Aung San Suu Kyi voi nousta Burman johtoon - jos sotilassääty sen sallii
Aung San Suu Kyin Thaimaan-vierailu toukokuussa oli oppositiojohtajan ensimmäinen ulkomaanmatka lähes 25 vuoteen. Kuva Sakchai Lalit / AP / Lehtikuva.
Aung San Suu Kyi vastaanottaa Oslossa lauantaina Nobelin rauhanpalkinnon – 20 vuotta sen myöntämisen jälkeen. Matka Osloon olisi saattanut järjestyä jo vuonna 1991, mutta kotimaahan ei enää olisi ollut paluuta. Eikä Suu Kyi voinut pettää siviilivastarintaliikettä, jonka keulakuva hänestä melkein sattumalta tuli vuonna 1988.
Aung San Suu Kyin osana piti olla rauhallinen elämä Oxfordin yliopistokaupungissa Englannissa, kieli- ja kulttuuritutkija Michael Arisin puolisona. Mutta kohtalo ja kutsumus määräsivät hänet johtamaan kotimaansa Burman eli Myanmarin kansan vapaustaistelua.
Vuonna 1987 Burmaa johtanut sotilashallitus päätti mitätöidä osan setelirahasta ja muuttaa setelien arvot omituisiksi onnennumeroiksi. Päätös nosti vuonna 1988 Burmassa laajan kapinan, jota johtivat yliopisto-opiskelijat. Heidän mielestään maa oli sotilaiden komennossa ajautunut taloudelliseen ja moraaliseen konkurssiin. Sotilasjohto vastasi mielenosoituksiin verenvuodatuksella.
Oli sattuma, että Aung San Suu Kyi oli silloin maan pääkaupungissa Yangonissa. Hän oli tullut vierailulle Englannista huolehtimaan vakavasti sairastuneesta äidistään.
Suun isä Aung San oli Burman itsenäisyysliikkeen sankari, maan arvoasteikossa Mannerheimiin verrattava hahmo, jonka kuva komeilee isänmaan ystävien seinällä. Burman itsenäistyessä 32-vuotiaan Aungin oli määrä nousta maan johtoon. Hän sai kuitenkin surmansa kilpailijoittensa järjestämässä attentaatissa vuonna 1947, kun Suu-tytär oli kaksivuotias.
Aung San Suu Kyi ei isänsä tyttärenä voinut jäädä sivuun, kun sotilashallitus ja siviiliyhteiskunta ottivat yhteen. Hän ilmoittautui Shwedagonin kultaisen temppelin juurella mielenosoittajien asian kannattajaksi. Näin hän otti jatkaakseen isänsä tehtävän.
Sotilasjuntalle hän oli uhka ja vihollinen, mutta myös kansallissankarin tytär. Kriisin kourissa hallitus erehtyi vuonna 1990 järjestämään vaalit, jotka Suu Kyin puolue NLD eli Demokraattien kansallinen liitto voitti ylivoimaisesti. Puolue sai äänistä yli 90 prosenttia, vaikka Suu Kyi itse ei saanut olla ehdokkaana.
Vaalitulos mitätöitiin. Suu Kyi määrättiin kotiarestiin ja eristettiin Inya-järven rannalla olevaan taloonsa Yangonissa. Kansanliikkeen johto- ja rivimiehiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Suu Kyi ei kuitenkaan antanut väkivallan edessä periksi vaan rohkaisi väkivallattomaan vastarintaan.
Kotiaresti nosti Aung San Suu Kyin maailmanmaineeseen. Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1991 teki hänestä sankarin ja toivon merkin myös kansainvälisen yhteisön silmissä. Suu Kyi oli syntynyt tiistaina, leijonan päivänä, joten hänellä on syntymälahjana tavallista enemmän rohkeutta ja moraalista ryhtiä.
Ei edes ehdokkaaksi
Vuonna 1992 Burman sotilasneuvoston johtoon nousi kenraali Than Swe. Muuan astrologi oli kymmenen vuotta aikaisemmin povannut hänen puolisolleen, että tästä tulisi maan kuningatar.
Uudet ennusmerkit eivät enää olleet niin rohkaisevia. Niiden mukaan tiistaina syntynyt nainen nousisi maan johtoon ja jos ulkomaalaisia joukkoja pääsisi maahan, sen nykyisten valtiaiden päivät olisivat luetut. Yangoonin kaupunkia odotti tulevaisuudessa tuho ja Than Swen hallinto joutuisi vaikeuksiin viimeistään vuonna 2008.
Huhtikuun 28. päivänä vuonna 2008 Intian valtamerelle syntynyt matalapaineen keskus muuntui hirmumyrskyksi ja otti suunnan kohti Burmaa. Nargisiksi ristitty myrsky kuritti Irawadi-joen suistoa 100 solmun nopeudella puhaltaneella tuulella, joka aiheutti jättitulvan ja pirstoi kappaleiksi joenvarren asukkaiden kevytrakenteiset asumukset. Ainakin 100 000 ihmistä katosi tai menetti henkensä.
