Analyysi: Ehdotus jäädytetyistä varoista kertoo, että Yhdysvallat varautuu Venäjän pitkään eristämiseen

Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa 2022 Ukrainaan, länsimaat vastasivat talouspakotteilla. Kiistanalaisin niistä oli päätös estää Venäjän keskuspankin pääsy ulkomaanvaluuttavarantoihin.

G7-maissa, EU:ssa ja Australiassa on lähemmäs 300 miljardia euroa Venäjän rahaa. Niistä syntyy korkotuloa useampi miljardi vuodessa.

Koska varantojen luovuttaminen Venäjälle ei ole lähiaikoina todellinen vaihtoehto, niiden tulevaisuudesta on virinnyt kiista. Esillä on ollut kaksi vaihtoehtoa: toisessa Venäjän varat otetaan pysyvästi haltuun ja toisessa nykyistä varojen jäädytystä jatketaan.

Yhdysvalloissa tuli alkuvuodesta 2024 voimaan laki, joka mahdollistaa sikäläisten Venäjän varantojen haltuunoton. Niitä on vain noin viisi miljardia euroa, eikä niihin vielä ole koskettu.

Haltuunottoa ovat ajaneet myös Iso-Britannia ja Kanada, kun taas EU-maat ovat hillitymmällä kannalla.

Toukokuun alkupuolella EU-suurlähettiläät tekivät periaatepäätöksen tulevien korkotulojen ohjaamisesta Ukrainaan. Lopullisen päätöksen odotetaan syntyvän vielä toukokuussa.

Käytännössä kyse on korkotuloista, jotka kertyvät arvopaperikeskus Eurocleariin talletetuista Venäjän valuuttavarannoista. Ilman erillistä päätöstä noin kolmen miljardin euron vuotuiset korkotuotot kuuluisivat Belgiassa päämajaansa pitävälle keskukselle. Periaatepäätöksen mukaan arvopaperikeskus pitää joka tapauksessa tuoton kahdelta ensimmäiseltä pakotevuodelta.

Euroclearilla on Venäjän varoja yhteensä 192 miljardia euroa eli valtaosa maan jäädytetyistä ulkomaanvaluuttavarannoista. Ne muodostavat noin puoli prosenttia Euroclearin vajaan 38 tuhannen miljardin euron kokonaisvaroista. Näihin lukeutuvat Suomenkin arvo-osuusjärjestelmää hoitavan Euroclearin tytäryhtiön hoitamat varat.

Euroopan komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis on sanonut ratkaisun merkitsevän, että ”Venäjä maksaa suoraan rikoksistaan”. Vaikka kolme miljardia on vain murto-osa 300 miljardista, senkin periaatteellinen painoarvo on suuri.

Korkotulojen ohjaaminen Ukrainalle on tervetullut ratkaisu EU:lta, kansainvälisen rahoituksen tutkija Nicolas Véron sanoo.

”Se tarjoaa Ukrainalle lisää voimavaroja muttei tee mitään vahinkoa kansainväliselle sääntöpohjaiselle järjestykselle.”

Véron työskentelee washingtonilaisessa Peterson-instituutissa että brysseliläisessä Bruegel-ajatushautomossa. Yhdysvaltojen ja EU:n linjaeroissa hän näkee perinteisen jaon yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen lähestymistavan välillä.

”EU kunnioittaa linjakkaammin sääntöpohjaista järjestystä.”

Véronin mukaan kiistassa näkyy selvästi Euroopan keskuspankin poikkeuksellinen itsenäisyys. Pääjohtaja Christine Lagarde vastustaa varojen haltuunottoa ja hänen kantansa on vaikuttanut selkeästi myös EU:n valitsemaan linjaan.

Mitä tapahtuisi, jos länsimaat takavarikoisivat Venäjän varannot?

Pariisilaisen HEC-kauppakorkeakoulun professori Armin Steinbach uskoo, että Venäjä todennäköisesti veisi ainakin Venäjällä olevat Euroclearin varat. Niiden määrä on kuitenkin vähäinen.

Steinbachin mukaan varsinaiset vastatoimet voisivat kohdistua ulkomaisiin yrityksiin. Niillä on Venäjällä yli 260 miljardin euron omaisuuserät. Suurin siivu, hiukan vajaat 100 miljardia euroa, kuuluu eurooppalaisyrityksille. Yhdysvaltalaisyrityksillä on runsaat 30 miljardia euroa.

