Andrei Nekrasov: ”Venäjä on mafiavaltio”
Dokumenttiohjaaja odottaa räjähdysherkkiä paljastuksia Aleksandr Litvinenkon murhasta.
Andrei Nekrasov asuu nykyisin puoliksi Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Hän ohjaa parhaillaan puolidokumentaarista elokuvaa moskovalaisesta lakimiehestä Sergei Magnitskista, joka kuoli viisi vuotta sitten tutkintavankeudessa epäselvissä olosuhteissa 37-vuotiaana. Yleisradio on yksi elokuvan tärkeimmistä rahoittajista, joten se esitetään aikanaan Ylen kanavilla.
Venäjän viranomaisten mukaan Magnitski kuoli vankilassa sydänkohtaukseen. Nekrasov uskoo kuitenkin, että hänet murhattiin.
Magnitski työskenteli tilintarkastajana moskovalaisessa asianajotoimistossa. Hän paljasti vuonna 2007 suuren kavalluksen, jossa viranomaiset olivat siirtäneet monimutkaisilla järjestelyillä 230 miljoona dollaria verovaroja ulkomaille. Petoksen jäljet johtivat erittäin korkealle sisäministeriön, syyttäjäviraston, veroviraston ja turvallisuusministeriön johtoon.
”Magnitskin tapaus on erittäin kiinnostava”, Nekrasov sanoo. ”Hän ei ollut mikään sankari, vaan aivan tavallinen kirjanpitäjä, joka törmäsi suureen huijaukseen ja joutui pohtimaan, pitääkö hänen paljastaa se. Hän otti riskin ja se koitui hänen kohtalokseen.”
Nekrasov ryhtyi ohjaamaan elokuvaa Kiovassa, koska siellä on halvempaa ja vapaammat työskentelyolosuhteet kuin Moskovassa. Kuvaukset aloitettiin viime marraskuussa samoihin aikoihin, kun ukrainalaiset kerääntyivät Itsenäisyyden aukiolle eli Maidanille osoittamaan mieltään presidentti Viktor Janukovytšia vastaan. Vallankumous muutti Nekrasovin suunnitelmat. Elokuva on nyt laajentunut draamasta dokumenttiosuuksia sisältäväksi kuvaukseksi Venäjän nykytilasta ja uudesta kylmästä sodasta.
”Ukrainan kriisi edustaa tavallaan Magnitskin tapauksen jatkumoa”, Nekrasov sanoo.
”Siihen liittyy sama kiinnostava myytti, jonka mukaan länsimaat piirittävät Venäjää epäoikeudenmukaisesti.”
Nekrasov viittaa Yhdysvalloissa Magnitskin kuoleman jälkeen säädettyyn lakiin, joka kieltää viisumit ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiltä venäläisviranomaisilta. Venäjä kielsi vastavetona venäläislasten adoptiot Yhdysvaltoihin ja vaikeutti lännen rahoittamien kansalaisjärjestöjen toimintaa maassa. Lisäksi Venäjä tuomitsi Magnitskin veropetoksesta vankilaan neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Andrei Nekrasov syntyi 1958 Leningradissa, nykyisessä Pietarissa, mutta hän muutti jo 1980-luvulla länteen. Hän opiskeli kirjallisuutta ja filosofiaa Ranskassa ja elokuvantekoa Britanniassa. Hän on ohjannut lukuisia palkittuja draama- ja dokumenttielokuvia ja toiminut käsikirjoittajana sekä teatteriohjaajana.
Nekrasov käy nykyisin varsin harvoin vanhassa kotimaassaan. Ukrainan kriisin vuoksi hän on kuitenkin pohtinut paljon presidentti Vladimir Putinin politiikkaa ja tunnustautuu avoimesti ”antiputinistiksi”.
”Venäjä on mafiavaltio”, Nekrasov sanoo. ”Olen venäläinen, mutta Ukrainan kriisissä olen ehdottomasti Ukrainan puolella. Siellä on paljon enemmän vapautta ja toivoa kuin Venäjällä.”
