Airbus-mysteeri: Kadonnutta konetta etsitään jälleen
Airbusin tuho on yhä ratkaisematta. Viime kesänä kadonnutta matkustajakonetta etsitään jälleen Atlantin pohjasta.
Selvitysten mukaan AF447 tuli mereen ulkonaisesti ehjänä ja oikeassa lentoasennossa, mutta suurella vajoamisnopeudella. Kuvan AP / Lehtikuva
Ranskalaisen Air France-lentoyhtiön Airbus A330-koneen tuhoutumisesta Atlantilla on kulunut jo yli kahdeksan kuukautta. 228 ihmistä sai surmansa, kun Riosta Pariisin reittinumerolla AF447 lentänyt kone syöksyi mereen viime kesäkuun 1. päivänä.
Onnettomuus on yhä mysteeri, joka piinaa koko lentoliikennealaa. Samanlaisia koneita lentää eri puolilla maailmaa toista tuhatta, joista kymmenen Finnairin sinivalkoisissa väreissä. Ratkaisematta jäävä onnettomuus ei anna mielenrauhaa, ei uhrien omaisille eikä koneen valmistajatehtaalle tai sillä lentäville lentoyhtiöille.
Juuri nyt näyttää kuitenkin että mysteeriksi AF447:n kohtalo jääkin, vaikka arvoituksen äärellä neuvottomana pähkäilevä ranskalainen tutkintalautakunta yhä lupaa tehdä kaikkensa saadakseen selville tapahtumien kulun ja onnettomuuden syyt.
Lupauksen pitäminen ratkeaa seuraavien viikkojen aikana kaukana Atlantilla. Sinne varustellaan uutta etsintäretkikuntaa hakemaan syvyyksistä Airbusin hylkyä ja ennen kaikkea koneen niin kutsuttuja mustia laatikoita eli ohjaamonauhuria ja lennontaltioimislaitetta. Ne rekisteröivät suuren määrän lentoon liittyviä teknisiä tietoja. Ilman niitä onnettomuus voi hyvinkin jäädä ratkaisematta.
Jo kesäkuussa merestä löytyi satoja hylyn kappaleita ja 51 ruumista. Sen jälkeen merivirrat ovat voineet kuljettaa ehkä pirstaleiksi hajonneen hylyn ja himoitut mustat laatikot hyvinkin kauas.
Meri on etsintäalueella matalimmillaan 700 metrin, syvimmillään neljän kilometrin syvyistä. Tähän etsintään verrattuna neulan hakeminen heinäsuovasta on lastenleikkiä.
Aikaa uusiin etsintöihin on varattu kaksi kuukautta ja rahaa 10-20 miljoonaa euroa. Sen maksavat puoliksi Airbus ja Air France.
Varjotutkinta löysi syyn
Jotakin AF447:n kohtalosta tiedetään ilman tallentimiakin. Koneen automaattinen vikailmoitusjärjestelmä välitti Air Francen tukikohtaan Pariisiin satelliitin kautta tietoa hämmentävistä ongelmista. Niistä ensimmäinen oli ilmanopeuden mittausjärjestelmän vika, joka pudotti koneen automaattisen ohjausjärjestelmän pois päältä.
Juuri ilmanopeuden mittaamisen ongelmiin keskittyy tutkinnan suurin kiista. Airbusin valmistamia koneita on nimittäin jo pitkään piinannut pitotputki-ongelma.
Pitotputki antaa nopeustiedon koneen lennonohjausjärjestelmään. Airbusin koneille on sattunut kymmenittäin tapauksia, joissa tämän tärkeän tiedon saanti on keskeytynyt, useimmiten pitotputken jäätymisen vuoksi.
Se oli myös AF447:n tuhoutumisen syy, väittää viime syksynä julkaistu varjotutkintalautakunnan raportti, jonka teki kaksi kokenutta Airbus-lentäjää. Toinen heistä on Air Francen lentäjäyhdistyksen puheenjohtaja. Varjoraportti on nyt ranskalaisen syyttäjäviranomaisen käytössä.
Virallinen tutkintalautakunta on varovaisempi. Sen mukaan pitotputken jäätyminen on saattanut olla yksi onnettomuuteen vaikuttanut tekijä, mutta ei perussyy.
Oikeat syyt voivat jäädä selvittämättä. Merestä löytyneet koneen romut ja uhrien ruumiinavaustiedot osoittavat kuitenkin, että jotakin vallan tavatonta on tapahtunut pimeällä Atlantin taivaalla.
Kone lensi hyvin voimakkaaseen ukkosrintamaan, joka ulottui paljon matkalentokorkeutta ylemmäs. AF447:n ohjaajat eivät kiertäneet ukkospilviä toisin kuin muut samana yönä samalla alueella lentäneet kollegansa.
Kone ei hajonnut ukkospuuskiin. Paineistus toimi ja A330 tuli mereen ulkonaisesti ehjänä ja oikeassa lentoasennossa, joskin hyvin suurella vajoamisnopeudella.
Miehistö ei kuitenkaan ilmeisesti ollut valmistautunut pakkolaskuun mereen. Hätä- tai muitakaan viestejä ei lähetetty. Pelastusliivejä ei ollut otettu esille eivätkä ainakaan kaikki lentoemännät olleet tuoleillaan istuinvyöt kiinni.
Koneen laskusiivekkeet olivat sisällä. Tavanomaisessa pakkolaskutilanteessa ne otetaan ainakin osittain ulos, jotta kone pystyttäisiin tuomaan pintaan mahdollisimman pienellä nopeudella.
Teksti Jyri Raivio