Kohti liittovaltiota
Saksan ja Ranskan elvytyspaketti olisi poliittisesti hyvin merkittävä askel, sanoo talouspolitiikan tutkija Timo Miettinen.
ranska ja Saksa ovat ehdottaneet EU:n 500 miljardin euron elvytysrahaston perustamista. Tuki käytettäisiin koronasta pahimmin kärsineiden alueiden ja alojen tukemiseen, eikä sitä tarvitsisi maksaa takaisin. Suomen osuus yhteisvastuupotista olisi noin 8,5 miljardia. Mihin rahasto riittäisi?
”EU-komission arvioiden mukaan 27:n EU-maan bruttokansantuote putoaa tänä vuonna yli 7 prosenttia eli noin 1 500 miljardia euroa. Rahastosta huolimatta suurimmat toimet tehtäisiin edelleen valtioiden sisällä. Ehdotuksen suurin merkitys liittyy EU:n finanssipoliittisen kapasiteetin kasvattamiseen velkarahalla jäsenmaksujen sijaan. Tämä on poliittisesti hyvin merkittävä askel kohti uutta, liittovaltiota muistuttavaa unionia.”
Saksa on perinteisesti suhtautunut kielteisesti EU-maiden yhteisvastuun lisäämiseen. Mistä asennemuutos johtuu ja mistä se kertoo?
”Saksa on pankkijärjestelmänsä takia monia muita maita haavoittuvaisempi Etelä-Euroopan riskeille. Toisaalta Saksa näyttää ottavan vakavasti huolen EU:n fragmentaatiosta tai mahdollisesti jopa euroalueen hajoamisesta. Saksa osoitti jo eurokriisin aikana olevansa pohjimmiltaan pragmaattinen. Se hyväksyy monenlaisia toimia sillä ehdolla, että euroalueen perusrakenteet pysyvät kasassa.”
Miten Saksan asennemuutos heijastuu EU:n voimasuhteisiin? Ilman Saksaa yhteisvastuun vastustajien joukossa on vain pienempiä EU-maita (Hollanti, Tanska, Ruotsi, Itävalta).
”Oleellista on, että EU:ssa politiikkaa tehdään yhä enemmän maaryhmien kautta. Tämä on iso muutos Lissabonin sopimukseen tai viimeisimpään perussopimuksen uudistukseen, joiden piti edistää komissiovetoista päätöksentekoa. Eurokriisi kuitenkin muutti koko asetelman. Saksan ja Ranskan akseli on ollut todella voimakas siitä lähtien.”
Millaisia seurauksia elvytysrahaston kaatumisella olisi EU:n taloudelle ja poliittiselle yhtenäisyydelle?
”Tuskin yhteisvastuun ongelma siitä poistuisi. Yhteisvastuuta vain jouduttaisiin toteuttamaan Euroopan keskuspankin (EKP) ja sen osto-ohjelmien kautta. Nimenomaan EKP:stä tulisi väline, jolla korkoeroja saataisiin hillittyä ja maille annettaisiin parempia edellytyksiä tehdä elvytystoimenpiteitä.”
”Pitkällä tähtäimellä demokratian kannalta on ongelmallista, että niin paljon taloudellisia ja poliittisia vastuita annetaan toimeenpanovaltaa edustaville instituutioille. Poliittisten päätösten koordinoiminen EU:n tasolla voisi olla demokraattisesti hyväksyttävämpi vaihtoehto.”
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen taloutta on lääkitty velalla vielä nousukaudellakin. Koronan myötä keskuspankin sekä Euroopassa että USA:ssa painavat valtavasti uutta elvytysrahaa. Onko velkaelvytyksestä tullut uusi normaali, johon sisältyy ajatus siitä, ettei velkoja koskaan makseta takaisin?
”Euroopassa muistetaan, miten haitallista eurokriisissä oli, kun Euroopan keskuspankki aluksi kiristi rahapolitiikkaa ja joutui sitten perumaan tekemisiään. Olemme astuneet taloudelliseen maailmaan, jossa inflaatiotavoitteita ei voida enää saavuttaa korkopolitiikalla. Keskuspankeilta tarvitaan myös poikkeuksellisia toimia, kuten osto-ohjelmia. Ajatus ei ole, että jatkaa elvyttämistä voidaan vaan, että sitä pitää jatkaa. Vaihtoehtona on se, että rahapolitiikka ei keksi uusia tapoja toteuttaa inflaatiotavoitettaan, ja ajaudumme deflaatioon. Se tilanne, jonka kaikki haluavat välttää.”
Miten keskustelu EU:n yhteisvastuusta heijastuu kotimaan politiikkaan?
”Monet puolueet haluavat varmasti välttää eurokriisin aikaisen tilanteen, jossa perussuomalaiset olivat ainoa vastavoima EU-politiikalle. Esimerkiksi nyt kristillisdemokraatit ovat lähteneet jo profiloitumaan vahvasti tiukan linjan puolueena, ettei perussuomalaiset jäisi yksin vastustamaan yhteisvastuuta lisääviä toimia.”
”Esimerkiksi kokoomuksen sisällä tästä näyttää olevan erilaisia kantoja. Puheen tasolla halutaan pitää yllä tiukan taloudenpidon periaatetta ja ajatusta siitä, että kaikki vastaavat omasta velastaan. Toisaalta puolueen sisällä on myös paljon voimia, jotka näkevät, että EU-tason yhteistyöllä on Suomelle iso merkitys.”
”Puolueiden sisäiset jakolinjat ovat tässä kysymyksessä usein merkittävimpiä kuin suoraviivainen vastakkainasettelu hallituksen ja opposition välillä. Näin on juuri siksi, että halutaan välttää tilanne, jossa perussuomalaiset olisi yksinäinen opposition ääni EU-politiikassa. ”
Koronan talousvaikutuksien on povattu petaavan populisteille hyvän mahdollisuuden nostaa kannatustaan ympäri Eurooppaa. Onko eurokriisi opettanut muita puolueita olemaan jättämättä populisteille liikaa omaa tilaa?
”Talouskriisit nostavat usein populistien suosiota ja johtavat puoluekentän sirpaloitumiseen. Epäilen kuitenkin sitä, että populistit saisivat koronasta samanlaista liikevoimaa kuin eurokriisistä. Virus ei sovi populistiseen narratiiviin: korona ei tunne rajoja, eikä sille voi osoittaa yhtä selkeitä syyllisiä kuin eurokriisille.”
Työelämäprofessori Vesa Vihriälä ja eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg Helsingin yliopistosta ehdottivat 23. toukokuuta julkaistussa blogissaan, että EU:n yhteisen elvytysrahaston rahoittamiseen osallistuisivat vain halukkaat maat. Pidätkö tätä realistisena vaihtoehtona?
”En, se johtaisi vain Euroopan entistä suurempaan sirpaloitumiseen. Tuon blogin ehdottomasti kiinnostavin ajatus oli suoran keskuspankkirahoituksen salliminen valtiolle. Vihriälän ja Sandbergin mukaan se voitaisiin viedä läpi jopa kevennetyllä menettelyllä, perussopimuksen muutoksella. Heidän ajattelunsa lähtee siitä, että valtioiden pitää antaa hoitaa tämä kriisi. Sen sijaan EU-tason toimivaltaa ei tarvitse lisätä.”
Juttua muokattu kello 14.08: teksti korvattu pidemmällä versiolla haastattelusta.