Silti Ukrainan tapahtumista on annettu hänen mielestään länsimaissa liian yksioikoinen kuva. ”Kunnon draamassa on aina kaksi totuutta”, hän sanoo.
”Venäjän totuus lähtee siitä, että Ukrainassa tapahtui laiton vallankaappaus, sillä Janukovytšin erottamiseen olisi tarvittu perustuslain mukaan parlamentissa 15 ääntä enemmän. Tämän myöntää jopa Yhdysvaltain ulkoministeriö.”
Nekrasovin mukaan Ukrainan kriisin taustalla on historian saatossa syntynyt syvä epäoikeudenmukaisuuden ja alemuuden tunne, jossa kieli näyttelee keskeistä osaa.
”Venäjää äidinkielenään puhuvat ukrainalaiset kokivat Ukrainan hallituksen suunnitteleman kielilain erittäin loukkaavaksi”, Nekrasov sanoo. ”He pelkäsivät jäävänsä toisen luokan kansalaisiksi.”
Ukrainan totuus on päinvastainen, sillä venäjän kieltä käytettiin alueen venäläistämiseen jo tsaarin vallan aikana, ja Neuvostoliitossa ukrainalaisia kohdeltiin toisen luokan kansalaisina.
Nekrasov muistuttaa, että Neuvostoliitto on venäläisten ja ukrainalaisten yhteinen kotimaa, ja maiden taloudet ovat edelleen nivoutuneet vahvasti yhteen. Venäjällä ja Ukrainalla on yhteinen kulttuuritausta ja sama korruptoitunut järjestelmä. Nyt maat ovat ajautuneet sotaan, koska Putin ei hyväksy Ukrainan irtautumista imperiumista.
”Tilanne on skitsofreeninen”, Nekrasov sanoo. ”Itäisessä Ukrainassa taistellaan, mutta Kiovassa näkee edelleen paljon venäläisiä. Maiden välillä on diplomaattiset suhteet, ja rajat ovat auki.”
Nekrasovin mukaan on täysin selvää, että Venäjä tukee ja aseistaa kapinallisia. Hän korostaa kuitenkin, että kapinallisten joukossa on myös paljon ukrainalaisia, jotka vihaavat Maidanin vallankumousta ja Kiovan uutta hallitusta.
”Rintamalinjan molemmilla puolilla taistelee samannäköisiä nuoria miehiä, joilla on yhteinen kulttuuritausta, kieli ja historia”, Nekrasov sanoo.
”Molemmilla puolilla kannatetaan samoja konservatiivisia, äärioikeistolaisia ja nationalistisia ajatuksia. Venäjä leimaa ukrainalaiset fasisteiksi, mutta Pietarissa vainotaan samaan aikaan seksuaalivähemmistöjä ja ulkomaalaisia. Se on myös fasismia.”
Nekrasovin mielestä epäluulo länsimaita kohtaan johtuu ainakin osittain Neuvostoliiton hajoamiseen jälkeen toteutetusta yksityistämisestä, jossa tuhansia miljardeja dollareita siirtyi muutamassa vuodessa harvojen oligarkkien taskuihin lännen myötävaikutuksella. Prosessi koettiin erittäin epäoikeudenmukaiseksi ja loukkaavaksi sekä Venäjällä että Ukrainassa.
Maidanin vallankumouksen kannattajat haluavat nyt vaihtaa mädän oligarkkijärjestelmän eurooppalaiseksi demokratiaksi. Nekrasovin mukaan ukrainalaisilla ei ole kuitenkaan kovin syvällistä käsitystä siitä, mitä eurooppalaisuus tarkoittaa.
”Ukrainalaiset eivät taistele EU:n puolesta”, hän sanoo. ”He haluavat viisumivapauden, jotta he voisivat työskennellä vapaasti ja kohentaa elintasoaan.”
