Belgialaisprofessori pöyristyttää kommenteillaan: vaatii seksuaalivähemmistöjä piilottamaan suuntautumisensa muslimikaupunginosissa
Lausunnot ovat herättäneet voimakkaan vastareaktion. Monen belgialaisen mielestä muslimien pitäisi mukautua maan liberaaliin kulttuuriin, ei päinvastoin.
Belgiassa on noussut julkinen häly Leuvenin yliopiston kulttuurien välisen tutkimuksen professorin Johan Lemanin lausunnoista. Lemanin mielestä seksuaalivähemmistöjen pitäisi välttää suuntaumuksensa julkista osoittamista Brysselin Molenbeekin kaltaisissa kaupunginosissa, joissa asuu suuri muslimivähemmistö.
Kommentit olivat vastaus Molenbeekissa asuvan tunisialaistaustaisen TV-journalisti Riad Bahrin protestointiin siitä, ettei hän häirinnän vuoksi voi elää avoimesti homona kotikaupunginosassaan.
Lemanin mukaan kaupunginosan erityisluonteen pitäisi olla selvä jokaiselle Molenbeekistä asunnon hankkivalle. Hänestä esimerkiksi vapaamielisten flaamien ei tulisi tieten tahtoen asettua Molenbeekiin asumaan.
Molenbeek, viralliselta nimeltään Molenbeek-Saint-Jean, on noin 95 000 asukkaan kaupunginosa Brysselissä. Hallinnollisesti se muodostaa yhden Brysselin osavaltion 19 erillisestä kunnasta.
Alueen itäosassa asuu suuri marokkolaistaustainen muslimivähemmistö. Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskujen tekijöistä osa oli nimenomaan Molenbeekin marokkolaistaustaisia muslimeja. Kaupunginosasta on myös lehtitietojen mukaan lähtenyt kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä Syyriaan ja Irakiin taistelemaan Isisin joukoissa.
Vaikka alue on muutaman viime vuoden aikana siistiytynyt, sillä on edelleen maine Euroopan jihadistipääkaupunkina.
Molenbeekiin on myös usein viitattu kauhuesimerkkinä no-go-alueesta, johon poliisi tai muut viranomaiset eivät uskaltaudu. Tämä ei kuitenkaan pidä todellisuudessa paikkansa. Päinvastoin Molenbeekissa poliisin läsnäolo on paljon näkyvämpää kuin monessa muussa Brysselin kaupunginosissa.
Lemanin kannanotot ovat herättäneet voimakkaita vastareaktioita. Monet belgialaiset katsovat, että Belgiassa asuvien muslimien pitäisi hyväksyä maan liberaali kulttuuri sen sijaan että esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen pitäisi mukautua vanhoillisten muslimien tahtoon.
Myös monet belgialaiset poliitikot ovat ehtineet jo toteamaan, ettei no-go-ajattelua ole tarkoitus suvaita minkään ihmisryhmän osalta.
Lemanin lausuntoja on kummasteltu myös siitä syystä, että hän on paitsi Belgian tasa-arvovirasto Unian entinen johtaja, myös Molenbeekin alueellisen integraatiokeskuksen Foyerin hallituksen puheenjohtaja.
Tehtävässään hänen pitäisi siis kaikin keinoin madaltaa kulttuurien välisiä muureja eikä pönkittää niitä.
Keskustelu vanhoillisten muslimien ja seksuaalivähemmistöjen suhteesta ei Euroopassa rajoitu vain Belgiaan ja Molenbeekiin.
Muun muassa Tanskassa poliisit ovat jo vuosien ajan joutuneet suojaamaan Kööpenhaminan vuosittaista pride-kulkuetta sitä vastaan hyökkääviltä, vähemmistöjen oikeuksiin kielteisesti suhtautuvilta muslimeilta. Vastaavista tilanteista on raportoitu myös muun muassa Ranskassa ja Saksassa.
Usein kaikkein hankalimmassa asemassa ovat ne muslimimaista Eurooppaan muuttaneet tai heidän jälkeläisensä, jotka Riad Bahrin tapaan itse kuuluvat seksuaalivähemmistöihin.
He joutuvat helposti kaksinkertaisesti syrjityiksi, ensin omien maanmiestensä taholta siksi, että kuuluvat seksuaalivähemmistöön ja sitten valtaväestön taholta siksi että heidät yhdistetään aiheettomasti suvaitsemattomuuden kulttuuriin.