Bill Browder lähetti SK:lle todisteita Magnitskin murhasta ja Venäjän viranomaisten veropetoksesta
Brittiläinen suursijoittaja kiistää jyrkästi kaikki kohutun dokumenttielokuvan syytökset.
Suursijoittaja Bill Browder kumoaa Suomen Kuvalehdelle lähettämässään sähköpostiviestissä useita vakavia syytöksiä, joita esitetään Andrei Nekrasovin uudessa dokumenttielokuvassa The Magnitsky Act.
Samalla Browder syyttää Nekrasovia valehtelusta ja väärien tietojen levittämisestä. ”Nekrasov esittää useita vääriä väitteitä”, hän toteaa.
Nekrasov väittää elokuvassaan, ettei Browderin kirjanpitäjää Sergei Magnitskia murhattu vaan hän kuoli laiminlyötynä vankilassa, koska häntä ei päästetty lääkäriin.
Nekrasov väittää myös, ettei Magnitski ollut viiden miljardin ruplan veropetoksen paljastaja, kuten Browder väittää, vaan mahdollisesti rikollinen.
Browder pitää kiinni tarinastaan, jonka hän esitti yksityiskohtaisesti kirjassaan Red Notice (WSOY 2015). Sen mukaan venäläiset rikostutkijat ryöstivät häneltä kolme yritystä ja murhasivat Magnitskin sen jälkeen, kun tämä oli paljastanut tutkijoiden tekemän viiden miljardin ruplan veropetoksen.
Browder esittää SK:lle lähettämässään sähköpostissa todisteeksi Magnitskin kuoleman jälkeen tämän ranteista otettuja valokuvia. Ne osoittavat että Magnitskia oli pahoinpidelty.
Browder sai väitteilleen tukea 3. toukokuuta venäläisen oppositiojulkaisun Novaja Gazetan artikkelista, jossa Moskovan yhteiskunnallisen seurantakomitean puheenjohtaja Valeri Borštšev toteaa, että Magnitski käytännössä kidutettiin kuoliaaksi.
Borštševin johtaman komitean tehtävänä on seurata Venäjän vankilaoloja. Se teki aikoinaan Magnitskin kuolemasta riippumattoman tutkimuksen, jonka mukaan Magnitskia siirrettiin sellistä ja vankilasta toiseen eikä päästetty lääkäriin, vaikka hän kärsi sappikivivaivoista. Lisäksi häntä pidettiin käsiraudoissa ja hakattiin kumipampuilla.
Browderin mukaan Magnitski tapettiin, koska hän oli paljastanut, että hänen sijoitusrahastonsa Hermitage Capitalin omistamia yrityksiä tutkineet Pavel Karpov ja Artjom Kuznetsov olivat mukana sekä yrityskaappauksessa että veropetoksessa. He väärensivät hänen yritystensä kirjanpitoa ja saivat ne näyttämään tappiollisilta.
Sen jälkeen Karpov ja Kuznetsov vaativat kumppaneineen tappioiden perusteella valtiota palauttamaan viisi miljardia ruplaa jo maksettuja veroja. Summa vastaa sen aikaisella kurssilla yli 200 miljoonaa euroa.
Browder väittää SK:lle lähettämässään sähköpostissa, että Karpovin ja Kuznetsovin elintaso kohosi huomattavasti veropetoksen jälkeen: he käyttivät kalliita pukuja ja ajoivat loistoautoilla, vaikka kummallakin oli varsin vaatimaton palkka.
Browder viittaa Magnitski-kampanjansa nettisivustoon, johon on kirjattu yksityiskohtaisia tietoja Dubaissa sijaitsevista huviloista sekä Moskovan ja Kyproksen luksusasunnoista ja veroparatiiseihin perustetuista pankkitileistä.
Andrei Nekrasov ei löytänyt Magnitskin alkuperäisestä kuulustelupöytäkirjasta minkäänlaista viitettä Karpovin ja Kuznetsovin osallisuudesta. Itse asiassa siinä ei edes mainita heidän nimiään.
Nekrasovin mukaan rikosilmoituksen viiden miljardin ruplan veropetoksesta teki alun perin kirjanpitäjä Rimma Starova, joka työskenteli noihin aikoihin Browderin yhtiössä nimellisenä johtajana.
Bill Browder kiistää väitteen jyrkästi. Hänen mukaansa Starova teki valheellisen rikosilmoituksen Hermitage Capitalin omistamia yhtiöitä vastaan.
”Hermitage ilmoitti yrityskaappauksesta ja satojen miljoonien dollareiden veropetoksesta joulukuussa 2007 eli neljä kuukautta ennen kuin Starova jätti rikosilmoituksensa huhtikuussa 2008”, Browder kirjoittaa viestissään.
Browder sanoo selvittäneensä, että Rimma Starova oli 70-vuotias eläkeläinen. Tämä asui Etelä-Venäjällä Novotšerkasskin provinssikaupungissa, jonne Browderilta kaapatut yhtiöt oli rekisteröity.
