Bhutanin menestyksen mittari: "Kaikille hankkeille tehdään onnellisuusvaikutusten arviointi"

menestys
Teksti
Susan Heikkinen
Bhutanin kuningas Jigme Wangchuck otti kuningattarekseen Jetsun Peman lokakuussa 2011. Opiskelija kantoi kuvataulua pääkaupunki Thimphussa. Kuva Kevin Frayer / AP / Lehtikuva.

Onnellisuusvaikutusten arvioiminen auttaa suuntaamaan niukkuutta oikein, sanoo parlamentaarikkovieras Bhutanista.

Kun valo voittaa taas keväällä pimeyden, pienessä Bhutanin kuningaskunnassa Himalajan etelärinteillä on erityinen syy juhlaan. Silloin, 20. maaliskuuta, vietetään ensimmäistä kansainvälistä onnellisuuden päivää. YK julisti uuden teemapäivän kesällä, Bhutanin aloitteesta.

Se on vain yksi päivä 113 teemapäivän joukossa, mutta bhutanilaisille YK:n päätös on innostava tunnustus siitä, että pienikin maa voi vaikuttaa. Noin 720 000 asukkaan Bhutan on nykyään itseoikeutettu puhuja globaalissa keskustelussa, jossa pohditaan bruttokansantuotteen korvaamista tai täydentämistä muilla kehityksen mittareilla. Bhutan tunnetaan maailmalla jo parhaiten termistä gross national happiness, bruttokansanonnellisuus.

”Kaikille hankkeille tehdään onnellisuusvaikutusten arviointi”, kuvailee Karma Damcho Nidup, Bhutanin parlamentin ylähuoneen jäsen.

”Maallamme on rajalliset resurssit, joten meidän täytyy valita, mihin rahamme laitamme. Arvioimme, tuoko hanke mahdollisimman suuren onnellisuuden. Ja kansanonnellisuudessahan ei ole kyse ohimenevästä onnellisuudentunteesta, vaan kestävästä onnellisuudesta.”

Arvioinnin työkaluna käytetään yksinkertaista kysymyspatteria, johon vastaa kattava otos bhutanilaisia. Vastaukset pisteytetään, ja tuloksen täytyy ylittää ennalta määrätty pisteraja, jotta hankkeella olisi etenemistoiveita.

Myös maailman kauppajärjestöön WTO:hon liittymisestä tehtiin onnellisuusvaikutusten arviointi. Hanke sai hyvät pisteet muun muassa todennäköisenä taloudellisen vireyden ja materiaalisen hyvinvoinnin parantajana sekä yksilön oikeuksien lisääjänä. Miinuspisteet tulivat esimerkiksi todennäköisestä tuloerojen kasvamisesta ja luonnon saastumisesta. Kokonaistulos jäi kirkkaasti riman alle, joten Bhutan on pysynyt WTO:ssa vain tarkkailijajäsenenä.

Tilausta onnelle olisi

Bhutanin parlamentin ylähuoneen jäsen Karma Damcho Nidup vieraili Suomessa syys-lokakuun vaihteessa. Kuva Vesa Hämäläinen.

”Eiköhän jokainen maa halua edistää hyvinvointia. Ne vain ovat valinneet eri tapoja sitä varten”, Karma Damcho Nidup sanoo. ”Mutta jos sijoitamme kehityksen ytimeen ihmiset, vaikutus on valtava. Kun puhumme kansanonnellisuudesta, puhumme kulttuurista, ympäristöstä, hyvästä hallinnosta. Tämä johtaa parempaan varojen suuntaamiseen, kun sekä taloudelliset resurssit että luonnonvarat ovat niukat.”

Olisiko Bhutanista malliksi suurille naapureilleen Intialle ja Kiinalle?

”Kansanonnellisuuden peruspilareista esimerkiksi ympäristö on sellainen, jota naapuriemmekin on tärkeää vaalia”, Damcho Nidup sanoo. ”Mutta pienessä maassa on yksinkertaisempaa saada kaikki mukaan. Ymmärrän monimutkaisuuden, joka vallitsee valtavan väestön maissa.”

