärjestö Hamas. Mutta siihen ei mahdu Syyrian presidentti Bašar al-Assad. Assad kuuluu Syyrian vähemmistöön alaviitteihin, jotka edustavat šiialaisuutta. Syyrialaisten enemmistö on sunneja.
”Assad pitää saada ulos keinolla millä tahansa, jotta myös Syyriaan saadaan sunnikonservatiivinen hallinto, joka olisi Turkin suuntaan kallellaan”, Alaranta sanoo.
Samasta syystä Turkki katsoo sormiensa läpi Isisin leviämistä. Kun länsimaat näkevät Isisin koko maailman vakautta uhkaavana terroristijärjestönä, Turkille se on sunnilainen ryhmä, joka edistää Assadin syrjäyttämistä. Turkki ei erityisesti pidä Isisistä, mutta sille se on selvästi pienempi paha kuin esimerkiksi Turkin yhtenäisyyttä horjuttava kurdijärjestö PKK.
Jokainen Isisin isku Syyrian ja Turkin aseellisia kurdiryhmiä vastaan on kuin lahja Erdoğanille.
”Ja se, että länsimaat tukevat kurdeja Isisin vastaisessa taistelussa, on puolestaan Turkille erityisen epämieluisaa”, sanoo CMI-järjestön analyytikko Mikko Patokallio.
Isisin vastaisessa rintamassa Turkki on ollut jollain tavoin aktiivinen vasta kesästä 2015.
Turkin suhtautumista ei olennaisesti muuttanut edes Isisin maan pääkaupungissa Ankarassa lokakuussa tekemä itsemurhaisku. Enemmistö yli sadasta iskussa kuolleesta ja 250 haavoittuneesta oli kurdimielisiä rauhanaktivisteja, jotka vastustivat hallituksen sodanlietsontaa PKK:n suuntaan. Eli Erdoğanin vastustajia.
Jälkeenpäin Erdoğan kertoi uskovansa, että Isisin lisäksi tekoon osallistuivat myös kurdit itse ja Syyrian salainen palvelu. Sitä presidentti ei selittänyt, miten tai miksi arkkiviholliset olisivat yllättäen liittoutuneet Ankaran iskua varten.
Turkki ei juuri osallistu Isisin vastaisiin iskuihin, toisin kuin Nato-liittolaisensa. Turkin pommit pudotetaan edelleen kurdien niskaan niin Syyriassa kuin Turkin sisälläkin.
Italialainen lakkoilu jatkuu myös Turkin eteläisellä rajalla. Isisille elintärkeä öljykauppa, tavarahuolto ja taistelijoiden kulku jatkuvat Turkin rajan yli. Turkki vetoaa siihen, että raja on pitkä ja vaikea valvoa. Todellisuudessa suoraan Isisin hallussa oleva osuus rajasta on kuitenkin vain sata kilometriä pitkä. Muut alueet ovat lähinnä kurdien valvonnassa. Öljy kuitenkin kulkee rajan yli kaikkien osapuolten alueiden halki.
Turkki myös jatkaa Pohjois-Syyriassa taistelevien Jabhat al-Nusran sekä Ahrar al-Shamin tukemista. Tätä ei kuitenkaan saa sanoa Turkissa ääneen. Ryhmät ovat salafistisia, äärisunnilaisia ryhmittymiä, jotka ajavat Syyriaan omanlaistansa islamilaista valtiota.
Turkin linja ärsyttää muita Naton jäseniä, mutta Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton on yksi harvoista länsipoliitikoista, joka on vaatinut Turkkia valitsemaan puolensa.
”Aikovatko he seistä meidän rinnallamme radikaalia jihadismia vastaan vai eivät”, Clinton kysyi vaalitilaisuudessa marraskuussa.
Turkin Incirlikin lentotukikohta on kuitenkin amerikkalaisille erittäin tärkeä Isisin-vastaisissa pommituksissa.
”Turkki on myös sotilasliiton ainoa jäsenmaa alueella. Sijaintinsa ja politiikkansa johdosta sillä on merkittävä asema Isiksen vastaisessa taistelussa. Liittolaiset tarvitsevat sitä”, sanoo Mikko Patokallio. Turkkia on siis pakko sietää.
”Erdoğan sanoo usein, että Turkki on tulirenkaan ympäröivä. Todellisuudessa tämä tulirengas on sytytetty pitkälti ihan itse”, Ulkopoliittisen instituutin Toni Alaranta arvioi.
Turkin pääministerin leveä hymy Brysselissä saattoi johtua myös helpotuksesta. Turkin suhteet Venäjään ovat jäätyneet sen jälkeen kun turkkilaiset ampuivat alas venäläishävittäjän Syyrian rajalla. Eurooppalaisen ystävän kädenojennus tuntuu nyt erityisen lämpimältä.
Venäjä ja Turkki seisovat Syyrian konfliktissa eri puolilla rintamaa, mutta Vladimir Putinin ja Erdoğanin välillä on aina valinnut vahva keskinäinen yhteisymmärrys. Kumpikin johtaa maataan autoritaarisin ottein ratsastaen kaikkein konservatiivisimmilla arvoilla ja uskonnolla. Myös maiden välinen kauppa on mittavaa ja venäläisturistit ovat olleet Turkin matkailun kivijalka.
Putin ei kuitenkaan voi ohittaa venäläiskoneen alasampumista ilman näyttävää protestia. Turkkilaisilta on nyt viety viisumivapaus Venäjälle, vientisopimuksia puretaan ja yhteistyö on jäädytetty.
Harva kuitenkaan uskoo, että mailla olisi halua ryhtyä sotatoimiin toisiaan vastaan.
Turkki on ottanut vastaan yli 2,2 miljoonaa Syyrian pakolaista ja majoittanut heitä rajakaupunkeihin. Se ei ole rakentanut piikkilanka-aitoja rajoilleen, toisin kuin moni vauraampi Euroopan maa.
Pakolaiskriisi on maksanut Turkille yli kahdeksan miljardia euroa. Ulkomaista apua se on saanut – tai pyytänyt – vain hyvin vähän.
Toni Alaranta sanoo, että Turkki ei tätä tee pelkästä lähimmäisenrakkaudesta.
”Syyrialaisten vastaanottaminen on osa Turkin suurta kertomusta siitä, kuinka Turkki pelastaa kaikki Lähi-idän sorretut muslimit ja kuinka Turkista tulee uusi islamin keskus”, Alaranta sanoo.
”Kuvaan kuuluu myös sunnijohtoinen Syyria, ja sen syntyminen on Turkin silmissä vain ajan kysymys.”