Analyysi: Putinin on tehtävä Prigožin vaarattomaksi, mutta se sisältää arvaamattomia riskejä

Palkkasotilasyhtiö Wagnerin johtajan Jevgeni Prigožinin kapinahanke Venäjällä kesti noin vuorokauden, mutta voi merkitä sitä, että presidentti Vladimir Putinin Ukrainan sotaretkeä kuormittaa uusi riskialtis rintama.

Putinin hallintoa vakavammin kuin koskaan uhanneen kriisin laukaisijaksi ilmoittautui Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka. Verkkosivusto Meduza julkaisi hänen kehuskelunsa, miten hän neuvotteli sopimuksen Putinin ja Prigožinin välille.

Sopimuksen sisällöstä on vain epämääräistä ja ristiriitaista toisen käden tietoa. Sen ydin näyttää kuitenkin olevan, ettei Prigožinia ja Wagner-sotureita syytetä maanpetoksesta, jos he vetäytyvät Valko-Venäjälle.

Lukašenka ilmoitti Prigožinin saapuneen Valko-Venäjälle 27. kesäkuuta.

Putinin kuuliaisen vasallin johtama Valko-Venäjä oli luultavasti vihoviimeinen paikka, jonne Prigožin halusi vetäytyä. Hänelle edullisinta olisi ollut linnoittautua joukkoineen Wagnerin leireihin rintaman tuntumassa Venäjän miehittämässä Donetskissa ja odottaa pölyn laskeutumista.

Mutta jos huomattava osa Wagner-sotureista todella siirtyy Valko-Venäjälle, he muodostavat pysyvän uhan sekä Putinille että Lukašenkalle.

Lukašenka on tarjonnut Wagnerille tukikohdaksi suuren hylätyn sotilasalueen.

Satelliittikuvat osoittavat, että Wagner-tukikohtaa rakennetaan jo Asipovitšyyn noin sata kilometriä pääkaupunki Minskistä kaakkoon, The Moscow Times -lehti kertoo.

Tilaa riittää arviolta 8 000 sotilaalle.

Kyseessä ei ole mikään partiolaisten kesäleiri.  Nurkkaan ajettujen wagnerilaisten kanssa mikä tahansa kiistakysymys saattaa kärjistyä aseelliseksi välienselvittelyksi, jos he kokevat turvallisuutensa uhatuksi.

On täysi arvoitus, kykeneekö Lukašenka pitämään Wagner-johtajan aisoissa, vaikka hän kertoo Meduzan koosteessa varoittaneensa neuvottelujen aikana, että Prigožin ”litistetään kuin täi”, jos hän jatkaa Kremlin uhmaamista.

Niin kauan kuin Prigožin joukkoineen on Valko-Venäjän tukikohdissa, Venäjän sodanjohto joutuu ottamaan Wagnerin huomioon mahdollisena uhkatekijänä. Se muodostaa tavallaan uuden rintaman sodassa, jossa Venäjällä on aivan tarpeeksi huolta entisistäkin.

Epäselvä kapinayritys ruokkii entisestään Kremlin ja sodanjohdon vainoharhoja. Ilmapiiri on jo valmiiksi ollut sakeanaan epäilyistä, voiko kehenkään luottaa.

Suurin syy on Putinin tavassa etsiä jatkuvasti pettureita ympäriltään ja peluuttaa lähipiiriään toisiaan vastaan.  Yhdessä sotilasjohdon ja puolustusministeriön omien valtataistelujen kanssa se on syönyt huomattavasti voimavaroja itse sotatoimilta.

Nyt epäilysten polttopisteessä on Ukraina-operaatiota viime syksynä johtanut kenraali Sergei Surovikin. Hän tiesi etukäteen Prigožinin kaappausaikeista, väittävät The New York Timesin haastattelemat amerikkalaiset viranomaislähteet.

Se voi pitää paikkansa. Yhtä hyvin se saattaa olla Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n disinformaatiota, jolla halutaan lisätä sekaannusta ja epäluuloa Kremlin valtapiirissä sekä vahingoittaa yhtä Venäjän armeijan harvoista tehokkaista sotilasjohtajista.

Epäilyjen kohdistaminen Surovikiniin ja hänen erottamisensa hyödyttäisi oleellisesti Ukrainaa. Oli lähes yksinomaan Surovikinin päättäväisten toimien ansiota, että Venäjä pystyi viime syksynä vetäytymään hallitusti ja vähin tappioin Hersonista ja Dneprjoen länsirannalta.

Prigožinin kapinahankkeen aikana Surovikin vaati julkisesti Wagner-johtajaa pysäyttämään sen.

Luottamuspula saattaa uhata myös Putinin henkivartiokaartiksi kutsutun Venäjän kansalliskaartin Rosgvardijan johtajaa Viktor Zolotovia. Hän on Putinin entinen henkivartija ja luottomies jo Pietarin apulaiskaupunginjohtaja-ajoilta 1990-luvun alkupuolelta asti.