”Todennäköisesti rikollisryhmä maksoi hänelle muutamia satoja dollareita siitä, että hän allekirjoitti rikosilmoituksen. Me katsomme hänen avustaneen rikollisia petoksessa”, Browder kirjoittaa.
Starova jätti rikosilmoituksensa Tatarstanin pääkaupungissa Kazanissa. Browder väittää, että rikollisten tarkoituksena oli saada tutkinta siirrettyä Tatarstaniin, jossa heillä oli tutkinnanjohtajana oma mies, Oleg Uržumtsev.
Browderin mukaan Kazanin poliisivoimat olivat siihen aikaan tunnettuja korruptiosta ja epäinhimillisistä kidutuskeinoistaan, kuten samppanjapullon survomisesta peräaukkoon.
Yhdysvallat on kirjannut sittemmin Uržumtsevin nimen pakotelistalleen. Yhdysvallat kielsi vuonna 2012 säädetyn Magnitski-lain perusteella maahantuloviisumit venäläisviranomaisilta, joiden katsotaan osallistuneen tavalla tai toisella Magnitskin murhaan.
Euroopan parlamentti asetti samasta syystä 32 venäläistä virkamiestä pakotelistalle.
Browder ylistää Sergei Magnitskia huippuluokan juristiksi, joka tunsi Venäjän verolait paremmin kuin kukaan muu. Nekrasovin mukaan Magnitski oli kuitenkin tavallinen kirjanpitäjä ja tilintarkastaja. Vastauksessaan Browder kiistää tämänkin väitteen.
”Sergei Magnitski oli lakimies ja hän edusti minun yhtiötäni ja muita yhtiöitä veroasioissa venäläisissä tuomioistuimissa”, hän kirjoittaa.
Andrei Nekrasov väittää puolestaan pystyvänsä kumoamaan Browderin väitteet.
Elokuvasta syntynyt riita on kuitenkin lukemattomine yksityiskohtineen niin vaikeaselkoinen, että ulkopuolisen on mahdoton selvittää, mikä on lopulta totta.
Browder pystyy esittämään tarinansa uskottavasti, sillä hän on kirjoittanut aiheesta kirjan ja rakentanut todisteista kokonaisen nettisivuston.
Mutta silti myös amerikkalaiset lakimiehet ovat löytäneet ristiriitaisuuksia Browderin kertomuksesta.
Browder yritettiin haastaa todistajaksi New Yorkissa Magnitskin tapaukseen liittyvässä rahanpesujutussa, mutta hän vältteli haastemiehiä yli vuoden. Lopulta hän saapui oikeuteen huhtikuussa 2015 mutta vastaili lakimiesten täsmällisiin kysymyksiin kierrellen ja ristiriitaisesti.
Lakimiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että Browderin tarina on ainakin osittain sepitetty. He epäilevät, ettei hänen karkotuksensa Venäjältä johtunut poliittisista syistä.
Amerikkalaislehti The Huffington Post viittasi tapahtumiin huhtikuun lopulla julkaistussa artikkelissa, joka on sittemmin poistettu internetistä Browderin asianajajien vaatimuksesta.
”The Huffington Post poisti artikkelin, koska se oli väärä ja herjaava ja sisälsi totuudenvastaisia tietoja”, Browder vastaa asiaa koskevaan kysymykseen.
YouTubessa on kuitenkin edelleen videopätkä (ks. alla), jossa Browder pakenee haastemiestä helmikuussa 2015 New Yorkissa.
The Magnitsky Actia ei ole esitetty julkisesti vielä missään. Elokuvan ensi-illan piti olla saksalais-ranskalaisella kulttuurikanavalla Artella 3. toukokuuta, mutta esitys peruttiin sen jälkeen, kun Browderin asianajajat olivat uhanneet yhtiötä oikeusjutulla ja vahingonkorvausvaatimuksilla.
Yleisradio on yksi elokuvan tuottajista, mutta yhtiö ei ole tehnyt vielä lopullista päätöstä elokuvan esittämisestä.
”Ylellä ei ole suunnitelmia ohjelman julkaisuun”, Dokumenttiprojektin tuottaja Erkko Lyytinen sanoo. ”Todistustaakka on Nekrasovilla, ja jäämme odottamaan hänen lausuntoaan esille tulleista epäselvyyksistä.”
Juttu julkaistu 4.5. klo 10.43, juttua muokattu klo 12.05: poistettu lause ”hän vältteli veropetossyytteitä” kohdasta, jossa kerrottiin epäilyistä Browderin karkotuksen syistä. Juttua muokattu 16.5. klo 11.34: tarkennettu kohtaa Yhdysvalloissa meneillään olevasta oikeudenkäynnistä. Jutussa kerrottiin, että tuomarit olisivat kiinnittäneet huomiota Browderin puheiden ristiriitaisuuksiin, kyse oli Browderia kuulustelluista lakimiehistä.