Nekrasov arvelee, että Ukrainan tilanne saadaan rauhoittumaan vasta sen jälkeen, kun venäjänkielisen väestön oikeudet on turvattu samalla tavoin kuin ruotsinkielisten asema Suomessa.
”Ruotsin kielellä on Suomessa virallinen asema, vaikka ruotsinkielisiä on alle kuusi prosenttia väestöstä”, hän sanoo.
”Venäjänkielisillä on konkreettisia vaatimuksia, jotka pitää hoitaa. EU ei merkitse pelkästään viisumivapaata matkustamista.”
Ukraina taistelee itsenäisyydestään, ja maan talous uhkaa romahtaa sotaponnistuksiin. Nekrasovin mielestä tilanne on erittäin vakava myös Venäjän demokratian kannalta. Kansalaisyhteiskunta oli heräämässä ennen Ukrainan kriisiä, mutta nyt ilmapiiri on erittäin nationalistinen. Demokraattinen oppositio on hajonnut, ja monet Putinin vastustajat tukevat nyt hänen politiikkaansa.
”Ukrainan kriisi päästi Putinin pinteestä”, Nekrasov sanoo.
”Tuhannet mellakkapoliisit eivät pystyneet siihen.”
Nekrasov tunnetaan tutkivista dokumenttielokuvistaan. Vuonna 2010 valmistunut Russian Lessons (Venäjän oppitunnit) ruoti Georgian sotaa ja seuraavana vuonna David Satterin kanssa yhteistyössä tehty Age of Delirium (Houreiden aika) Neuvostoliiton hajoamista. Hän on ohjannut kaksi dokumenttielokuvaa myös ystävästään Aleksandr Litvinenkosta, entisestä Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n agentista, joka kuoli Lontoossa poloniummyrkytykseen 43-vuotiaana vuonna 2006. TV1 esitti henkilökohtaisella otteella tehdyn Ystäväni Sašan vuonna 2007.
Litvinenko ajautui hankauksiin FSB:n kanssa paljastettuaan sen toimintaan liittyviä väärinkäytöksiä. Hän pakeni perheineen Turkin kautta Britanniaan, josta hän sai poliittisen turvapaikan ja myöhemmin myös kansalaisuuden.
Nekrasov uskoo, että Litvinenkon murhasi kaksi Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n asiamiestä, Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun. Kovtun asui noihin aikoihin Hampurissa.
”Tutkijat jäljittivät poloniumin Hampuriin”, Nekrasov sanoo. ”Saksan poliisi keskeytti kuitenkin tutkimukset poliittisista syistä.”
Kovtun toimii nykyisin liikemiehenä Venäjällä. Lugovoi on kiihkonationalisti Vladimir Žirinovskin johtaman liberaalidemokraattisen puolueen vaikutusvaltainen kansanedustaja ja duuman turvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja. Hän ehdotti hiljattain, että FSB:n nimi palautettaisiin neuvostoaikaiseksi KGB:ksi.
Britannia keskeytti murhatutkimukset muutama vuosi sitten ”kansallisen turvallisuuden” nimissä, mutta nyt tutkintaa on päätetty jatkaa. Nekrasov uskoo, että se tuo julkisuuteen ”räjähdysherkkiä paljastuksia”.
”Käsittääkseni Britannian poliisilla on ollut kaikki tarvittavat todisteet, mutta niistä vaiettiin poliittisista syistä. Nyt Venäjään on kohdistettu pakotteita, joten myös tästä asiasta voidaan taas puhua.”
Ennen kuolemaansa Litvinenko väitti, että Putin antoi henkilökohtaisesti määräyksen hänen tappamisestaan. Nekrasovin mukaan sitä on vaikea todistaa.
”Poliisin täytyisi kerätä valtavasti todisteita, jos he haluavat osoittaa, että jäljet johtavat Kremliin. Pelkään pahoin, että se on mahdotonta.”
Juttua korjattu 29.8. klo 5.03: Magnitskin paljastaman kavalluksen suuruus oli 230 miljoonaa dollaria, ei 230 miljardia euroa.