Rosgvardijan pitäisi vastata Venäjän valtiojohdon turvallisuudesta. Wagner-joukot menivät kuitenkin heittämällä läpi sen tarkastuspisteistä ja etenivät vain vajaan 200 kilometrin päähän Moskovasta.

”Keskitimme voimamme yhteen nyrkkiin lähemmäksi Moskovaa. Jos olisimme jakaneet voimaamme liikaa, he olisivat leikanneet linjat kuin veitsi voikimpaleen”, Zolotov selitti taktiikkaansa, kun toimittajat utelivat häneltä syytä kyvyttömyyteen pysäyttää Wagneria.

Vertaus ei välttämättä miellytä henkivartiokaartin suojelun pääkohdetta Putinia.

Prigožin saattaa nyt jopa toivoa Venäjän armeijan joutuvan entistä suurempiin vaikeuksiin sodassaan Ukrainaa vastaan. Se tarjoaisi ainoan mahdollisuuden, jossa hänet ja Wagner voitaisiin kutsua vielä kerran hätiin.

Wagner valtasi vihdoin toukokuun lopulla itäukrainalaisen Bahmutin kaupungin, jossa oli käyty lähes kymmenen kuukauden ajan verisiä taisteluita.

Valtauksen jälkeen Prigožin veti Wagner-joukot pois Bahmutista ja luovutti rintamavastuun Venäjän vakinaiselle armeijalle. Se oli hänen kannaltaan järkevää: taisteluissa pahasti kärsineet joukot tarvitsivat miestäydennystä sekä lepoa ja rivit piti järjestää uudelleen.

Mutta Prigožin luultavasti laski myös saavansa mahdollisuuden todistaa oikeiksi väitteensä Venäjän sodanjohdon kyvyttömyydestä. Bahmutin puolustaminen Ukrainan vastahyökkäykseltä saattaa olla vähintään yhtä vaikeaa kuin sen valtaaminen, ellei jopa hankalampaa.

Jos Venäjän armeija joutuu luovuttamaan asemiaan, Prigožin voi todeta, että sen minkä Wagner valtasi kuukausien suurten uhrauksien jälkeen, Venäjän armeijan ”pellet” menettivät muutamassa viikossa.

Venäläisten korviin kantautuessa vertaus olisi myrkkyä Putinille ja hänen kenraaleilleen.

Siksikin Prigožin on tehtävä vaarattomaksi mahdollisimman nopeasti.

Kun Venäjän valtion äänitorvena tunnetun television ykköskanava raportoi sunnuntai-illan ajankohtaisohjelmassaan Wagnerin kapinahankkeesta, juontaja esitti katkelman vanhasta Putinin haastattelusta.

Siinä häneltä kysytään, kykeneekö hän antamaan anteeksi.

Kyllä, mutten kaikkea, Putin vastasi.

”Mitä ette pysty?”, haastattelija kysyy.

”Petosta”, Putin vastaa.

Äänekäs ja kovasanainen retostelu on ollut Prigožinin paras henkivakuutus.

Lukašenka väittää, että raivostunut Putin uhosi hänelle tappavansa Prigožinin.

Nyt Putin lienee kuitenkin päättänyt olla murhauttamatta Prigožinia, koska hän ei halua tehdä tästä marttyyriä, päättelee Ukrainan sotaa tiiviisti seuraava yhdysvaltalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW).

Äänekäs ja kovasanainen retostelu on ollut Prigožinin paras henkivakuutus ensin valtapelissä ja nyt eloonjäämistaistelussa. Hänellä on edelleen paljon suosiota kansan keskuudessa.

Prigožin osaa soitella taitavasti Venäjän muutenkin kaltoin kohdeltujen syrjäseutujen vähäosaisten kuuntelemia säveliä. Hän muistuttaa koko ajan, miten nämä joutuvat kantamaan sodasta raskaimman taakan luovuttamalla aviomiehensä, isänsä, veljensä ja poikansa taistelutantereelle. Samaan aikaan Putinia liehakoiva suurkaupunkien eliitti jatkaa etuoikeutettua elämäänsä.

Viestin perille menoa auttaa Venäjän tehokkain trollitehdas Internet Research Agency (IRA) ja sen ympärille kudottu mediaverkko. Prigožin perusti trollitehtaan kotikaupunkiinsa Pietariin jo ennen Wagneria.

Putin tarvitsee ainakin vielä jonkin aikaa Prigožinia Afrikassa, jossa paikallisia diktaattoreita pönkittävät Wagner-joukot tuottavat Venäjälle sekä strategista jalansijaa että kultaa, timantteja, öljyä ja muita sotakassaa paisuttavia luonnonvaroja.

Wagnerin Afrikan-operaatioita on vaikea siirtää valtiolle, koska Venäjä ei halua leimautua suoraan afrikkalaisten diktaattorien luomien kriisien ja veritekojen tukijaksi ja osapuoleksi.