Kansainväliset järjestöt tarjosivat katastrofiapua. Mutta Than Swe eväsi niiltä pääsyn maahan – ehkä puolisonsa ennustusta ajatellen? Tuhoalueille ei saatu juuri lainkaan apua. Burmalaiset oli hylätty.
Näin pohjustettiin uusi poliittinen kriisi. Vuoden 1988 kapinaliikkeen veteraanit lähtivät taas kaduille punakaapuisten munkkien rinnalla. Painostus johti perustuslaillisen parlamentaarisen järjestyksen palauttamiseen.
Poliittisia vankeja vapautettiin ja Burmalle päätettiin valita kaksikamarinen parlamentti. Sen 644 edustajasta neljänneksen nimesi sotavoimat ja loput valittiin yhden miehen vaalipiireistä.
Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa Aung San Suu Kyi ei taaskaan päässyt ehdokkaaksi, koska hän oli ollut ulkomaalaisen kanssa naimisissa. Oppositio ei osallistunut vaaleihin ja uuteen kansanedustuslaitokseen pääsi vain sotilasjohdon kannattajia.
Kuusi päivää vaalien jälkeen Aung vapautettiin 15 vuotta kestäneestä kotiarestista.
Sotilailla 92 prosenttia
Vuonna 2011 Than Swe väistyi valtion johdosta ja presidentiksi nimitettiin entinen kenraali Thein Sein. Hän oli suopea uudistuksille, jotka johtaisivat maata ja erityisesti sen sotilasjohtoa koettelevien talouspakotteiden purkamiseen.
Presidentti oli valmis antamaan tilaa kansanvaltaiselle toiminnalle. Niinpä Aung San Suu Kyi pääsi ehdokkaaksi, kun maassa huhtikuussa 2012 pidettiin täytevaalit, joissa valittiin edustajat parlamentin tyhjäksi jääneille paikoille. Nyt demokraattinen oppositio oli mukana ja valtasi kaikki 37 vapaata edustajahuonepaikkaa.
Osloon matkustava Aung San Suu Kyi on parlamentin jäsen, mutta hänen NLD-puolueensa painoarvo on vielä pieni. Sotilaiden puolueella USDP:llä on kansanedustuslaitoksessa edelleen 92 prosentin enemmistö.
Täytevaalien tulos kuitenkin enteilee NLD:lle ja Suu Kyille suurvoittoa, jos vuoden 2015 vaaleissa parlamentti valitaan normaalisti. Vaalivoitto kolmen vuoden kuluttua lopettaisi Burman vuosisatoja jatkuneen sulkeutuneisuuden.
Jo nyt Yhdysvallat ja EU ovat palkinneet Burman valtaapitävien demokratia-aikeet purkamalla vuoden 1988 tapahtumien johdosta asetettuja pakotteita, jotka koskevat matkustamista, kauppaa ja pääoman liikkeitä. Pakotteiden höllääminen ja Burman osakseen saama kansainvälinen huomio ei ole pyyteetöntä. Maa sijaitsee strategisella paikalla läntisen Kiinan, Intian ja Kaakkois-Aasian välissä.
Burmalaiset ja kansainvälinen yhteisö ovat nostaneet Aung San Suu Kyin maan toivoksi, mutta hän itse muistutti äskettäin, että Burman uudistumiseen on syytä suhtautua ”terveellä epäluulolla”.
Suu Kyi on maassaan edelleenkin vain oppositiojohtaja. Presidentti Thein Sein on jo antanut ymmärtää, ettei ”Yangonin ladya” ainakaan huutoäänestyksellä istuteta hänen paikalleen.
Tilannetta kiristävät etnisten ja uskonnollisten ryhmien väliset kiistat.
Burmassa on perinteisesti ollut runsaasti etnisten ryhmien kapinaliikkeitä, jotka taistelevat maan keskushallitusta vastaan. Viime vuosina hallitus on onnistunut solmimaan aseleposopimuksia näiden ryhmien kanssa.
Sunnuntaina 9. kesäkuuta hallitus kuitenkin ilmoitti julistavansa poikkeustilan Rakhinen osavaltioon kansanryhmien välisten yhteenottojen vuoksi.
Ainakin 17 kuolonuhria vaatineet levottomuudet ovat poikkeuksellisia, koska niissä ovat vastakkain uskonnolliset ryhmät, islamilaiset rohingyat ja buddhalaiset arakanit. Edellisillä ei ole Burmassa kansalaisoikeuksia, heitä pidetään ulkomailta saapuneina muukalaisina.
Levottomuuksien leviäminen vaarantaisi viime vuosien demokratiakehityksen.