”Käytännössä eurooppalaisyritykset kantaisivat seuraamukset.”

Eurooppalaisten linjaa puoltavat yritysten lompakon nyörit, mutta sen taustalla vilisee myös periaatteita.

Eräs niistä on se, että valtioiden ulkomaanvaluuttavarantojen summat ja sijainnit ovat salaisia. Varantojen avoimuutta ajava talouskolumnisti Martin Sandbu on huomauttanut, että Euroclear on ollut läpinäkyvämpi kuin valtiot.

Valuuttavarantojen asema muistuttaa muita erikoissuojaa nauttivia järjestelyitä, kuten suurlähetystöjen koskemattomuutta. Niitä ei haluta rikkoa kuin hyvin poikkeuksellisesti. Mikään EU- tai G7-maa ei ole sodassa Venäjän kanssa.

Siksi kulmakarvat kohosivat jo helmikuussa 2022, kun länsimaat kohdistivat pakotteita Venäjän varantoihin.

Varojen haltuunottoa on sittemmin vastustettu kovaäänisesti muun muassa Indonesiassa, Saudi-Arabiassa, Japanissa ja niin sanotussa globaalissa etelässä.

Brysseliläisen ECIPE-ajatushautomon perustaja Fredrik Erixon varoittaa, että äkkinäiset liikkeet voivat johtaa kansainvälisen valuuttavarantojärjestelmän pirstaloitumiseen.

”Jotkut autoritääriset maat voisivat vetää varansa pois länsimaisista keskuspankeista, koska pelkäisivät menettävänsä ne.”

Varojen hajautusta tarvitaan, jotta saadaan vähennettyä riskejä, kuten valuuttojen vaihtokurssien heittelyä. Tällä hetkellä länsimaiden tarjoamille varantojärjestelmille ei ole uskottavaa vaihtoehtoa.

Pokeritermein länsivalloilla on vahva käsi, mutta sen voi ylipelata. Ei siis kannata edesauttaa vaihtoehdon syntymistä.

Ennen täysimittaista hyökkäystään Venäjä oli tulkinnut euroalueen poliittisen riskin verrattain pieneksi ja tuonut varojaan sinne. Brysselin ja Washingtoninkin myöhemmät kannat ovat osoittaneet Moskovan tulkinnan oikeaksi.

Venäjän varantojen kohtalo on esillä jälleen kesäkuun G7-kokouksessa.

Yhdysvallat haluaisi länsimaiden laskevan liikkeelle noin 50 miljardin euron edestä niin sanottuja ”vapausvelkakirjoja”. Niiden vakuutena toimisivat Venäjän jäädytetyt rahat.

50 miljardia euroa vastaisi suunnilleen korkotuottoa, joka Venäjän jäädytetyille varoille kertyisi 20 vuodessa, jos korko olisi runsaat kolme prosenttia. Koska vuosituotto on vain olettama, siihen liittyy merkittäviä epävarmuuksia.

Yleisen korkotason on pysyttävä riittävän korkealla, jotta ”vapausvelkakirjoista” ei jää laskua joko Yhdysvalloille, Euroopalle tai muulle järjestelyn takaajalle.

Toinen olettama on, että Venäjän jäädytettyjen varojen tilanne ei muutu, eli niitä ei esimerkiksi oteta pysyvästi muiden haltuun.

Ennen kaikkea kuitenkin oletetaan, ettei kahdessakymmenessä vuodessa Venäjän valuuttavarantoja palauteta Moskovan hallintaan.

Yhdysvallat valmistautuu siis joko pitkään sotaan tai Venäjän pitkään eristämiseen. Presidentti Joe Bidenin hallinto haluaa myös varmistaa, ettei Ukrainan tukeminen enää jää kiinni Yhdysvaltain sisäpolitiikasta.

EU:ssa tiedostetaan, että kansainvälinen järjestelmä on sille elintärkeä, eikä se halua omilla teoillaan nakertaa sitä. Lisäksi moni Euroopassa haluaa ottaa huomioon tulevaisuuden, jossa Venäjä kääntyy rauhan kannalle. Silloin Venäjän keskuspankki voisi saada rahansa takaisin.