Trump luovutti Syyrian vastustajilleen

Turkin salamahyökkäyksestä Syyrian kurdialueille hyötyvät Venäjä ja Iran, mutta myös presidentti Bašar al-Assadin hallinto.

ulkomaat
Teksti
Hannu Pesonen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Yhdysvallat ja sen perässä muut länsimaat laskivat Syyrian sisällissodan käynnistyttyä 2011, että sota johtaisi presidentti Bašar al-Assadin itsevallan kaatumiseen ja kansanvaltaa vaatineiden kapinallisten voittoon.

Sen tavoitteen peri Donald Trumpin hallinto. Al-Assadin kaatuminen alkoi tosin näyttää epätodennäköiseltä. Venäjän ja Iranin al-Assadille antama apu oli kääntänyt sodan kulun Syyrian hallinnon eduksi.

Trumpin 6. lokakuuta käymä puhelinkeskustelu Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa hautasi viimeisetkin haaveet al-Assadin kaatumisesta.

Yhdysvaltain presidentin äkkiliikkeen seurauksena Syyrian hallitus näyttää vahvistavan asemaansa kertaheitolla – tavalla, josta al-Assad ja tukijansa pari viikkoa sitten tuskin osasivat edes unelmoida.

 

Trump hämmensi alueen sekavaa tilannetta entisestään, kun hän ilmoitti Erdoğanin kanssa keskusteltuaan vetävänsä amerikkalaiset erikoisjoukot Syyrian pohjoisosien kurdialueilta. Ne ovat toimineet siellä vuodesta 2015 Yhdysvaltain tärkeimmän ja oikeastaan ainoan Syyrian-liittolaisen, kurdien johtaman SDF-asejärjestön tukena.

SDF:n kovan ytimen muodostavat kurdien YPG-itsepuolustusjoukot olivat pääosassa ääri-islamilaisen terroristijärjestön Isisin omatekoisen kalifaatin kukistamisessa Syyriassa. Ne valtasivat Isisin viimeiset maa-alueet viime maaliskuussa.

Trumpin ilmoitus avasi Erdoğanille oven käynnistää hyökkäys, jota Turkki on valmistellut jo pitkään. Tavoitteena on kukistaa Syyrian kurdihallinto.

Syyrian kurdit ovat sisällissodan aikana ottaneet valvontaansa noin kolmasosan Syyrian pohjois- ja koillisosista ja perustaneet sinne itsehallintoalueensa Rojavan, jolla on noin 500 kilometrin verran yhteistä rajalinjaa Turkin kanssa.

Itsehallintoalue on myrkkyä Turkille, joka pitää Syyrian kurdihallintoa ja YPG-joukkoja Turkin kurdiväestön itsehallintoa ajavan poliittisen ja aseellisen PKK-järjestön jatkeena. Turkki on käynyt veristä sotaa PKK:ta vastaan 35 vuoden ajan.

Järjestyksen takaajaksi on nousemassa Venäjä.

Turkin päämääränä on vallata Syyrian kurdialueilta 480 kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä ”turvavyöhyke” ja asuttaa se Turkista siirrettävillä yli miljoonalla syyrialaispakolaisella. Toteutuessaan suunnitelma voi johtaa etniseen puhdistukseen, jossa valtaosa kurdeista häädetään kotiseuduiltaan.

Aiemmin Turkki ei voinut hyökätä alueelle, koska kurdeja oli tukemassa noin tuhat amerikkalaisten erikoisjoukkojen sotilasta. Turkkilaiset eivät halunneet ottaa riskiä, että amerikkalaisia loukkaantuu tai kuolee operaatiossa. Hyökkäys alkoi heti, kun Trump yllättäen hylkäsi kurdiliittolaisensa.

Amerikkalaisten lähdettyä kurdien ainoaksi vaihtoehdoksi jäi solmia pikaliitto Syyrian hallituksen kanssa ja kutsua sen joukot estämään Turkin valtausaikeita.

Ilmeisesti al-Assadin hallintoa tukevien venäläisjoukkojen tukikohdassa neuvotellun sopimuksen tuloksena Syyrian armeija alkoi 13. lokakuuta siirtyä takaisin maan koillisosiin. Se oli jättänyt alueen vuonna 2012 keskittääkseen voimansa sisällissodan kriittisille taistelualueille.

Sopimus vienee kurdeilta valtaosan sodan aikana rakennetusta itsehallinnosta, mutta jättää heille mahdollisuuden pysyä perinteisillä asuinalueillaan.

”Venäjä ja Syyrian hallitus tekivät tarjouksen, joka saattaa pelastaa miljoonien suojeluksessamme elävien ihmisten hengen. Emme luota heidän lupauksiinsa, mutta meidän on valittava tuskallisten kompromissien ja kansanmurhan välillä”, tiivisti SDF-joukkojen kurdikomentaja Mazloum Abdi.

 

Trump siis lahjoitti kolmasosan Syyriaa ja tärkeimmät liittolaisensa al-Assadin hallinnolle ja Venäjälle. Monien asiantuntijoiden mielestä täysin turhaan.

Presidentin perustelut ”alueen älyttömien sotien jättämisestä” ontuvat. Yhdysvallat on toukokuun jälkeen kasvattanut Lähi-idässä olevien joukkojensa määrää 14 000 sotilaalla ja lähettää pian Saudi-Arabiaan 3 000 sotilaan lisäosaston.

Pienen erikoisjoukon pitäminen Syyrian pohjoisrajalla olisi todennäköisesti merkinnyt enemmän Lähi-idän vakaudelle kuin lisäjoukkojen lähettäminen Saudi-Arabiaan.

Syyrian toinen sotilaallinen päätukija Iran vahvistaa entisestään asemaansa Lähi-idässä aivan ilmaiseksi – täysin presidentti Trumpin asettamien tavoitteiden vastaisesti. Sen varustamille joukoille aukeaa nyt suora pääsy myös Syyrian pohjoisosiin.

 

Yhdysvallat on huonolla menestyksellä yrittänyt painostaa Turkkia lopettamaan hyökkäyksensä. Se ilmoitti 14. lokakuuta ”erittäin ankarista” talouspakotteista.

Näyttää siltä, että Venäjä on nousemassa Lähi-idän vielä muotoaan hakevan uuden järjestyksen valvojaksi.

Moskova tekee kaikkensa estääkseen Syyriaa ja Turkkia ajautumasta täysimittaiseen sotaan. Kahden maan armeijat eivät ole taistelleet toisiaan vastaan kertaakaan Syyrian sodan aikana, mutta nyt ne ovat vastakkain Manbijissa, jonka valtaamista Erdoğan on havitellut avoimesti jo pitkään.

Turkki on yhä mukana kolmiliitossa Syyrian hallituksen kummisetien Venäjän ja Iranin kanssa.

Venäläiset saattavat tarjota takeita, että Syyrian hallitus pitää Venäjän tuella huolen, ettei Turkin rajalle enää synny vahvaa kurdien itsehallintoaluetta. Se voisi riittää presidentti Erdoğanin tarvitsemaksi näytöksi siitä, että hyökkäys kurdialueille on täyttänyt Turkin ”historialliset tavoitteet.”