Brittitutkimus: Isät idästä, äidit lännestä

geeniperimä
Teksti
Jukka Ukkola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Geeniperintö
Sinisessä kartassa maanviljelyn kehitys oli neoliittisella kaudella sitä pitemmällä mitä sinisempi alue on. Punaisessa kartassa näkyy Y-kromosomin yleisimmän haplotyypin yleisyys, joka on korkeimmillaan siellä, minne maanviljelijät tulivat viimeksi. Kuva Plos Biology

Brittiläisen Leicesterin yliopiston tutkimus on tuonut uutta valoa pitkään jatkuneeseen keskusteluun siitä, tuliko maanviljelys Eurooppaan Lähi-idästä 10 000 vuotta sitten viljelijöiden itsensä muuttaessa tänne, vai siirtyikö se pelkän teknologian ja kulttuurin levitessä täällä jo olevan asutuksen piiriin.

Viime viikolla avoimessa PLoS Biology -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että Lähi-idästä tuli Eurooppaan viljelijämiehiä, jotka saivat lapsia täkäläisen naisten kanssa.

Tähän tulokseen päädyttiin vertaamalla eurooppalaisten miesten geneettistä vaihtelua, tarkemmin sanottuna yleisimmän Y-kromosomin (haplotyyppi R1b1b2) esiintymistä eri puolilla maanosaa ja eri aikoina. Kromosomi on noin 110 miljoonalla eurooppalaismiehellä, sitä yleisempänä, mitä enemmän siirrytään kaakosta luoteeseen. Itä-Turkissa kromosomi on vain noin 12 prosentilla miehistä, mutta Irlannissa 85 prosentilla.

Myös muualla Länsi-Euroopassa, erityisesti baskimaassa, tämän tyypin miehiä on runsaasti, mutta sen sijaan hyvin vähän Pohjoismaissa, erityisesti Itä-Suomessa.

Viljelijämiehillä oli vientiä

Aiemmin on päätelty, että tämä kromosomi olisi periytynyt Euroopassa asuneilta metsästäjä-keräilijäheimoilta, mutta leicesteriläistutkijoiden mukaan tilanne onkin päinvastainen: kromosomi onkin peräisin maanviljelyksen tuoneilta miehiltä.

Tähän johtopäätökseen vei tilastollinen malli, johon otettiin mukaan kromosomin levinneisyysalueiden lisäksi myös ilmaantumisajat ja genetiikassa käytetty niin sanottu mikrosatelliittimuuntelu. Tässä mallissa Y-kromosomin nykyisen jakautuman selittää parhaiten se, että se on levinnyt länteen asteittain alkaen yhdestä ainoasta paikasta ja säilynyt korkeimpana siellä, minne se tuli viimeksi.

Lähtöpiste oli maanviljelyn syntyseutu, Lähi-idän “hedelmällisyyskehä”, joka ulottui itäiseltä Välimereltä Persianlahdelle ja sisälsi myös Kaksoisvirtain maan, nykyisen Irakin. Esi-isämme näyttävät lähteneen sieltä Turkin kautta länteen 7 000-8 000 vuotta sitten, mikä sopii hyvin myös maanviljelyksen leviämisen aikatauluun.

Eurooppalaisten naisten geeniperimässä ei ole havaittu samanlaista ilmiötä, vaan äidiltä lapselle periytyvän dna:n eri tyyppien esiintymiskartta on erilainen kuin miehisen Y-kromosomin.

Suurin osa äidinpuoleisesta geeniperinnöstä näyttää tulevan Euroopan alkuasukkailta, metsästäjä-keräilijöiltä. Biologien kielellä tämä on merkki siitä, että viljelijämiehillä oli “lisääntymisetu alkuperäisväestön metsästäjä-keräilijöihin verrattuna”.

Uudet tulokkaat siis menestyivät naisväen parissa paremmin kuin entiset äijät ja syrjäyttivät hiljalleen nämä metsästäjä-keräilijät. Ehkä siihen maailmanaikaan oli seksikkäämpää olla maanviljelijä, myöntää tutkija Patricia Balaresque.