Joka tapauksessa Prigožin on tehtävä vaarattomaksi ja Wagner eliminoitava. Siitä Putin tuskin enää tinkii, vaikka antoikin tämän pitkään räyhätä tavalla, jota ei keneltäkään muulta olisi sallinut.

Operaatio on jo käynnistynyt, mutta sisältää valtavia riskejä.

Saattaa olla, että Putinin taktiikka on, kuten usein aiemmin, antaa ajan kulua ja odottaa sopivaa hetkeä antaa kuolettava tai lamauttava isku.

Wagnerilaisten aitaaminen tukikohtiinsa sopii tähän kuvaan.

Tapahtumaköyhä leirielämä laiskistaa. Kun puhti häviää, paluu taistelukentille ei välttämättä tunnu enää hyvältä vaihtoehdolta – varsinkin jos myös palkka ja työkalut katoavat.

Kremlin johdon virallinen linja on tähän asti ollut, ettei sillä ole muuta tekemistä Wagnerin kanssa kuin antaa sen sotia joukkojensa rinnalla. Venäjän lainsäädäntökin kieltää palkkasotilastoiminnan.

Nyt Putin kuitenkin ilmoitti puheessaan venäläissotilaille Kremlissä, että Wagner on kokonaan Venäjän hallinnon rahoittama hanke, joka on yksin viime vuonna saanut valtiolta noin miljardin euron arvosta varoja ja kalustoa.

Ainoa looginen selitys absurdiin julkiseen takinkääntöön on, että se on tarkoitettu kertomaan wagnerilaisille Kremlin lopettavan palkanmaksun ja asekaluston toimitukset selkään puukottaneille käskyläisilleen.

Ilman Kremlin ruplia Wagner-joukkojen taistelukyky rapistuu nopeasti.

Prigožin on muistuttanut jatkuvasti, että hänen joukkonsa sotivat Venäjän armeijaa paremmin ja ovat sitä motivoituneempia. Kapinan keskeyttäminen puoliväliin on kuitenkin katkeroittanut monet hänen miehistään, jotka riskeerasivat turhaan isossa uhkapelissä kaikkensa.

Prigožin on nyt petturi paitsi Putinin myös useiden omien soturiensa silmissä.

Wagnerilaisten houkutusta irtautua pomostaan lisää se, että turvallisuuspalvelu FSB ilmoitti heidät armahdettavan, jos he liittyvät Venäjän armeijaan tai eroavat palkkasotilasyhtiöstä.

Yhtä lailla wagnerilaisten on annettu ymmärtää, että osoittamalla Prigožinille uskollisuutta ja siirtymällä Valko-Venäjälle heitä pidetään jatkossa pettureina.

Vankilasta värvättyjen sotilaiden osuus Wagner-joukoista on yhä suuri. Jos armahdus tarkoittaa myös sitä, että heidän rikoksensakin on sovitettu, kuka ei palaisi mieluummin kotiinsa kuin jäisi jatkuvaan hengenvaaraan?

Mikäli Prigožinia ei kannata tappaa, paras tapa on ensin eristää hänet, sitten viedä oikeuden eteen ja tehdä hänestä rikollinen – jos ei kapinasta niin muista syistä.

Niitä Kremlille kuuliainen oikeuslaitos kyllä löytää ja osaa edistää. Kannattaa kysyä vaikkapa Aleksei Navalnyilta.

Putin ilmoitti sotilaille pitämässään puheessa käynnistävänsä korruptiotutkinnan Prigožinin catering-yhtiöstä Concordista, joka on hyötynyt vuosien mittaan miljardeja euroja Venäjän armeijan muonitussopimuksillaan.

”Toivon ettei näissä toimissa kukaan varastanut mitään, tai sanokaamme, että varasti vain vähän”, presidentti ironisoi.

On mahdollista, että Kreml miettii myös Prigožinin korvaamista uudella Wagner-johtajalla, joka olisi kuuliaisempi ja yhteistyökykyisempi Venäjän sodanjohdon kanssa.

Prigožinin äänekäs räyhääminen on peittänyt alleen sen, ettei hän johda rintamalla sotatoimia. Wagnerin sotilaallinen menestys riippuu aivan muista suorittajista.

Hänen korvaajallaan pitäisi kuitenkin olla tarpeeksi karismaa ja luottoa wagnerilaisten silmissä, muuten ele jää tyhjäksi.

Sellainen mies saattaa olla kenraalieversti ja aiempi varapuolustusministeri Mihail Mizintsev.

Mariupolin teurastajaksi kutsuttu Mizintsev sai huhtikuun lopulla potkut puolustusministeriöstä. Prigožin värväsi hänet heti Wagnerin varakomentajaksi.

Murskatessaan Mariupolin maan tasalle keväällä 2022 Mizintsev toisti kaavaa, jolla hän aiemmin johti Syyriassa Aleppon kaupungin ja sen asukkaiden tuhoamista säälimättömillä ilmapommituksilla.

Wagner-puku sopii raa’alle ja tehokkaalle tappajalle kuin valettu. Ainakin sen aikaa, kun sen käyttö on yhä mahdollista.