”Intia on suurin kehitysyhteistyökumppanimme. Olen varma, että koska me tavoittelemme kansanonnellisuutta ja he rahoittavat meitä, se saattaa saada heidätkin ajattelemaan joitain kansanonnellisuuden piirteitä toimintatavoissaan.”

Yhtenäisyyden varjot

Yksi kansanonnellisuudelle valituista peruspilareista Bhutanissa on kulttuurinen yhtenäisyys. Maa on vaalinut perinteistä valtakulttuuriaan siinä määrin, että sitä on syytetty kulttuuristen vähemmistöjen syrjimisestä. 1990-luvulla yli 100 000 nepalilaistaustaista ihmistä päätyi pakolaisleireille maan rajojen ulkopuolelle. YK on asuttanut heitä viime vuosina muun muassa Yhdysvaltoihin.

”Bhutanin kehitys alkoi myöhään, 1960-luvulla. Meidän täytyi tuoda paljon ulkomaista työvoimaa. Siihen aikaan emme liiemmin ajatelleet maahanmuuttoasioita”, Damcho Nidup sanoo. ”Myöhemmin maahantulijoiden määrät lisääntyivät huomattavasti, eivätkä he välttämättä tulleet asianmukaisen maahanmuuttoprosessin kautta. Siksi he eivät ole Bhutanin kansalaisia. On tunnustettava, että joukossa on myös aitoja kansalaisia. Ne, joita on kohdeltu väärin, otetaan takaisin. Tästä asiasta neuvotellaan parhaillaan Nepalin kanssa.”

Mitä yhteistä Suomella ja Bhutanilla on onnellisuusmielessä?

”Perhe on Suomen hyvinvointijärjestelmän ytimessä. Meillekin se on erittäin tärkeää. Uskomme, että yhteiskunta on laajennettu perhe. Niinpä kaikki kehitysponnistelut täytyy suunnata perheisiin, yksittäisiin perheisiin ja laajassa mielessä. Toinen yhtäläisyys ympäristön kunnioittaminen. Meillekin se on hyvin tärkeää, oli jo ennen kuin ympäristöstä tuli muotisana.”

Mikä on onnellisuutta?

Bhutaniin määritelty ”kansanonnellisuus” (gross national happiness, GNH) koostuu yhdeksästä päätekijästä: terveys, mielenterveys, ajankäytön tasapaino, yhteisöllisyys, kulttuurinen monimuotoisuus, luonnon monimuotoisuus, hyvä hallinto, elintaso ja koulutus. Nämä jakautuvat edelleen 72 tarkempaan elämänalueeseen. Esimerkiksi hyvä hallinto sisältää perusoikeudet, yhteisöllisyyden alle lasketaan turvallisuus, ja kulttuurina arvostetaan muun muassa perinteisiä käsityötaitoja.

Bhutan on tutkinut kansansa onnellisuutta maanlaajuisella kyselyllä vuosina 2008 ja 2010. Tuoreimmassa kyselyssä mitattiin henkilökohtaista onnellisuutta tai tyytyväisyyttä yli 700 kysymyksellä, ja siihen vastasi yli 7 000 ihmistä. Tulos: riittäväksi määritelty kansanonnellisuus vallitsee 43:lla elämänalueella 72:sta.

Kansanonnellisuutta arvioidaan päätöksenteossa jatkuvasti, tekemällä ihmisille kyselyitä valmistelussa olevista hankkeista. Eri aloilla on käytössä omat kysymyspatterinsa. Esimerkiksi: Heikentääkö hanke tulonjaon oikeudenmukaisuutta? Lisääkö hanke mahdollisuuksia korruptioon? Vähentääkö se kasvilajien monimuotoisuutta? Vähentääkö se ihmisten aikaa perheidensä kanssa?